Äskeisenä keskiviikkona oli se Yökuppi. No eihän se juu kulkenut, ja päätin keskeyttää, kun kartta ei ollut todellisuutta vastaava. Sinä iltana ei ollut mieltä ruveta temppuilemaan.
Vaikka Yökupin rasitusataso jäi lopulta varsin pieneksi, oli torstaina todella lyyhistynyt olo. Päätin siis jättää vetotreenin tekemättä.
Perjantaina oli ohjelmassa viikon viimeinen koulupäivä, ja henkinen rasitustaso on ollut nollissa perjantain lopusta lähtien. Pelailtiinkin Uncharted 2:sta Temellä. Yllättävän hyvä peli, johon sekoitettu sotaa ja seikkailua. Saihan se kuulemma jossain arvostelussakin 5 tähteä.
Lauantaina oli sitten Raatojuoksu. Tavoitteena vaatimaton voitto 10kmV:llä. Lähtö onnistui perin hyvin, sillä olin ruuhkasta selvinneenä ennättänyt koko porukan neljänneksi. Edelläni ei ollut kuin vain 20km:n taivaltajia. K-pisteeltä lähtiessä sainkin olla yksin ensimmäiset 500 metriä. Täysin yksin. Räkää ja limaa valuu joka paikasta, vauhdin kovuus ahdistaa vielä jokseenkin kylmittynyttä hengistyskoneistoa, sormet palelevat. Suunnistus toimi, mutta yhtäkkiä porukkaa menee edestäni ohi. He olivat jo käyneet omalla hajonnallaan. Minulla oli matkaa rastille vielä noin 150metriä. Henkinen varmuus (itselläni) vastustajiin nähden lopahti saman tien. Ilmeisesti reitinvalintani ei ollut hyvä. Noo, jatkoin matkaa aina keskusrastille saakka 3 hengen "letkassa", jossa kukin kuitenkin toteutti omaa hajontaansa ja sitä kautta työtänsä. Vatsaan pisti, jalat olivat tönköt. Mikään ei kulkenut. Siis juoksu oli aivan kaameaa! Perhoslenkeillä tein lähes 4minuuttia virheitä, ja tunsin jo pientä henkisen tilan järkkymistä. Jos ei osaa, niin ei osaa. Lopussa putkiosuudella sain vielä näkoyhteyden päähän (200m) ne alun letkan kaksi kaveria, mutta ei nuilla jaloilla pärjännyt enää kellekään.
Kohta menen juoksemaan Jerpin lenkkiä. Matkana yli 10km (2/3 hiekkatietä, 1/3 asfalttia, ei järkyttäviä mäkiä). Aika fiiliksen mukaan mennään. En ole vielä edes varma, juoksenko aikaa vastaan vai "muuten vaan" VK-harjoituksen. (MUOKATTU)-> Hehe, enpäs menekään juoksemaan Jerppiä. Nykyään autotkaan eivät toimi ****, edes uudet.
Tällaista. Kaiken tämän jälkeen huomenna alkaa PK-kausi, jolla painotetaan luonnollisesti määrää sekä muita asioita. Siitä enemmän joskus toiste. Kauden ensimmäisen päivän aloitan kuitenkin vielä helpolla tavalla, lepäämällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti