Seura vaihtuu

Vaihdan tulevalle kaudelle seuraa. En tarkoita sosiaalisen ympäristön muuttumista (varmasti silläkin puolella jotain uutta tapahtuu), vaan meinaan nyt ihan suunnistuksen edustusseuran vaihtamista toiseen. Mäntsälän Urheilijoiden ihanan kotoisa ja kaunis keltavihreä väri vaihtuu Turun Metsänkävijöiden mustaan - sekin on ihan hieno väri :)

Päätös oli vaikea ja päätös oli helppo. Seuraavaksi käsittelen sitä, miksi se oli molempia.

Vaikeaa?

Karkeasti yleistettynä ihminen käyttää päätöksentekoon joko järkeä tai tunteita. Kyllähän sen tiesi jo Suunnistajan taipumusanalyysikin (ja ehkä joku jopa ennen sitä). Itse olen päättäjänä tunnetyyppiä. Henkilökohtaisessa STA:ssani tunne vei järjestä voiton selvemmin kuin Suomi Ruotsista vuoden 2011 jääkiekon MM-finaalissa. Analyysin tein toki muutama vuosi sitten, mutta tokkopa se mies on siitä mihinkään muuttunut. Tässä kohtaa päästään seuranvaihtopäätöksen vaikeuteen.

Arvostan suuresti uskollisuutta ja luottamusta. Olen kasvanut siihen. Tässä tapauksessa nuo arvot tarkoittavat mm. sitä, että suunnistaja pysyy omassa kasvattajaseurassaan hamaan tappiin asti. Nuorempana en voinut käsittää seuran vaihtajien motiiveja. Joskus ajattelin, että mikään ei olisi niin hienoa, kuin maailmanmestaruuden voittaminen kuuluisalla omalla työllä vain ja ainoastaan kasvattajaseurassa suunnistaneena. Kasvaa omassa seurassa, edustaa omaa seuraa, voittaa siinä (ja sille) ja lopulta opettaa sen piirissä tulevia edustajia ja voittajia. Luoda uskollisuutta ja luoda luottamusta. 

Lujimmilleen uskollisuus ja luottamus saadaan pitkäjänteisellä yhteistyöllä ja mitä pidempään työ kestää, sitä arvokkaammiksi arvot tulevat. Näitä arvoja mallailevana ihmisenä siteiden "katkaisu" on tunnepuolella itselle ihan kettujen kylän kokoinen päätös. 

Toki, olen aina tietänyt, että se, mitä muut ajattelevat, on loppujen lopuksi samantekevää, kun kyse on omien unelmien tavoittelemisesta. Oman edun tavoittelemisen kusipäisyys (ja sen huonot puolet) ei varsinaisesti ole ollut toiminnalleni moraalinen este (jännästi ilmaistu) vaan seurasiirron edessä ovat olleet vahvat tunnesiteet kasvattajaseuraan ja sen ihmisiin. Tällä kertaa olen kuitenkin ajatellut - vastoin luontaista tyyliäni -  edes jonkin verran järjellä, ja päätös on nyt tehty.

Helppoa?

TuMeen vaihtaminen oli järkiperäisesti ajateltuna helppoa.

Yhtälöön löytyi kaksi tekijää: tarve vaihtaa seuraa ja seura, jota halusin edustaa. Lisäksi tähän yhtälöön lisättiin plussia tuonne "seura, jota halusin edustaa" -puolelle, joista suurimmat seuraavassa:

- Tasokas edustusryhmä, joka vahvistuu tulevalle kaudelle reilusti

- Raha
- Tuttu ja mukava ydinporukka

- Hieno paita :D

Mahdollisesti suurin syy TuMen paitaan löytyy kuitenkin seuraavilta riveiltä.

Omat fiilikset katsojana, kun TuMen musta paita etenee kärkisijoilla Jukolan yössä, ovat tuntuneet jo vuosia sitten erilaisilta (positiivisesti), kun vertaan minkä tahansa muun seuran keulassa kulkemiseen tai jopa voittoon. Ehkä se menee ytimekkäästi sanottuna noin ja siksi TuMeen vaihtaminen oli suhteellisen helppoa. Se on seura, joka on herättänyt itsessä tunteita jo lapsena.

Summasummarum

Vaikka treeniseura saattaakin hieman muuttua, täytyy pitää jalat maan pinnalla, oltava nöyrä ja pidettävä asiat yksinkertaisina. Tavoitteista henkilökohtaiset ovat tärkeimmät, vaikka toki seurankin tavoitteet ovat sellaisia, jotka haluan ehdottomasti saavuttaa joukkueen mukana. Seuraavat isommat kisat selkeine tulostavoitteineen löytyvät nyt toukokuulta. Sitä ennen kerkeää paneutumaan kokonaisvaltaisempaan tavoitteeseen, yleiseen kehittymiseen - joka toki on jaoteltu harjoituskaudelle pienempiin ja paremmin testattavissa oleviin kehityskohtiin. Harjoittelu kohti kautta 2015 alkaa viikon päästä maanantaina. Sitä ennen TuMen eka leiri Virossa, josta tuodaan kotiin motukkaa koko talvelle.

Elämä siis jatkuu ja jatkan myös toimintaa MU:ssa koutsina/ohjaajana/seuratyöntekijänä. Ainakin hisu-puolella ja kestävyysjuoksupuolella meikäläinen nähdään keltavihreissä väreissä. Eiköhän niissä tule kisa tai kaksi käytyä tulevina vuosina.

Ja niin, toistaiseksi viimeiset suunnistuskisat MU:n paidalla eli 25manna ja Halikko-Viesti sujuivat perustasolla. Halikon suoritus oli oikeastaan erinomainen veto meikäläiseltä. (siihen toki tähdätään, että erinomainen on perustasoa) Lopun hyvällä lyhyen hajonnan toteutuksella kuittasin monta jannua. Yhteenvetona -> omaan suorituskykyyn peilaten näistä kisoista löytyy paljon hyvää ja vähemmän huonoa. Kehittymisen varaa on toki kuitenkin vielä - ja paljon.

Kuvia matkan varrelta:

Vika kisa MU:n paidalla! Halikko-Viestin kisakuvat

Kompassissa on suunta. Nyt se kompassi pidetään tästä edespäin kasassa. :) Jätkät juoksivat muuten tosi hyvin Smålkussa!!!

Rise

Sm-yö, kausianalyysi, ensi kausi

Sm-yö

Ja noin. Ei ihan menny heittämällä A-finaaliin, mutta meni kuitenkin. Ja sehän se oli pääasia. :)

Viikko sitten Sm-yön karsinnassa oli taidollisesta näkökulmasta katsoen ihan ookoota tekemistä. Väliaikarastin tuntumassa oli jotain härdelliä ja muiden karsintaratojen letkat veivät vähän minne sattuu: virhettä ~1min. Lisäksi bingolta tuntuneen 5. rastin jälkeen löysin fiiliksissäni jonkun väärän polun, seurasin sitä 20sek ja käänsin kurssin kohti oikeaa polkua. Suuntahan oli hyvä, mutta puskin tiheikössä ehkä ~1min30sek ylimääräistä. Karsinnan virhesumma ei nyt ollut vielä mikään megalomaaninen, mutta heikko fysiikka hitaassa maastossa pisti pelin jännäksi. Kroppa oli kyllä aika sekaisin kisan jälkeen ja uni tuli vasta klo 2 aikoihin.

Karsinnan tulokset.

Kisapäivän vietin Tanhuvaaralla lähinnä sohvalla makoillen. Luin kirjaa, söin yhteensä pari tuntia ja aineenvaihdunnan toiminnasta piti huolen frisbeegolf. Osuin muuten vajaan 2. väylällä kolmella ensimmäisellä heitolla puuhun. Ravinnon suhteen tavoitteena oli vaan imeyttää mahdollisimman paljon hiilareita kroppaan ja juoda vettä..

Illan kisa oli eka kerta monessa suhteessa. Oli pääsarjan A-finaali ja gps-liivi. Lähtönumerokin oli vielä ykkönen. Fiilikset oli sinänsä vähän sekavat, kun takana oli fyysisesti raskaalta tuntunut 6,5km rata ja juuri edessä aika pitkäkestoiseksi arvioitu 12-kilometrinen latu. Ja menestymismahdollisuudet nollassa. 

Meinasin lähteä nöyrällä asenteella liikkelle, mutta Assu sano justiinsa ennen lähtökarsinaan siirtymistä, että täysillä vaan, noutaja tulee sitten, jos tulee. Kaippa se kisasuoritus oli sitten jotain siitä väliltä, sillä nöyryys unohtui useaan otteeseen ja fyysisesti olin loppu vasta salmiakkihajonnan jälkeen. Tuli muuten mieleen, että kait sitä voi vetää täysilläkin nöyrästi?

Finaalin tulokset

GPS-seuranta

Haastattelu

Kun gepsiä kattoo, niin paikka paikoin viiva näyttää ihan hyvältä. Yöllä tosin ne pienetkin kiemurat vievät aika paljon aikaa. Eikä finaaliyönä ehkä ollu asetelmat kohdallaan huippusuoritusta varten. Tuloksessa, fysiikassa, taidossa ja henkisessä puolessa oli jokaisessa jotain, jonka vois avata jonkinlaisella selityskortilla.

Syystä tai selityksestä riippumatta lähes kaikki edellämainittuihin tekijöihin liittyvät puutteet olisivat olleet korvattavissa asenteella. Tuloskeskeisellä ajattelulla ei nimittäin pääse pitkälle kisassa, jossa "ei ole mahdollisuuksia". Omat ajatukset ja tavoitteet olivat liian usein jossain muualla kuin omassa suorituksessa, seuraavan rastilipun täydellisessä halkaisussa tai seuraavan kumpareen takaa löytyvässä ojanotkossa. Välillä ajatukset kävivät kisasuorituksen ulkopuolella hyvissä asioissa: "Tää on siistiä!", mistä sain energiaa lisää. Toisaalta aika useinkin tulin miettineeksi: "Missäköhän takaa lähtevät tulevat?" tai: "Onkohan toi suunnistaja mun sarjassa?". Asioita, joiden ei tarvitse viedä kilpailusuorituksen ajatustyöstä sekuntiakaan.

Eniweis, kaikesta huolimatta kisasta jäi positiivinen maku ja hyvä fiilis siitä, että tästä tulee vielä jotain!

Kausianalyysi

Kausihan ei ollut helppo tälläkään kertaa. Olihan sitä jalkaprobleemaa, kuten aina, läpi kauden. Hivenen "uutena" vastoinkäymisenä tuli kevään 3 viikon ja syksyn 1,5 viikon sairastelujaksot. Jälkikäteen ajateltuna molempia ennen olisi ollu jotain tehtävissä. Ensi kaudella huolellisemmin! 

Henkilökohtaista suoritustasoa sain jonkin verran nostettua, sillä jokaisessa Sm-kisassa A-finaalipaikka oli lähellä. Yökisassa se sitten lopulta tulikin. Kauden aikana kehitystä tuli melko tasaisesti useammalla osa-alueella.

Reenata voisin enemmänkin.

Ensi kausi

Vaikka kilpailuhenkinen olenkin, niin liiallisen tuloskeskeisyyden ja vertailun muihin voisin jättää pois. Nöyrästi mettään. Oma työ. Yksinkertaisista asioista ei pidä tehdä liian vaikeaa. Mikä on huonoksi, se jätetään tekemättä. Mikä on hyväksi, sitä tehdään.

Tulevalla harjoituskaudella haluan tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja nöyrästi. #tähänjokuhyväsitaattimenestymisestä Ylimenokauden (=harrastan erilaista liikuntaa niin paljon kuin jaksan) pidän tänä vuonna pitkänä, jotta fiilis tehdä asiat mahdollisimman hyvin on varmasti mukana marraskuun 3. päivästä lähtien joka päivä, joka tunti ja joka sekunti, kun harjoituskausi pyörähtää käyntiin.