Näinpä näin. Eilen illalla kisailtiin siis Yökupin osakilpailu Hollola-rastien maastossa, Tervahaudanmäen kartalla.. Tulimme hieman myöhäisellä aikataululla, joten ainakin itse lähdin metsään sen suurempia ajattelematta ja verryttelemättä tietäen kuitenkin sen, että kompassi on tässä maastossa todella hyvä ystävä...etenkin sateisena ja pimeänä yönä.
K-1Lähtöviitoituksella ykkövälin luku ja koko radan nopea tarkastus. K:lta lähtösuunta ja parin ajouran yli laakeaan notkoon. Tasaisella ainoat kaverit ovat Suunto ja Lupinen Betty. Tulen vastarinteeseen ja pysähdyn. Olen lähdössä jo vasemmalle, mutta rasti näkyykin 20m etuoikealla. Leima ja lähtösuunta seuraavalle.
1-2
Ei ihmeellisiä. Kumpareen päälle hieman kompassia vilkuillen, rastikivi löytyy päätä pyörittelemällä. Tarkastan koodin, ja mietin..olikohan se edellinen 55 vai 49? Maalissa todetaan, että se oli 55. Todellinen 1. rasti oli siis 49.
2-3
Jatkan matkaa ja pyrin hyödyntämään muutaman avokallion nopeutta. Mäenharjanteita hyväksikäyttäen 11:n ohi aina kuviorajalle asti, josta poistuin kompassin osoittamaan suuntaan. Kumpareen vasenta reunaa notkoon, josta taas kuviorajan toiselle puolelle. Pari kiveä ja avokalliot "haltuun", joilta suunta suoraan pohjoiseen. Heijastin näkyy mukavan kauas.
3-4
Lähtö kumpareen kautta, josta suunta suon yli. Harjanne erottuu jotenkuten, mutta en saa tarkkaa sijaintia selville. Luotan levyyn ja rauhoitan vauhtia..katselen alarinteeseen ja heijastin pilkahtaa puiden välistä näkyviin.
4-5
Homma on gripissä ja luotan taitoihini. Suunnalla suolle, jossa saan isosta kivestä tarkan sijainnin. Kompassi taas apuna, mäen harjanne ensin ylös ja avokallioita pitkin alas. Kaareva rinne kiertäen ja kuviorajalle. Kuviorajan kulmasta hätiköity lähtösuunta.. Päädyn suon toiselle puolelle, mutta väärälle kumpareelle ihmettelemään. Tunnistan virheen nopeasti ja lähden bongaamaan heijastinta vasemmalta päin. Lippu tulee vastaan reilun puolen minuutin virheen jälkeen.
5-6
Suunnalla notkoon ja uraa pitkin tielle. Upeat olosuhteet antavat energiaa ja päätän nostaa tiepätkällä vauhdin tappiin. Sekä silloisena hetkenä ja nyt jälkikäteenkin ajattelen, kuinkakohan moni olisi pysynyt mukana? Päätän lähteä ensimmäisestä ajourasta metsään. Iso jyrkänne paistaa kauas. Sen ohi alakautta ja kumparejono johdattelee rastille.
6-7
Pieni rinne alas..iso kivi oikealla..suuntaa..rasti löytyy..
7-8
Mäen päälle ja muutama metri linjaa hyödyntäen. Kompassin avulla rinne alas ja uraa pitkin rastimäen viereen. Kivijonon keskeltä läpi ja suunnalla ylös mäkeen. Parin pysähdyksen kautta rastinotko löytyy.
8-9
Kansallisista tuttu mäki, jossa tein virheen ja lähdin ilman lähtösuuntaa "jonnekin tuonne tielle päin". Nyt päätin ottaa kunnon lähtösuunnan ja myös pitää sen. Kutakuinkin onnistuin siinä ja linjalle oli helppo nousta, kun oli oikeassa kohtaa tietä. Itselleni ei jyrkänne erottunut, mutta avokallionenä oli "selvä". Siitä kumpareiden päälle ja rastikivi on siellä missä pitääkin.
9-10
En pidä turhaan kiirettä vaan lueskelen ja havainnoin rauhassa sen mitä vastaan tulee. Kumpareiden väli löytyy ilman ongelmia.
10-11
Otan nopeaa avokalliota taas alle ja pidän kompassin mukana. Muistan 2-3 väliltä, että näkyvyys on 11:n alueella erinomainen, joten kunhan vain pääsen tuolle harjanteelle..ja..rasti näkyy jo..
11-12
Teemu kävi rastin kautta ehkä 20sek ennen ja näen hänen lähtösuuntansa. Mietin hänen lähtösuuntansa outoutta (tietämättäni hänellä on rasti vielä ennen viimeistä, eikä 11. rastini ollut edes B-radalla). Onnistun pitämään oman pääni ja teen selkeän reitinvalinnan viimeiselle. Nyt tätä ei voi enää mokata. Metsäsaarekkeen läpi kulmaan, jossa viimeinen rasti odottaa.
12-M
Erinomaisella fiiliksellä maaliin. Virhettä ei juurikaan tullut ja paikoitellen oli flow-tila päällä. Tällaista suunnistuksen pitäisi olla!! Helppoa ja rentoa.. Maaliin tullessa Mikko sanoo: "No nyt se kärkiaika tuli". Kommentoin, että meni kyllä ihan hyvin.. "No sitten se kärkiaika tuli". Aikani taisi olla 39.2*. Sekunnilleen en muista, mutta kärkiaika oli siis hieman alle kaksi minuuttia nopeampi kuin Mikolla. "Sä oot tullu tosi kovaa".. Hetken aikaa olinkin jo ihan voittaja :D.
Vaikka sieltä lopulta hylsy tulikin (1. rasti, 50m oikeasta rastista länteen oleva kivi) niin fiilis on kyllä hieno. Vaikka Reitti saikin melko mairean hymyn kasvoilleen, kun näki 1000 pisteen lipsuvan minulta hänelle itselleen, niin fiilis on silti hieno. Pitkästä aikaa suunnistus oli keskittynyttä ja rentoa. Juuri tällaista itseluottamuspläjäystä kaipasinkin tähän vaiheeseen, juuri ennen Sm-keskimatkaa. Nyt taas muistan hyvin, millainen suorituksen täytyy olla ja miltä sen täytyy tuntua.. Rentoutta ei voi tietenkään hakemalla hakea, muuten sitä ei tule ollenkaan. Oikealla asenteella ja harmonisella fiiliksellä suorituksesta tulee kyllä nautinnollinen..
Jotain spekulaatiota myös keskimatkasta..
Haastavaa suunnistusta alusta loppuun, A-finaalissa ilmeisesti aika peitteistä maastoa. Eiköhän siellä tulla ennemmin sujuvalla suunnistuksella kuin kovalla juoksuvauhdilla..
TOP 10 20-sarjassa
1. Heinaro
2. Mansner
3. Huikko
4. Mikkola
5. Penttinen
6. Hirvikallio
7. Kymäläinen
8. Sirén
9. Vainio A
10. Tiainen
Mahdollisuudet plaketeille: Kaikki muut A-finalistit..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti