Tänään se tuntui. Aurinko ei paistanut, oli mukavan viileää ja pieni tihkusade vauhditti päivän suoreeniä jossain päin Mäntsälää. Syksyn varma merkki on myös suunnistuksen SM-kisaputki, joka alkaa 1,5 viikon kuluttua pitkällä matkalla.
Tallinnan viikon jälkeen lepäiltyäni siirryin tehokkaamman treenin pariin ja vaikka aika maltilla kuntokäyrää nostetaankin, niin jännästi se suorituskyky tahtoo väkisin parantua. Kun palautumiseen on kiinnittänyt tarpeeksi huomiota, niin tässä parin viikon aikana on tehty useaan otteeseen kauden parhaita treenipäiviä.
Tehotreeni on ollut vk-painotteista ja hieman pidemmälle matkalle suuntaavaa. Samalla syksyn pitkän matkan kisat ja treenit ovat toimineet hyvinä harjoituksina kohti syyskuun pääkisoja. Kotimaisen syksyn kilpailukauden avasin reilu viikko sitten Uudenmaan AM-pitkällä, joka juostiin legendaarisessa Kytäjän maastossa. Oma suoritus oli mallia ok. Kroppa keskenkuntoisenakin jaksoi lämpimässä (tai kuumassa) säässä yllättävän hyvin, mutta suunnistuksellisesti rytmityskyky ei ihan natsannut. Pitkillä väleillä tekeminen oli hyvää ja isoja muotoja hyödyntävää (ja siten melko sujuvaa) suunnistusta, mutta rastinotoissa ei löytynyt tarvittavaa tarkkuutta. Virhettä tuli siis liikaa.
Viime viikonloppuna kävimme Mäntsälän porukalla treenaamassa Karjaan maastoissa tulevaa SM-pitkää ajatellen ja juoksin siellä alkupäivän treenin kisanomaisena. Helle puski päälle ja mies oli kypsä jo tunnin kohdalla. Heinäinen maasto yllätti "hitaudellaan" ja kun siinä tunnin paikkeilla päästiin haastavammalle alueelle, niin virheitä tuli väsyneenä useita. Taas kuitenkin mukavaa kokemusta pidemmästä siivusta. Sitä ei ole allekirjoittaneella ollenkaan liikaa.
Kuten Matti Heikkinen sanoi keväällä, 50km hiihtokisoja oppii hiihtämään vain niitä hiihtämällä. Sama pätee pitkän matkan suunnistukseenkin ja tarkoitus on viimeistellä pitkän kisakunto tulevan viikonlopun eGames-kisoissa sunnuntaina, joissa vaikuttaisi olevan tarjolla taas reilun tunnin startti.
Todetaan nyt tähän väliin, että vaikka suhteellisen hyvä fiilis onkin, niin toki mistään maagisesta kunnosta ei ole kyse, kun takana on 3 kuukautta telakalla ja 2 kuukautta "on/off-jaksoa". Mutta kyllähän tässä A-finaalipaikkoja (top 50) kehtaa lähteä tavoittelemaan.
Kunnon nousun avaintekijät ovat käsittääkseni nyt vain terveenä pysyminen, riittävän hyvä palautuminen ja laadukkaat, sopivasti tehdyt tehotreenit. Mahdollisesti pientä stressiä aiheuttaa syyskuun alussa muutto Jyväskylään, sillä aloitan opinnot yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja liikuntabiologisessa aineryhmässä. Orientaatioviikkojahan tuossa alkuun on, mutta kaikennäköisiä pippaloita ja menoja olisi tarjolla. Sinänsä siis rentoa puuhaa, saa sopivasti ajatukset suunnistuksesta muualle, mutta on ehkä ihan hyvä sisäistää etukäteen, mitä tulevilla viikoilla pitää tehdä ja olla tekemättä, jotta nuo kolme edellä mainittua seikkaa pystytään hoitamaan kunnolla maaliin - jotta kunto nousee.
Pitkälle ne keihäät lensi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti