SM-keskimatka, HYL

Kevään yksi kohokohdista eli Sm-keskimatka kilpailtiin Joutsenossa viime viikonloppuna. Selityksiähän voi aina keksiä, mutta nöyränä voi vaan todeta, että tarttis vissiin vielä pikkusen harjotella, että kannattaa mennä lähtöviivalle edes yrittämään. Eipäs vaan... Karsinnan hylätty suoritus ja B-finaalin uupuminen 2. rastilla eivät paperilla anna aihetta positiivisuuteen, mutta on siellä oikeasti muutakin.

Itse kisasuoritukseen mies oli valmistautunut fyysisesti, henkisesti ja taidollisesti asiaan kuuluvalla tavalla. Edeltävänä viikonloppuna kävin läpi vielä mallimaastojen treenit ja taidollista puolta viilasin kuivareenillä, analysoinnilla ynnä muulla. Henkistä puolta tuossa tulikin, mutta sparraajan ja psykologin kanssa on helppo todeta, että jos mies on hyvällä fiiliksellä, niin kaikki on ok. On siistiä lähteä kisaan ja tehdä maksimisuoritus! Fysiikka oli itselle hyvällä tasolla, vika viikko herkisteltiin sitäkin... hauist ja penkkiii. Hellekeleihin yritin totutella pelaamalla biitsiä Pajulahdessa ja toki suoloja tuli nautittua tavallista enemmän. Olin siis ulkona ja nautin kavereiden kanssa kesän ensimmäisistä (toivottavasti ei viimeisistä) hellepäivistä. Kisaan oli hyvä lähteä ja viivalla seisoi rauhallinen miäs.

Yksi asia jäi kisavalmisteluissa tekemättä. Se kertoo varmaan kisarutiinin puutteesta tai siitä, että olen hieman tyhmä. Todennäköisesti viitteitä löytyy molemmista.

Alku lähti hyvin käyntiin. Ykkönen mäen takana varma. Kakkoselle mennessä oli vähän kiirettä ja semmosta epävarmuutta. Rinteeseen nätisti notkoon ottamaan leima. Kolmoselle kompassia. Neloselle hyödynsin eri karsintaryhmäläisen selkää, mentiin kyllä eri rasteillekin. 5. ja 6. gripissä. Kisa vähän yli puolen välin ja olen viidentenä 19 sekuntia Niemen Viliä perässä. Pidempi väli (kuumuus alkoin tuntumaan jo aika pahalta) ja kolme tarkempaa lippua rinteessä natsaavat hyvin. 36sek Lakasen Jania perässä ja meikäläinen sijalla neljä. Enää pari tulitikkuväliä ja loppusuora. Lopussa alkaa porukka tiivistymään, kuljen nätisti nenän viertä kympille, mutta letka kasaantuu vasemmalle. Käyn kurkkaamassa rastilla, mutta se ei täsmää...jatkan omalle, joka oli noin 25 metrin päässä edessä päin. Luottoa!! Vielä toinen väli, jossa kampean pikkusen liikaa vasemmalle ilman suurempaa suunnitelmaa ja seisoskelen väärässä notkossa, eikä muurahaispesää näy. Lopulta viimeiselle rastille ja reipas loppusuora. Ei oikein tuntunut tossu nousevan, ja kun virheet toivat 35sek suoritukseen lisää, niin hävisin Jammulle 1.27. Maalissa tuli tieto, että 2. rastilta tuli hylsy. Osoitteena B-finaali. 

Jätin sitten kilpailuohjeet tarkemmin lukematta, enkä vilkaissutkaan niitä kisapaikalla Säätöä oli vähän joka paikassa, esimerkiksi nyt irrallisten rastimääritteiden suhteen, joita en luullut olevan. Varsinaisesti hylsyn kanssa sillä ei ole tekemistä, mutta koodin 32 tarkistus (vertaa 52) samanlaisessa rastipisteessä on hieman nopeampaa, helpompaa ja varmempaa kun koodit on käsivarressa, eikä niitä tarvitse tarkistella kartan reunalta niin kuin tällä kertaa ripeästi (ja virheellisesti) tein. Ens kauel sitten.

B-finaalin lähdöstä meinasin myöhästyä siksi, että en lukenut kilpailuohjeita. Ilman alkuverkkaa kisasuoritus ja lämmin keli toi heti järkyttävän väsymyksen tunteen. Sitä pystyin sietämään 2. rastille asti, josta alkoi kävely ja virheiden tekeminen. Sen pituinen se.

Positiivisiin asioihin -> 1.27 tappiota Lakaselle on meikäläiselle hyvä suoritus ja antaa faktaa omasta kehittymisestä. Olipa karsinta siis  näille isoille pyssyille kuinka läpsyttelyä tahansa, niin se on hyvä suoritus. Samoin suunnistus toimi työtapaturmaa ja lopun häröilyä lukuunottamatta ihan hyvin. Ehkä tästä vielä tulee jotain. 

Viikonloppuna RaVan kansalliset. Vois vaikka tuupata hellepäivän?

FS ja Mila

Kisakausi ei avautunut ihan niinku olisi pitänyt. FinnSpringin pitkällä matkalla jäin H21A2-sarjassa kauas kärjestä, vaikka vetoapuakin oli tarjolla. Fysiikka oli surkea. Suunnistus toimi ekaan kisaan ihan ookoosti, mutta onhan tuossa vielä parannettavaa joka sektorilla aikas paljon. Sen verran ainakin, ettei jaksa ruveta uhoamaan. Lauantain tulokset.

Sunnuntaina tarjottiin viestin syrjään myös henk.koht. yhteislähtökisaa. Menin A-sarjaan ja uskoin että aamuaurinko toisi eilistä paremman kulun. Niin ei käynyt, mutta varsinaisesti suoritus kosahti ensimmäisiin kymmeneen rastiväliin, jotka sisälsivät toistakymmentä kunnon virhettä. Taisi olla täytekisa. Ota ne joko kisanomaisena harjoituksena tai kovana kisana, mutta älä harjoituksenomaisena kisana. Siitä ei tule mitään. Se on nähty jo monta vuotta sitten. Sunnuntaina tulokset. Voittohan tuosta kisasta tuli, mutta viestimiehet painelivat saman pituisella matkalla kymmenen minuuttia kovempaa...

Mies oli aika hajalla kisaviikonlopun jälkeen, joten maanantai ja tiistai oli hyvä ottaa kevyesti reenaillen. Keskiviikko meni matkustaessa, sillä lähdimme RaVan kanssa leiri- ja kisareissuun jo keskiviikkoiltana. Torstain reenit menivät hyvin. Yöreenissä suunnistus oli erinomaisesti gripissä. Se on muuten hyvä fiilis, kun niin tapahtuu. Perjantaina tunsin, että pitää kevennellä ja sunnistustreeneistä jälkimmäinen käveltiin. Jalat kattoon. Sekin on hyvä fiilis.

Lauantaina juostiin sitten 10mila. Miesten viestissä menimme RaVan kanssa yhteisjoukkueella ja kovempi pää edellä. Tatu ja Miska aloittivat ihan mukiinmenevästi ja meikäläinen pääsi 3. osuudelle metsään sijalta 110. Aloitin reippaasti ja kelasin kahden ensimmäisen kilometrin aikana toistakymmentä miestä perääni. Lopulta mentiin puskaan ja pummattiin (ei niin, etteikö pusikossa voisi suunnistaa puhtaasti tai että puska ehdollistaisi ihmisen pummaamaan, joku Pavlov voisi tietty tehdä siitäkin kokeen). 

Keräilin itseäni henkisesti letkan mukana vähän aikaa 3 minuutin virheiden jälkeen, kunnes pitkällä polkuvälillä porukasta löytyi se, joka halusi juosta kovaa. Hellaksen kaveri karkasi Kööpenhaminalaisen kanssa ja vähän ajan päästä saimme Haldenin kakkosjoukkueen kanssa poijaat kiinni ja menimme loppumatkan porukalla. Muutaman pysähtelyn, parin kompuroinnin ja aika hapottavan loppunousun jälkeen vaihdossa sija oli 93. 

Suoritus oli kohtuullinen, mutta kun sai lopulta tietää, että sijat 50-90 kattava letka oli reilun parin minuutin päässä, niin kyllähän se isompi pummi vähän harmittaa. Nappijuoksullahan oltaisiin tultu sijoilla 50-60. Kovempi jätkähän olis tullu, että kait se vaan on todettava, että juoksuvauhti sais olla vähän kovempi. Reeniä...reeniä.

Viimoset kaksi viikkoa ja sitte on SM-keskari. Saa nähä kerkeekö kunto nousemahan vai ei.