On se raskasta..

Sm-keskimatka ei sinänsä tuonut elämään mitään uutta.. Taas yksi kisa, joka korostaa karsinta hyvin-finaali huonosti -syndroomaani.. Sm-sija 13. ei sikäli ole mikään huono. Onhan näitä 20- ja 19-vuotiaita miehiä Suomessa aika paljon, ja jos heistä kaikista on 13. paras.. Mutta suoritus, mikä toi tämän sijoituksen, ei todellakaan tyydytä. Ei ole lähelläkään edes välttävää.

Reittihärveli A-finaalista.

Että justiinsa juu. Tuollaisen radan edessä olin aika kädetön. Hieno maasto, hieno rata. Itse en vain osannut.

Jotain analyysia:

K-1
Hieman hermostunutta, suunnistus ei ollut kovin sujuvaa. +3
1-2
Suunnan kanssa ongelmia. En löytänyt olennaisia kohteita ja kompassi tuntui vievän minne sattuu. Rasti löytyi 70% tuurilla.. +31
2-3
Katson oikean puoleisen reitin paremmaksi sujuvuuden kannalta ja pyrin tielle. Metsä on kuitenkin hyväkulkuista, joten oion linjoja. 4min eteen lähtenyt Linnainmaa sekoittaa hieman pakkaa ilmestyessään tiellä vierelle, ja rastinotto menee pipariksi. Pääsarjan suorastilla olen vielä "hyvin" mukana, mutta kompassi unohtuu eikä rastia vaan löydy. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä ylivoimaisesti nopeimmat ajat tehneet Mansner ja Huikko ovat välin menneet. +2.10

En jaksa selostaa loppua. Tulee vain huono fiilis. Toinen suunnistaja (tässä tapauksessa Linnainmaa) oli tällä kertaa suoritustani häiritsevin tekijä. Keskittyminen herpaantui koko ajan, mikä on tietysti täysin omaa huonouttani. Väliaikarastilla (9.) olin vielä yhdeksäs. Epäonnistuin kuitenkin parilla rastivälillä vielä tämän jälkeen, (syynä ilmeisesti näköyhteys radan ristivaiheessa Kangasalan Tiaiseen) ja tuloksena siis lopulta 13. Olen vakuuttunut siitä, että muut oman sarjan suunnistajat olivat tässä suorituksessa ne tekijät, jotka toivat hermostuneisuutta ja heikensivät keskittymiskykyä. Mutta vielä kerran: siitä voi syyttää pelkästään itseään, että antaa toisten häiritä omaa tekemistä.

Jotta homma ei menisi täysin ongelmien puinniksi, olen löytänyt jotain positiivistakin suorituksestani. Rastiväleillä 6-10 jokainen väliaikani on 10 parhaan ajan joukossa. Arvatkaa vaan, oliko silloin häiritseviä tekijöitä :). Joka tapauksessa. Asia kiinnosti kuitenkin sen verran, että päätin pistää parhaimmat ajat järjestykseen rastien 6 ja 10 väliseltä matkalta.

Matkaa on rastien välillä ollut 1073m. Yhteensä neljä rastiväliä. Sulkeissa koko kilpailun loppusijoitus (voi sisältää virheitä, mutta siitä olen varma että olen Topin kanssa kärkipaikalla).

1. Penttinen.....(7) 7.50
1. Mäkinen.......(13) 7.50
3. Korhonen......(15) 8.06
4. Joensuu.......(10) 8.27
5. Mikkola.......(3) 8.34
6. Hirvikallio...(6) 8.36
6. Sund .........(14) 8.36
8. Heinaro.......(2) 8.40
9. Kymäläinen....(5) 8.52
10. Mansner......(1) 8.58
11. Zaslonkin....(11) 9.11
12. Viholainen...(17) 9.46
13. Tiainen......(8) 10.03
14. Mieskoski....(12) 10.32
15. Sainio.......(15) 10.38
16. Huikko.......(4) 11.10
17. Valkama......(9) 11.30
18. Pantsar......(16) 11.46

Liekö enää mitään merkitystä, mutta ainakin minulle tämä antaa itseluottamusta. Toki täytyy muistaa, että mitattava matka on alle 1/4 koko kilpailusta, mutta "tilasto" on kuitenkin todiste siitä, että pystyn pitämään metsässä erinomaista vauhtia...ainakin vähän matkaa. Tyytyväinen olen myös siihen, että olen harmissani huonosta suorituksesta enkä niinkään siitä, että plaketti jäi lähelle. Tänä vuonna oli mannaa tarjolla oikeastaan kaikille. Vain jotkut kykenivät tekemään niin tarkkaa työtä, että myös saivat sitä. Sarjassamme tehtiin nimittäin kaikista sarjoista selvästi eniten virheitä, jos optimiaikaa katsoo (värianalyysi)..

Kisan jälkeen valmentaja sanoi ääneen: "Kyllä mä vaan uskoin, että tänään olisi se mitali tullut". Uskoa ja itseluottamusta antavaa, kyllä...ensi kerralla tuollainen luottamuslause ENNEN kisaa, niin se mitali tulee! :)

Sitten viestiin. Dimalla oli mennyt jalka rikki, joten mielestäni potentiaalinen 20-sarjan mitalijoukkue jäi sitten tekemättä. Se harmittaa. Siirryin pääsarjaan aloittamaan. Homma oli sinänsä tuttua eli suunnistuksellisesti ei edessä ollut mitään uutta, mutta jo verkatessa tuntui hieman väsymystä. Arvelin että sippaan siinä suunnilleen 6km jälkeen. Tiesin, että energian loppuminen tulee olemaan fakta, joten itseluottamusta ajatus ei heikentänyt. On sitä ennenkin juostu 10km ylikovaa letkojen perässä ja ihan kelpomenestyksellä ;).. Luottoa tuli joukkuetovereilta ja muiltakin ihmisiltä (lukemattomilta mesekavereilta, lähipiirin ystäviltä yms. tiiätte kyllä). Keskimatkan pettymyksen sain taas käännettyä positiiviseksi voimavaraksi. Olin päättänyt tehdä huippusuorituksen.

Kuinkas se sitten meni? No, lähtö onnistui. Jotenkin tuntuu, että lähdöt ovat paras osa aloitusosuudesta. Saa vähän kiihdytellä ja pysyy vielä helposti muiden vauhdissa :)). Ensimmäiset rastit löytyivät yhdellä 10sek koukulla höystettynä ihan hyvin. Olin Taanilan peesissä. Sitten tuli pari väliä, jotka olisi ehdottomasti pitänyt mennä eri reittiä. Olisi säästänyt yhteensä lähes puoli minuuttia.. Noin 3 km:stä 6:een, meno oli ihan hyvää.. Ei tullut suuremmin virheitä ja vauhti oli sopivaa. Kerkesin itsekin ymmärtää kartasta jotain. 6km kohdalla alkoi fyysinen suorituskyky suunnitellulla tavalla hiipua ja vielä kun sen hetkisestä letkasta minulla (=letkan hännällä) ja letkan kärjellä oli hajonta, jouduin kiskomaan noin 50m eron ensin kiinni. Sitten loppui suunnistus ja alkoi roikkuminen. Ylitettiin pari pehmeää suota, ja kun kuivalle pääsi, niin kaatuneita puun runkoja ja poikkipuita oli sen verran että niihin jokaiseen teki mieli kaatua.. Ajatukset leijuivat positiivisissa asioissa, jotta juokseminen olisi tuntunut helpommalta.. Lopussa tuli muutama 30sek virhe, ja pummisaldoksi koko osuudelle reilu 2min.. Vaihtoon tullessa oli eroa kärkeen yli 5min, mikä oli liikaa. Eihän siitä enää joukkue sitten noussut, kun ei ollut ketään kaveria jonka kanssa pitää vauhtia. Erot muodostuivat liian suuriksi aloitusosuudesta lähtien. Loppusija 28 ei varmastikaan tyydytä. Talven harjoituskaudella lähdetään luonnollisesti hakemaan nostetta ensi kesän viesteihin..

Itse pidän nyt vähän taukoa oikeasti kilpailuhenkisestä suunnistuksesta pari viikkoa. Tänään käyn ehkä haistelemassa keskimatkan jälkiä, tiistain HS:n yöreeni jää kyllä välistä, keskiviikkona Yökuppia Hälvälässä, torstaina Am-yö Porvoossa.. Viikonloppuna en lähde Turkuun, joten silloin teen jotain muuta kuin suunnistan. Tai ehkäpä suunnistankin, mutta yöllä..