torstai 29. lokakuuta 2009

Kausianalyysi

Tavallisesti urheilijat tekevät kilpailukautensa jälkeen kausianalyysin, missä kerätään yhteen kaikki positiiviset ja negatiiviset asiat. Mitkä asiat on tehty oikein? Mitkä tein hyvin, mutta olisin voinut tehdä paremminkin? Missä asioissa ei ollut positiivista lähes ollenkaan? Mm. näiden kysymysten pohjalta päätellään esimerkiksi, mitä toimintamalleja täytyy muuttaa ja mitä säilyttää, jotta urheilijan taso nousisi. Sen jälkeen syntyykin jo karkea harjoitus- ja kilpailuohjelma seuraavalle kaudelle. Jäljellä on enää toteutus...

Itse olen tuon analyysin tehnyt jo pidemmän aikaa sitten, mutta voisihan siitä jotain yleistä julkistaakin.

Positiivista löytyy...

• Alkukauden (lokakuu-joulukuu) harjoittelu oli onnistunutta, hyvää PK:ta
• Hyvät viestisuoritukset (etenkin loppukaudesta)
• Valmentaja (tekemiseen tuli varmuutta, uskallusta ... stressi harjoitusohjelman toimivuudesta jäi pois)
• KRV:n menestys rasitusvamman jälkeen
• yleiseti ottaen asenteellisempaa ja pitkäjänteisempää työtä
• KLL-viikonloppu

...mutta jotta mikään ei sujuisi, on oltava myös negatiivisia asioita.

• Rasitusvamma säärissä
• Syksyn Sm-kisat sekä yösuunnistus (mm. Am-yö, Sm-y takkusivat)
• vähäinen juoksuharjoittelu
• ei sijoittumista 10. joukkoon Sm-kisoissa (kun KLL:ää ei huomioida)
• PK:n prosentuaalinen osuus on aika ajoin varsin vähäinen

Että sillä lailla. Pakkohan rasitusvamman on vaikutettava mm. vähäiseen juoksuun sekä keskimääräisesti vain kelvollisiin suunnistussuorituksiin, mutta ei kaikki varmasti siitä johdu.

Kahden vuoden ajan olen täytellyt myös kisa-analyysi -lomaketta, joka siis kokoaa kaikki kisan perustiedot, sekä myös sitten virheet hieman tarkemmin avattuina. Nyt kun se kaksi vuotta on kulunut, on syntynyt joitain vertailukohtia.

Vuonna 2008 kävin 42 kilpailua läpi (viestikilpailut sekä kansalliset tai ylempitasoiset henkilökohtaiset kisat). Tänä vuonna niitä on penikkataudista johtuen kertynt vain 28. Kouluarvosana-asteikolla (4-10) keskittymiseni lähdössä on ollut tänä vuonna 8,2. Viime vuoden sarakkeessa on piirun verran huonompi lukema 7,6. Fyysinen ja psyykkinen fiilis ovat viime vuosien 7,8:sta sekä 8,2:sta laskeneet alle puoli pykälää kumpainenkin. Osittain tämä johtuu tietenkin penikkataudista, mutta yleisesti katsottuna syytä tähän on vaikea arvioida. Ehkä itseluottamus on laskenut rasitusvamman myötä.
Kaikesta huolimatta kilometrivauhtini kilpailuissa on parantunut huomattavasti. Vaikka kaikki Suomen maastot ovat erilaisia, eikä samanlaisia suorituksia ole koskaan, kertoo ponnahdus selvästä kehittymisestä.
Tässä pieni taulukko vielä aiheesta:

Kilpailut
vuosi 2008 2009
lukumäärä 42 28
km 239,3 170,2
h/min/sek 32:05:55 19:35:05
min/km 8min 2s 6min 55s

fyys. fiil. 7,81 7,5
psyyk. fiil. 8,17 8
keskittyminen 7,76 7,82

No, entäs sitten ne virheet. Jones antoi sellaisen Excel-pohjaisen lomakkeen, jota olen "innolla" täytellyt joka kilpailun jälkeen. Toisaalta Anatoli antoi sen puolestaan Jounille, joten ketä käy tästä kiittäminen. Liekö Antti itse luovuudellaan tehnyt vai saanut sen jostain muualta. Ken tietää, hyödylliseltä vaikuttaa kuitenkin, ja tulen jatkossakin tätä varmasti käyttämään. Kiitos!

Virheet
vuosi 2008 2009
lukumäärä 145 101
lkm/kisa 3,45 3,6
lkm/km 0,61 0,59
lkm/h 4,51 5,18

Joko lasken väärin, tai sitten tulokset meneväät muuten vaan hassusti ristiin. Tein tänä vuonna keskim. vähemmän virheitä kilometrillä, mutta enemmän kilpailussa ja tunnissa mitattuna. Tavallaan positiivista, mutta enemmän negatiivista. Suunnistamattomuus keväällä näkyy ilmeisesti tilastoissa, myös siis tuloksissa.
Sekä vuotena 2008 että 2009 lempivirheeni ovat olleet rastinotoissa ja yleiskartanluvussa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lippu ei löydy, eikä rastivälillä jaksa suunnistaa. Näiden virheiden poisjättäminen vaatii enemmän keskittymistä sekä myös taitoa oivaltaa oikea, itselle sopivin reitti rastille.
Molempina vuosina virheiden syytkin ovat olleet samankaltaisia. Viesteissä tulee peesailtua, muutenkin on liian kiire ja huolimattomuus paistaa miehestä kauas. Varsin useasti tulee myös samaistamisvirheitä tai kartan väärää tulkintaa. Nämä asiat vaativat harjoittelua. Yleensä virheet tapahtuvat rinteessä, tosin ei jyrkässä vaan loivassa sellaisessa.

Analyysissa on tietenkin erilaisia virhelähteitä, mutta kyllä tämä mielestäni näyttää aika hyvin sen yleisen tason, mikä minulla tällä hetkellä on suunnistajana. Homma vaatii harjoittelua, niin yksinkertaista se on.

Jätän ruudun hetkeksi, ja alan pusertaa kommenttia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti