Seuraava kirjoitelma lienee jonkinlainen yleistys kevät-kesän tapahtumista, ja siitä saa helposti sen kuvan, etten ole tyytyväinen mihinkään. Se ehkä onkin yleistys, ja toki voisin muotoilla sen niin, kuten äsken mainitsin, mutta tyytymättömyys on väärä adjektiivi. Kisasuoritukset ovat osittain oikein lupaaviakin, ja piakkoin koittavassa heinäkuussa on kyllä motivaatiota työstää, jotta syssymmällä oltaisiin tikissä.
Sm-keskari 24.5. olikin jo edellisessä postauksessa.
Karsinnasta tuli hylsy, mutta noin niinku muuten karsintasuoritus oli erinomainen. Ei siinä sen kummempaa. Kunto oli nousussa ja varmasti tulisi vielä nousemaan kesää kohden mennessä.
RaVan kansallinen 1.6.
Yks isompi virhe, muuten taidolliseen puoleen tyytyväinen. Jalat eivät olleet kisasuorituksessa läsnä. Palkinnoille tultiin, ja sehän on aina kivaa.
Pitkä matka lähti rennosti ja taktisesti oikein. Vedin just semmosta sopivaa vauhtia, ettei tarvinnut hirveesti mennä hapoille ylämäissäkään. Lopussa pystyi tikkaamaan ja useammalle rastivälille tuli hyvät väliajat, kun jaloissa riitti vielä virtaa. Pää ei toiminut lopun lähestyessä yhtä hyvin, vaan vikassa rinteessä iskin 2,5-minuuttisen virheen, ja voitto jäi H21A-sarjassa reilun minuutin päähän. Njäh.
Jukolan Viesti 1. osuus 14.-15.6.
Lähdössä kirin mukavasti hyviin asemiin, mutta suorastaan harmittavasti tein virheen ekan yhteisen jälkeen (siihen pahimpaan rinteeseen, johon niitä isoimpia pummeja sorvattiin). Siihen tuli lähes 3-minuuttinen. Jäin hitaampiin letkoihin, eikä sieltä enää noustu. Loppuhajonta tarjosi vielä ulkokaarretta, ja sija painui reilusti yli viidenkymmenen. Ei huono, mutta ei hyväkään.
Joku sanoi, että henkilökohtaisilla tavoitteilla tässä toki mennään, mutta Jukolaan valmistautuessa on aina aika ainutlaatuiset fiilikset. Allekirjoitan. Kisan jälkeen oli kesälomafiilis. Jokapäiväisiä hetkiä varten tässä kuitenkin ennemmin eletään ja Jukonkin jälkeen reenaaminen maittoi oikein hyvin. Edessä oli kauden päätavoite.
Tampere-suunnistus 27.-29.6.
Rintti sujui kohtalaisesti (21.), kun ajatellaan allekirjoittaneen sprinttipanostusta. Eipä siitä olisi menestystä voinut saavuttaakaan, sillä fyysisesti olen muita aika reippaasti jäljessä (näin ainakin luulen?). Kympin sakkiin mahikset, ihan nipin napin.
Pitkä matka oli odotettu päivä, mutta voi hyvänen aika sentään, kun oli lahna olo. Kohtaamiani ongelmia yhdistää yksi tekijä, toki sen lisäksi että ne kaikki liittyvät siihen launtaiseen kisasuoritukseen: minä. Oli kauden huonoin päivä. Se tietty sylettäää.
Sunnuntain keskimatka ei ollut enää näyttökilpailu mihinkään, mutta juoksin sen kuitenkin, kun Tampereelle asti ajeltiin. Palo kyllä päreet aika nopeasti, kun ei homma tuntunut toimivan. Kartta tuntui liian yleistetyltä, en osannut käyttää sitä. No, en tajunnut kyllä kompassistakaan mitään. Kakkoselle 15sek, (kolmosella kärjessä), neloselle vajaa minuutti ja seiskalle 15sek, (~30sek kärkeä perässä). Kasille vetäsin karkeella suunnalla aivan muualle ja nappasin vielä rastinotosta 30sek lisää. Sitten ei enää huvittanut. Pikku hiljaa hidastelin vauhtia ja kirosin itselleni, kun ei vaan osannut. Joku 25sek virhettä lisää ja kotia. No. Hävisin Muukkoselle sen 4 minuuttia ja olin kuudes. En tiiä, mistä tommosen kulun lykkäsi, mutta eipä siinä. Eiköhän tästä oteta se positiivinen mukaan. Osaan, kun vain haluan! Vähän vihaa mukaan, niin se kulkupuolikin on kunnossa ;)
Noissa suorituksissa on paljonkin positiivista asiaa. Suorituksissa on isostikin viilailtavaa, mutta jossain toisessa suorituksessa joku osa-alue on täysin kunnossa. Onhan noita palapelejä ennekin koottu, ei tää sen vaikeampaa voi olla!
Näiden eväiden kanssa on hyvä lähteä taistelemaan varmasti rankalle ja haastavalle Fin5:lle. Viikko on ihan kovatasoinenkin! Viikon jälkeen sitten isketään vähän määrää koneeseen ja kattellaan syksyllä uudestaan. Syyskuussa odottaa uudet SM-kisat.
