sunnuntai 10. syyskuuta 2017

SM-pitkät ja palauttelut

Viimeiseen kahteen viikkoon mahtuu yhtä sun toista. Kerrattakoon asioita suurin piirtein kronologisessa järjestyksessä.

Viime postauksessa mainittu sairastelu päättyi tekstin mukaisesti sunnuntaihin, joten SM-viikolla sain mukavasti keskittyä muutamaan avainharjoitukseen ja yleisesti ottaen kisavalmisteluihin. Yksi pääharjoituksista oli keskiviikkona juostu alueen (Oslo/Akerhus) viestisuunnistustreeni. Sapluuna yksinkertainen 3 x 1,5-2km massa-/ryhmälähdöin. Paikalle oli saapunut aika mukavasti porukkaa, ja ensimmäisen lenkin yhteislähdössä oli ehkä 25 ukkoa viivalla. Hyvä treeni. Teknisesti ei tyydyttävintä työtä työtä, mutta erityisesti fyysiseen tavoitteeseen päästiin. Kroppaa ahdistettiin, mutta kaikkea ei otettu irti. Kartathan löytyy täältä.

Perjantaista muodostui pitkä matkapäivä sen sijaan, että se olisi ollut matkapäivä, joka sisältää tauon kotona. Suunnitelmista poiketen en siis ehtinyt käydä Mäntsälässä lepäilemässä, vaan aikaisen herätyksen, lentokentällä odottelun ja lentämisen jälkeen otin junan Tampereelle, josta reissu jatkui autokyydillä Lapualle.

Lauantai ja karsintapäivä koitti. Aamulenkki sumuisten peltojen lomassa ja kurkien laulaessa, aamupala ja kisapaikalle. Sain lähteä kilpailun ensimmäisenä. Nautin erityisesti ensimmäisen puolikkaan tunnin ihan täysillä. Liiallinen väsymys iski hyvästä meiningistä huolimatta ehkä vähän liian aikaisin, viimeiset pitkätköt rastivälit eivät olleet hallittuja ja jäin A-finaalipaikasta 1,5min. Kisan jälkeen päivällä oli aika neutraali fiilis. Illalla harmitti.

H21-sarjan ensimmäisen maaliintulijan velvollisuuksia. © Jaakko Peltonen
Finaalisarjasta riippumatta sunnuntain finaalipäivään olin aikoja sitten päättänyt latautua hyvin. Viivalla olin hyvällä fiiliksellä ja kisasuoritus alkoi hyvin. Pitkän välin valinta vaati miettimistä, mutta rv oli varmasti hyvä. Ohitettuani muutaman aiemmin lähteneen meno kiihtyi peitteisessä maastossa hieman liian agressiiviseksi ja turhalla säntäilyllä en saavuttanut muuta kuin väsymystä ja aikatappiota. Lyhyillä rinneväleillä otin homman hyvin rauhallisesti ja niiden jälkeen, kun vajaa kolmannes kisasta oli jäljellä, olin toisena.

Pitkä 13-14 väli loppurinteeseen oli valintansa puolesta helppo. Välin loppupuolella puun oksaa normaaliin tapaan edestä työntäessäni oksa päätti livetä kädestä ja iskeä nenänvarteen. Otti siinä oikea silmäkin osumaa. Vaikutti tai ei, tein pienen virheen seuraavalle pistekumparerastille, kun juoksin kumpareen väärältä puolelta vierestä ohi, enkä huomannut itse kumparetta enkä lippua. Seuraavalla välillä unohtui rastinoton perusteet, eikä loppuradallakaan suunnistus enää toiminut niin kuin olisi pitänyt. Maalissa lopun sekoilut syletti aikasta paljon.

Kuvan hieno ajoitus korostaa askelluksen keveyttä. © Jaakko Peltonen
Jälkikäteen erityisesti B-finaalin suorituksesta pystyy löytämään paljon hyvää. Karsintasuorituksen fyysistä kulkua en pysty varsinaisesti kritisoimaan, mutta finaalisuoritus tuntui paljon paremmalta. Pitäis vaan uskaltaa vetää semmonen vähintään 40min kisanomainen suunnistus siihen perjantaille, niin kulkis karsinnassakin :D. Molemmat suoritukset kosahti taidollisesti lopussa ja sehän ei ole kovin hyvä. Kisojen jälkeen usko hyviin kisoihin loppusyksystä on vielä vahva. "SM-viestissä ja SM-yössä olen valmiimpi."

--- --- --- --- ---

Tai siis fyysisesti olin ainakin tulossa olemaan valmiimpi kuin SM-pitkällä. 

Nimittäin.

Maanantaina kevyen hieronnan jälkeen nousi kuume. Illan huippu oli 39,5 °C ennen kuin aloin työntämään kurkusta alas nautintoainetta nimeltä ibuprofeeni. Viikolla mittailtiin lääkärin kanssa ja jonkunlainen virustartunta se todennäköisesti on. Kuume on nyt hälvennyt, mutta muutama muu oire ilmennyt. Verikokeet maanantaina ja homma toivottavasti selviää. 

SM-viesti on nyt tosiaan aika kintahalla, mutta jos olen viivalla, niin... olen viivalla. Rintti jää välistä. Tietynlaisella verikoetuloksella voinee myös alkaa miettiä SM-yön sijaan ylimenokautta ja rantalomaa Oslon seutuville.

Opiskelua en ole miettinyt yhtään.

--- --- --- --- ---

Ja niin. Piti vielä mainita se, minkä käytännössä kaikki suunnistusta seuraavat ovat varmaan ehtineet huomaamaan. TuMe sai uuden seuravalmentajan! Lue aiheesta vaikka täältä tai täältä.

Välillä miettii, että jossain määrin tuon mageen uutisen myötä ja toisaalta just nyt sairastelun keskellä tekisi oikeastaan mieli jo lähteä keskittymään ensi kauteen. Mutta sitten välillä toteaa aika nopiaankin, että oikeastaan tämä kausi ja tulevat kilpailut kiinnostavat vielä enemmän. Eiköhän nyt katsota, minkä verran paukkuja tulevissa arvometallikisoissa löytyy. Ei niitä SM-kisoja joka päivä tule.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti