Jouluähkystä takaisin baanalle

Seuraavaan Jouluun on onneksi lähes vuosi aikaa. Sen verran tuli koomailtua ja nukuttua huonosti, että reenien saralla ei tapahtunut mitään, siis mitään. No se oli oikeastaan tietoinen valinta, huonosti perusteltu kylläkin. Kun vuoden lähes ainoat karkki-, maito- ja gluteenipäivät tuli rytinällä kolmeen päivään, voi vain todeta, että olo oli aika jännä. Se seuraava Joulu siis odottakoon hetken.

Tuosta ravintojutusta voisi muuten pälpättää enemmänkin. En kuitenkaan nyt, ehkä joskus.

Nyt viikonloppuna pistin koneen pienen huilin jälkeen pyörimään. Lauantaina oli hyvä Allun järkkäämä viestitreeni Lahdessa. Ja vaikka en Assulle viimeisen kolmen viikon reenejä (2vkoa "pois pelistä") tai päivän kulkua kehunutkaan, ennemminkin manailin, niin yllättävän hyvin se silti meni.

Vajaan 6km reenissä alkulenkki oli armotonta säätämistä. Ykköselle vetelin ihan outoja uria, rastia etsin pysähtelyiden kera, vaikka se olikin suhteellisen selkeässä paikassa. Olin kärjessä, mistä innostuneena säntäsin pienelle tiepätkälle vähän vauhdikkaammin, kuitenkin mietiskellen takana tulevia -> rastinotto hidastui. Kolmoselle lyhyt väli meni jokseenkin puhtaasti, mutta vaikka huomasin pitkän välin tulevan, en jaksanut suunnitella sitä -> piiiiitkä pysähdys rastilla. Sitten pitkään väliin, jossa alkoi pikkuhiljaa saamaan omaa rauhaa, vain Penttisen Topi kulki mukana. Sitten alkoi hyytymään (2km), Topi meni edelle ja poikkesin peesissä omasta reitinvalinnasta -> suunnittelematon rastinotto tuotti vaikeuksia 35-40 virhesekunnin verran. Pari väliä kohtuullisesti, vaikkakin väsyneesti, ja puolivälissä olimme Topin kanssa selkeästi kärjessä.

Toinen lenkki (kartta alla) sujui puoleen väliin asti jojon päässä, siis Topin peesissä. Tokan lenkin ykköselle tuli pieni pysähdys. 2-3 otettiin sitten omat reitinvalinnat. Mä jokseenkin oikealta, Topi mäen päältä/vasemmalta. Rastia ennen/rastinotossa mä menin vasemmalta ohi, Topi ajautui oikealle. Olin kuitenkin noin 20s nopeampi, napsin pari vikaa rastia ihan hyvin (optimi vikalle taisi olla yläkautta, itse tulin liikaa rinteessä) ja pidin eron ehkä noin 10 sekunnissa loppuun asti.

Hyvä reeni. Alkulenkillä häirinnyt huono keskittymiskyky ja älytön kiire muiden läsnäollessa on kyllä sellainen juttu, mitä pitää harjoitella -> psykologille siis. Suorituskyky on sitä samaa tasoa kuin aina ennenkin. Ylöspäin vaan pitäisi päästä. Toki tällä hetkellä harjoituskauden voittoprosentti kisavauhtisista isomman porukan kera tehdyistä treeneistä on 100% (eli 2/2 :D). Tilastollisesti katsoen siis varmaankin paremmin kuin viime vuonna ;)

 

La illalla oli parin tunnin salivuoro sählyineen ja juoksutekniikkareeneineen. Tänään sulateltiin suklaat ja kinkut kropasta reilun kolmen tunnin vaelluksella (vaikka mulla mikään oo mihinkään koskaan jääny, kun ruoasta puhutaan). Huomenna väännän Jokkerin Venttiä, joka menee sitten keväällä kevyesti A-tasolla - jos on liian helppo, niin kyllähän sitä voi aina raskaamminkin tehdä. Ti kevyesti, vuodenvaihteen jälkeen ke taas enemmän, to kevyesti ja viikonloppuna on luvassa leireilyä (eli lisää kisavauhtisia startteja) Kisakalliossa ja Vierumäellä - samana viikonloppuna kahdella eri urheiluopistolla!

Nyt, hyvää ja menestyksekästä uuttavuotta kaikille!

Kyllä lähtee!

Kyllä lähtee!

Nyt menee ihan hyvin :).

Kun nopeusominaisuuksien jokseenkin vihkoon mennyt nysväys jäi ja siirryin pk-mättöön, pääkin on pikkuhiljaa selvinnyt ja hetki hetkeltä alkaa kulkemaan paremmin. No, ihan vaan pientä kärjistystä taas... Kumminkin, olen tehnyt ennätyksiä monessakin ominaisuudessa, eikä tällaista ole päässyt tapahtumaan pelkästään siksi, ettenkö olisi ollenkaan aiemmin suorittanut testejä, vaan voitaneen puhua siitä niin sanotusta tavoitteiden mukaisesta kehittymisestä. Huhhuh, mikä virke.

-> lankkupidon Urheilukoulutulos on paperia nykyisen rinnalla, liiton ominaisuustestien keski- ja ylävartalotestiennätys kumartui marraskuussa tehdyn uuden rinnalla ja 200m kulki perushitaalta jampalta (luokanvalvojalta lainattua) mielestäni ihan tyydyttävästi. Kytäjän yösuunnistuskilometrivauhtiennätys parani melkein 3min/km Jukolasekoilusta. Painokin on pudonnut ja äijä näyttää kuivan kesän oravalta jo talven keskellä. Maksimikyykkyäkin lähdin testaamaan, kunnes totesin, että jalat nostaa enemmän, mitä keskivartalo kestää… Se laji ei siis oo mua varten :D. Kohtapuoliin lähtee hiukset, mikä tarkoittaa periaatteessa otollista hetkeä vääntää vaikkapa uusi vitosen ennätys. Jätän sen ajatuksen hautumaan tammikuun puolelle ja juoksen sitten, kun olen päässyt takaisin opisto-olosuhteisiin.

Koulu, virallisesti Liikuntakeskus Pajulahti, päästi meikäläisen Joululoman viettoon jo ke 11. päivä, kun täällä Mäntsälässä koulujen Joulujuhlia vietetään huomenna ja ylihuomenna. Koulu jatkuu 7.1., kun täällä Mäntsälässä ne käynnistyy jo käsittääkseni tammikuun toinen päivä. Turhaa vertailua, mutta on todettava, että pidän Pajulahdesta.

Tuntuu siltä, että Pajulahti on pistänyt elämän rullaamaan. Siinä jos on sääreen näytetty vähän röntgeniä ja ukko pakotettu vesijuoksemaan 25h viikossa, niin mikäpäs siinä, sitten vesijuostaan. Toimii joka tapauksessa. Hierontaa saan paikallisilta opiskelijoilta melko lailla riittämiin ja halvalla. Lisäksi koululta löytyy psykologi, jonka kanssa on pari kertaa innostuttu ihan kunnolla rupattelemaan :D. Iso osa henkisestä hyvinvoinnista menee varmasti mukavan luokan piikkiin. se kun tu(u)ppaa olemaan aika vähäjärkinen ja lapsekas. Never grow up, sopis meiän luokan motoksi varmasti aika hyvin!

Kesän tärkeitä kisoja katsellessa silmiin osuivat Euromeeting ja Opiskelijoiden MM-kisat. Ne ovat suhteellisen peräkkäin, eli kisajoukkueet ei omalla logiikallani täyty täysin samoista nimistä. Paikkoja löytyy siis ensisijaisesti alle 25-vuotiaille semmonen 6-13. Sitten katsotaan aina niin tarkalta rankilta meikän edellä olevat alle 25-vuotiaat ja saadaan luvuksi noin 30. Lisätään siihen muutama pääsarjaan nouseva ja muutama yli 25v. Ei tartte kun semmonen 30 äijää kepittää ens kaudella, niin oma nimi löytyy jommasta kummasta kisajoukkueesta. Helppoa! Vai onko? Yksinkertaista? No, ehkä.

No helpolla ei saa koskaan mitään. Ja fakta on, että jos toiset treenaa yhtä hyvin tai paremmin, niin ohi on vaikea mennä. Ja edelleen fakta on, että kehittyäkseen tässä lajissa, täytyy juosta. Ja jotta minä voin juosta, jalat täytyy saada juoksukuntoon. Siksipä alan hieromaan lepopäivän kunniaksi pohkeita ja sääriä, jotta niillä voi taas juosta.

Ja hei, hyvää Joulua kaikille!