Halikko-viesti ja nopea yhteenveto menneestä kaudesta

Halikko-viesti kisattiin siis viime viikonloppuna. Aloitusosuudella oli maajoukkuetason suunnistajia niin aikuisista kuin junioreista, mikä loi fiilistä kisaan. Työviikon myötä oli odotettavissa, että fysiikka ei olisi päivän vahvuuksia. Sitä todistivat myös edellisen päivän peruskestävyyslenkki ja kisa-aamun verryttely, vaikka myös itse kisavalmistautumisessa olikin parannettavan varaa. Ei tullut yksinkertaisesti tarpeeksi lämmin, joten olisi pitänyt A) verrytellä pidempään ja B) pitää enemmän vaatetta päällä.

K-pisteelle lähdettiin sitten aikanaan noin 120 hengen voimin. Ja koska juostiin mutaisella pellolla, kartasta ei saanut alkurytäkässä mitään selvää. Aloitin itse reippaasti, mutta kärki meno jo kovaa. K-pisteen jälkeen yritin parannella asemia letkoissa nopeasti, mutta mikroreitinvalinnat eivät osuneet kohdalleen (katse ylös ja eteen), eikä tossukaan liikahtanut toivotulla tavalla (miten ois reeni?), joten jäin jo 1. rastille mennessä kärkinelikossa tulleista miehistä reilu puoli minuuttia. Muutamalla välillä yritin vielä sooloilla, kunnes muistin 25mannasta sen, ettei niissä letkoissa päästä omilla mikroreitinvalinnoilla yhtään korkeammalle. Sija saadaan paranemaan selkeästi muita kovemmalla vauhdilla (mikä nyt ei ollut mahdollista) ja täydellisellä suunnistuksella (jota lähdin toteuttamaan). 

Ennen yleisörastia tuli yksi 10 sekunnin kaarros ja itse yleisörastilla olin vielä noin 30. sijalla siten, että näin pääletkan kärjen muutaman sadan metrin päässä pellolla eli ehkä noin 1min20sek sitä jäljessä. Tässä vaiheessa ne kovimmat jätkät oli jo karussa. Loppulenkki sujui itseltäni ongelmitta ja viimeistä rastia lähestyessä olin noussut letkassa sijalle 16. jolla tultiin siis vaihtoon. Kuudenteen sijaan oli väliä 34 sekuntia, joka olisi ollut kiinniotettavissa paremmalla kululla, sillä sijalla 6. vaihtoon tuli minut kilometri ennen maalia hirveällä ravilla ohittanut Tranchand. Ranskan maajoukkuemies juoksi pari viikkoa sitten 5000m alle 15min - eli, ihan lonkalta heitettynä, ainakin kolme minuuttia meikäläistä kovempaa. Oma juoksutesti tullee tehtyä lähipäivinä. 

Siitä vielä loppusuorakuva. Ei ollu mitenkään herkkää, mutta hauskaa kyllä! Näinhän se pitää olla!

Nyt syyslomaviikolla olen tehnyt määräreeniä. Lauantaina olisi tarkoitus osallistua Rastivarsojen järjestämään rogainingiin Orimattilassa. Viikon kolmas 'pitkä PK' toimii samalla hyvänä suunnistusreeninä. Tai saa nähdä, minkälaisia nämä "pullautus"kartat on suunnistaa.

Eilen: 

keskivartalon voimaa tasatyönnöllä 1h - ajattelin aloittaa rullahiihtokauden nyt kun on vielä aikaa

liikkuvuustreeni koko kropalle 1h - alkaa muuten pikkuhiljaa lonkatkin toimimaan

Tänään: 

vaellus 4h - puoliksi kartan kanssa näpertäen, ei ollu superhyvä keskittyminen tänään

Mutta sää oli hyvä tänään, joskaan vaelluksen alkuminuuteilla ottamani kuva ei välttämättä sitä täydellisesti kerro. Tiiätte kyllä, millasta on pikkupakkasella aurinkoisena aamupäivänä ;). Mutta ei se sateinen/tuulinen kelikään huono ollut eilen, etenkään tasurireeniä varten!

Sitten vielä nopea Kausianalyysi 2011-2012, ajatuksenvirralla putkeen.

Olipahan taas melkoinen kausi. Suunnistus se on edelleen hauskaa ja motivoivaa. Mutta vammat on tietty miinuspuoli. Mut niinhän ne ruottalaisetki sanoo, että on se sen arvosta. Voittaminen on siis vammojen arvoista. Eli siis onks tää terveyden kanssa pelleilyä? Periaatteessa joo, mutta hauskaa semmosta. Tai ehkä urheilu on enemmänkin tavoitteen asettelua, omien rajojen rikkomista, tai vähintäänkin sen yrittämistä...tai ehkä pelkästään elämästä nauttimista - liikunnallisessa muodossa. Tämmönen poliittisesti näkökannaton vastaus hyväksyttäköön tällä kertaa. Niin, se analyysi. Talvi alkoi hyvin. Oltiin tuhannen tunnin vauhdissa. Oli niin kova äijä tulossa ens kauel, että ei mitään rajaa. Sitten tuli juokseminen. Mun kroppa kyllä taitaa vihata sitä. Ainakin tiellä. Tai tän kauden jälkeen tietty epätasasellakin. Varoin penikkatautia. Lähin juoksee kisoi. Sain juoksijan polven. Kevätkausi pilalla. Tuli sitten jostain kumman syystä seistyä tavallista enemmän, ja käytyä kyllä hieronnassakin tavallista enemmän - ehkä liikaa? Siten vamma pitkittyi. Jukola jäi. Erittäin ikävästi jäi jo toisen kerran Jukola juoksematta tän elämän aikana. Se ei ollu helppoo. Kesä kuitenkin tuli. Oli Kolia, Vuokattia ja Kajaania. KRV:lläkin käytiin näyttäytymässä - ehkä enemmän hierojan merkeissä. Mutta ollappa koko rastiviikon viimeinen kilpasarjan maaliintulija! Huhhuh, mikä kunnia - jääköön ainoaksi kerraksi. Sitten alkoi taas seisominen - tiesin ottaa iisisti. Ihana elokuu aloitti sitten syksyyn valmistautumisen...tänäkin vuonna. Ei mihenkään, mutta polvet terveehköinä ryskittiin menemään syksyä eteenpäin. Tajusin että huonossa kunnossa ei kannata lähteä tekemään kisoja - etenkään treenimielessä. Kaikessa monimutkaisuudessakaan siitä ei tuu mulla mitään. No, sit panostin yöhön. Vierulla oli siistii lähtee yöreenaa, kun paikalliset leirikoululaiset söi pullaa. Tiesin, että olin niitä kovempi. Kenraalissa sitten välähti. Karsinnassa ei sitten enää. Tai välähti, mutta väärään suuntaan. Finaali sitten taas oli ja meni - varmaan monella muullakin. "Laivamatkaa odotellessa". En siis juonut tippaakaan alkoholia - tiedoksi. Mutta ainahan laivassa on hauska nukkua. Sitä mä vaan. Jalat alko sen laivamatkan jälkeen reistailemaan. Mitä tein väärin? Ehkä jälkikipuja niinkun sääriluun rasitusmurtumassa? Toisaalta isot viestit loi uskoa hommaan ja myös siihen, että se tervekin päivä vielä tulee joskus. 

Tulevaisuudessa tiivistettynä esitettävästä kausisuunnitelmasta 2012-2013. "Jos ja jos" siirretään "kun ja kun" -muotoon. Teen, enkä toivo. Homma alkaa siis tuottamaan tulosta. Panostus kasvaa. Yrittämättä ei voi onnistua, ja yrittämällä ei voi epäonnistua. Talvesta tulee kaunis. Ensi kesästä tulee upea.