Tuli tässä muuten mieleen, että oma juoksuasento on aika hyvä - silloin kun jaksaa juosta. Senhän näkee jo tuosta manna-jutun kuvasta. Linjat on niin hienoja että... Kädet nyt viuhtoo minne sattuu (niinhän ne ovat aina tehneet) ja selkäkin voisi olla hieman (ei paljoa) pystymmässä. Näyttää silti kulkevan, vaikka joitain puutteita juoksutekniikassa olisi.
Kirjallisuuden klassikko jo syntyessään
Kerroin mutaatioteoriani ennen tätä juttua, joten kelatkaapa taaksepäin, jos ette muista sitä kunnolla. En aio toistaa. Muuten tästä jutusta tulisi kirjan paksuinen, eikä kukaan jaksaisi lukea. Toissapäivänä sain oikean taivaan lahjan siinä mielessä, että sen vaikutukset elämääni saattavat olla melko suuriakin. Psyyke täyttyi ainakin heti uusilla näkökulmilla. Tilasin nimittäin Varpunen - Hernelahti - Lakanen -kolmikon tuottaman suunnistuskirjan. Luin siitä samana päivänä yli 2/3. Antoisampia kohtia olivat ja ovat mielestäni Lakasen kirjoittamat vihreällä taustalla olevat artikkelit sekä taitoratojen reitit selostuksineen. Hyvää, vaikka osittain ehkä kapeaa materiaalia löytyy myös lihashuollosta ja vammoista. Kokonaisuudessaan kirja on erinomainen, jutut ovat yksinkertaisia ja kirjan kieli on helppolukuista, suosittelen kaikille!
Yksi pätkä kirjasta:
"Jos mieli tekee usein harjoittelemaan, pitäisi tehdä mieli myös hoitaa omaa kehoaan"
(Suunnistus, metsästä elämyksiä. 2009. Edita)
(en tainnut rikkoa tekijänoikeuslakia tai muuta vastaavaa:D)
Tavoitteena Harmonia
Odotan jo innolla uuden harjoituskauden alkua, ensimmäisiä yhteisharjoituksia, ensimmäisiä leirejä, tasotestejä, ratavetoja ja muita hienoja harjoitushetkiä - myös yösuunnistusta talvipakkasessa. Joskus ja jossain mainostamani 'ennennäkemättömän asenteellinen kahden viikon harjoitusputki' ennen Sm-keskimatkaa tuntui ainakin ihan kivalta. Jos pitäisin vaikka samanlaisen treenijakson hieman pidennettynä, nyt alkuun vaikka vuoden pituisena, niin eiköhän tulosta ala tulemaan.
Tuleva kalenteri näyttää aika peruskivalta setiltä. Rytmitys tapahtuu alustavasti viikoin 3+1. Alkukaudesta yli-inhimillinen määrä treeniä Pk:n muodossa, lihaskuntoa (sekä -huoltoa!) ja juoksutekniikkaa. Lisäksi vielä rata-/mäkivetoja koko talvikausi läpi. Seuran valmennuksessa tulee harjoiteltua suunnistusta, ja omat tai yhteiset yösuunnistustreenit värittävät treenaamistani varmaankin koko loppuelämän. Ensi kauden sijoitustavoitteita ei olla erikseen vielä mietitty missään. Kevään pääkilpailut ovat suurimmilta osin kuitenkin lyöty lukkoon. Lähden yksilönä ja lähdemme seurana parantamaan viime vuosista.
Menestymisen halu on siis aivan järjettömän suuri, toivottavasti ei liian suuri siinä vaiheessa kun saan kisoissa kartan käteen. Tai voihan se silloinkin olla vaikka miten suuri, kunhan osaan hallita itseni ja saan hyvän menon päälle. Urheilukoulua vartenhan pitäisi periaatteessa antaa näytöt jo keväällä. Mutta mikäs siinä, jos en sinne pääse -> kuljen huipulle muuta kautta.
Ensi vuoden suurin tavoite on kaikista kisatavoitteista huolimatta löytää harmonia suunnistuksen ja metsässä etenemisen sekä treenaamisen ja muun elämän välillä. Lyhyesti tämä tarkoittaa aika paljoakin, mutta sen jälkeen moni asia on helppoa, eikä tarvitse tehdä oikeastaan enää mitään muuta, kuin vain harjoitella itsensä tarpeeksi kovaksi suunnistajaksi.
Ja tässä jutussa oli muuten järkeä, joka sana resonoi.
Ps. Huomenna yokuppiin -> suurin virheeni tulee olemaan alle 20sek. Kävelen ja pysähtelen, mutta ylimääräistä en kulje PISTE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti