Ylläksen mäet ja Saariselän pakkaset

Kaksi viikkoa kestänyt Lapin reissu on juuri päättynyt.

Tavoite oli tehdä talven ensimmäinen määräjakso hiihtäen Lapissa, kun täällä etelässä ei ollut vielä lunta. Se onnistui. Ajatuksena oli tosin vielä jatkaa 20h+ viikkomääriä kolmas viikko kotopuolessa, kun ne lumet kerrankin tulivat, mutta se jäi ajatukseksi. Nyt on kevyt viikko ja se on hyvä just tässä ja nyt.

Sunnuntaina 14.12. lensin siis pohjoiseen suomenruotsalaisen Gubbe-porukan luokse ja Äkäslompolossa kerkesin heittämään hyvin vielä yhden lenkin, ennen kuin sunnuntai muuttui maanantaiksi. Hiihtotyyliksi valikoitui perinteinen, kun pakkanen oli kohdallaan.

Ylläksellä viikko oli aika lämmin ja sumuinen. Hiihto oli pääosin vapaata, joten väliin oli mukava laittaa pari juoksutreeniäkin. Päivien treenimäärät vaihtelivat sunnuntain kahdesta tunnista torstain vajaaseen viiteen. Hyvää settiä.

Ylläs 

Perjantaina 19.12. matkasin bussilla Saariselälle. Matka kesti käytännössä koko päivän, kun Sodankylässä pidin paussia vähän lunkimmin. Loppupäivästä ei tarvinnut miettiä lenkille lähtemistä, kun "alkuasukasmökin" lämmittämiseen meni koko ilta. Perjantai oli siis "lepopäivä" ja viikonlopun pari seuraavaa dagenia olivat kevyempiä tutustumisia Saariselän maastoihin perinteiseen tyyliin - silmät kiinni ja täysillä. Kalenteriviikolla tuli yhteensä 22h rrreeeeeniä, josta juoksuakin hyvänlainen osa. Akkojen määriä, sanoisi joku. Jos niitäkään, lisäisin. Ensimmäinen viikko oli kuitenkin erinomainen ja toisen viikon pystyi aloittamaan hjuvalla fiiliksellä. Tavoitteena oli hivenen nostaa määrää, tehoa, rasittavuutta...mitä nyt ylipäätään voi lisätä? Ketutusta? Tuskin sitä kuitenkaan. 

Saariselkä

Toiselle viikolle kaksi tekijää muuttui. Perhe tuli mukaan ja lämpötila laski Ylläksen mukavasta -5 asteesta Saariselän -25:een. She havaittiin shaman tien kuitenkin pukeutumishkyshymykshekshi, eikä kylmä shää oikeashtaan tuottanut ongelmia - alukshi. Alkuviikko olikin hyvää rummutusta, kun viikonlopun kevyempien päivien jälkeen pystyi taas nostamaan määrää. Jouluaaton kevyttä parituntista lukuunottamatta päivät antoivat aina 4-5 tunnin edestä lisää sisältöä harjoituspäiväkirjaan. Samoina päivinä tajusin, että kun nousen Kiilopään lähellä sijaitsevien Ahopäiden huipulle noin klo 11, niin näen aika kauniin näkymän. Menin sinne joka päivä. 

Torstain pitkällä lenkillä sattui kuitenkin pieni lapsus. Palellutin toisen isovarpaani. Ja kun sanon pallelutin, niin myös tarkoitan sitä. Varvas oli melko tumma lenkin jälkeen, kivulias seuraavan yön ja turvoksissa siitä eteenpäin. Nyt neljä päivää myöhemmin se on turvoksissa ja hivenen tumma kärjestään edelleen, eikä sille oikeastaan voi laskea kunnolla painoa, vaikka onkin paranemaan päin. Saariselän loppuviikko meni tämän takia lomaillessa ja kevennellessä. Vähän kuntopiiriä ja yksi tasurilenkki. Viikon saldoksi vajaa 17h sekä jäätynyt varvas.

Tähän kohtaan avautuminen. Tietyllä tavalla kevyt tauko voi toimiakin tässä kohtaa. Mutta kuka oikeasti palelluttaa varpaansa niin, ettei voi seuraavana päivänä reenata? Pitäiskö käyttää nuorisoslangia ja sanoa: "lol, vähä noloo!" Siis oikeesti. Kun kysytään lenkin väliin jättäneeltä kaverilta selitystä, miksi lenkki jäi väliin, vastaukseksi voidaan saada "no laiskotti", "oli nuha" tai "ei tuntunut tänään hyvälle". Jotkut huonoja selityksiä, jotkut huonompia - vai miten se meni? Mutta ei kukaan oikeasti käytä "palellutin varpaani" -korttia. C'moon! Ei semmosta pitäis edes olla?!

Tässä sitä kuitenkin ollaan. Harmistuneena, mutta kuitenkin ihan tyytyväisenä viimeisen kaksiviikkoinen ensimmäiseen puoleentoista viikkoon. Tällä hetkellä fiilis on joulukuun alkuun verraten kestävämpi ja parempi. Kunhan varvas paranee, niin eiköhän lomalle saada vielä lyhyt, mutta kunnollinen määräpäivien setti. Nythän paistaa aurinkokin! Hirveästi en jaksaisi uhota, mutta tällä hetkellä on myös sellainen tunne, että kevään kisakaudella jokaisessa startissa on aika iso latinki. Se, että miten se vaikuttaa suoritukseen, on täysin eri asia.

Loppuun vielä hauska lainaus Pellon Ponnen edustusryhmän epäviralliselta tiedotuskanavalta. :D

"Tuskin partiopojat ovat kolossaan fiilistelleet, että hankitaanpa liuta latvialaisia rokkareita ja vahvistetaan sitä parilla suomalaisella spurgulla niin saadaan suunnistusmaailman moraalinvartijat varpailleen."

Jatketaan spurguilua. Hyvää vuotta 2015 kaikille!

Testailua, leiritystä, harjoittelua, leiritystä ja lomille!

Se tiiviistä kirjoitustahdista :)

Clubmatchin jälkeen harjoituskausi alkoi ja ekat viikot mentiin reeniin "totutellessa" voima edellä ja aika vähillä määrillä. Sen verran innostuin tekemään yhden jalan mavea, että kyseisessä liikkeessä ilmeisesti stabilaattoreina toimivat lonkkanivelen lähentäjälihakset menivät aika jäykiksi. Viikon ihmettelin, kunnes tajusin ja kevensin voimaharjoittelua.

Koulun suhteen marraskuu sujui Pajulahdessa aikuisliikunnanohjauksen työharjoittelun parissa. Kierreltiin kollegan kanssa erilaisten viikko- ja päiväryhmien mukana liikuntatunneilla ja luennoilla saaden suhteellisen monipuolisesti kokemusta erilaisista lajeista - ja ohjattiin toki myökin ^_^. Jakson aikana totesin, että tuntityönä duunattava liikunnanohjaus ei ole urheilijaa varten. Ei mitään jakoa.

Lopulta tuli mattotesti, uudet ennätykset ja TuMen leiri Kemiössä ensi vuoden Jukolan lähimaastoissa. Esan kanssa mentiin meren rannalla sijaitsevalle seurahuvilalle tiedustelijoiksi keskiviikkona, tehtiin treeni ja siirryttiin torstaihin. Torstain aamupäivän treenin jälkeen porukkaan astui mukaan Martti ja Tito sekä armoitetut kokkimme Raikuli ja Heli. Torstain yöreeni lipsahti vajaaseen kahteen tuntiin. Perjantaina aamupäivällä käytännössä torstain kopiot. Sitten oli aika viikonlopun ja väkeä saapui enemmän paikalle.

Perjantain yötreeni juostiin yhteislähdöllä kolme vuosikymmentä vanhalla kartalla. Olihan se priimaa mennä jätkien kanssa rannikkokallioilla. Kerran siirryin vetämään, mutta pummasin, minkä jälkeen tyydyin tarkkailuasemiin. Letkassahan sieltä tultiin.

Lauantaina alkoi tuntumaan jo huomattavaa väsymystä. Jokaisella askeleella jalan takaosien hermot muistuttivat olemassaolostaan, mutta toisaalta polvi- ja penikkavaivat olivat kokonaan poissa. Näin se vaan menee. Kun olet olosuhteissa, joissa voit nukkua vähintään 9h yössä ja 1h päivällä, ruoka tuodaan suoraan pöytään, energiatasot riittää ja fiksuin tekeminen lepäämisen ohella on venyttely tai kirjan lukeminen, niin kroppa palautuu aika hyvin.

Mutta takaisin lauantaihin. Alkupäivästä juostiin TuMen keskimatkan mestaruuskisat. Ja saman tien uudet jampat pääsi podiumille ;) Tulospalvelusivu löytyy täältä ja TuMen Twitter-sivun uutiset löytyy täältä. Oma suoritushan oli taidollisesti erinomainen. Fyysisellä vireellä ei nyt varsinaisesti ole väliä marraskuussa, mutta kauden tärkeimmässä kisassa on aina kiva onnistua! Ja onhan näistä lähtökohdista mukava lähteä treenikautta jatkamaan. Mieluummin 35sek kuin 5min. Ronssi maistu hyvälle. 10 ja 35 sekuntia otetaan vielä joskus kiinni.

Lauantaina oli taas yösuunnistustreeni massalähdöllä. Maasto oli verran haastava, että en tajunnut kartasta tarpeeksi ensimmäisen 3km:n aikana. Ei löytyny nöyryyttä. Sitten keskityin, nappasin vetojuhdan paikan ja pukkasin menemään. Tavallaan treenin teemana halusin kokeilla omia taidollisia rajoja, Maasto oli sen verran haastava itselle, että fyysisesti siinä ei oltu kovin tiukalla. Hyvö kunto vai huono suunnistustaito? Joka tapauksessa, välillä tuli virhettä,  mutta välillä mentiin paremmin kuin telkkä pöntöön. Aika nautinnollinen treenihän se oli. Yannickin kartta lopun käyräosiosta. Melkein samoja viivoja mentiin.

Sunnuntaina tarjoiltiin vielä pidempää siivua. Se homma sujui aika hyvin. Voisin veikata, että vaikka Louna-Jukolan maastoissa on niitä taidollisesti tiukkojakin paikkoja, niin erot tulee ensi vuonna olemaan aika pienet. Kaikki osaa suunnistaa tossa maastotyypissä.

Leirihän oli suomeksi sanottuna suksee. Juoksin kaikki treenit, keräsin viikolla kilsoja lähemmäs sata, mikä taitaa olla itselle jonkinlainen viikkoennätys. (Säälittävää :D) Virossa tajusin, että nää jätkät on ihmisiä. Tällä leirillä tajusin, että jokaisesta yhteisestä (treeni)hetkestä löytyy jotain opittavaa. Se on suoraan sanottuna aika motivoivaa. Fiilis porukassa on hyvä. Kuten Jouni totesi: "yhtä perhettähän tässä ollaan".

Viikko TuMen leiristä eli viime viikonloppuna laputeltiin MU:n leiri perinteisellä käpypirtillä Orimattilan ja Mäntsälän rajalla. Lunta tuli tuolle viikonlopulle hieman suunnistusta hidastamaan, mutta leiri vedettiin hyvin läpi. Tästä porukasta löytyy sitten meikäläisen toinen suunnistusperhe.

...


Nyt perjantaina päästiin joululomalle. Kotona tulee vietettyä taas aika vähän aikaa, sillä sunnuntaina lennän Ylläksen suuntaan. Sieltä matka jatkuu vajaan viikon jälkeen Saariselälle, jossa vajaa viikko täydentyy reilulla viikolla. Latu auki! Nyt lähretään hiihtämään! :)

Tää teksti oli aika hössötystä. Hyvää Joulun aikaa!