Alussa oli suunnitelma

Helou!

Harjoituskausi on pyörähtänyt mukavasti käyntiin ja sitä onkin nyt viitisen viikkoa takana. Otetaan katsaus menneeseen ja tsekataan, mitä marraskuun 9. päivä käynnistyneellä kaudella on toistaiseksi kerennyt tapahtumaan.

Voimailujaksoahan tässä on noin niinkun virallisesti vietelty. Tahtoo sanoa keskimääräistä enemmän perusvoimoo salilla ja keskivartalon/lantion seudun kuntopiirejä - rakennustarpeita siihen, että kroppa pysyy kasassa ja kestää. Harjoittelun kokonaismäärä on ollut aika matala, jotta pää(voima)reenit voisi tehdä laadukkaasti ja jotta voima tarttuisi. Ja onhan se tarttunutkin. Ei siitä enempää.

Unkarin parhaita, part 1 - yö poluttomalla kartalla

Ensimmäisenä viikonloppuna matkasin Suomen Turkuun ja 27. Clubmatchiin, jossa siis kilpailtiin samalla myös TuMen mestaruuksista. Olin edellisvuodelta TuMen mestisten 3. ja CM:n henk.koht. matkan 2., joten odotukset olivat korkealla. Niinkun kauden pääkisassa täytyy ollakin. Yleensähän kaltaiseni tyyppi saa hyvät mahdollisuudet pärjätä näissä karkeloissa jo sen takia, että lauantaita ennen on perjantai. Ja no, hoppeeseen oli tyytyminen. Sen verran jäi kaivelemaan, että toimenpiteet ensi vuoden voittoja silmällä pitäen on jo aloitettu ja kesän kalenteria siivottu opiskelijoiden MM-katsastuksista ym. pikkukisoista, jotta Jukolan jälkeen olisi aikaa reenata ja kunto olisi TuMen mestaruuskeskarin aikaan terästä #priorisointi. CM-viestistähän nassahti kultaa. Avausosuudella maastavetojen jumittama fysiikka ei riittänyt karkaamiseen, joten täytyi hyödyntää psyykkistä sodankäyntiä. Scottsalle riitti yksi kantsekontakti ja tuloksena useamman minuutin pummi.

Seuraavana viikonloppuna kävin valmentelemassa MU:n nuorisoa Kisakalliossa kohti seuraavaa kautta. Totesin, etten osaa vieläkään suunnistaa Karnaisten maastossa. Etenkään yöllä. Mutta itse leiri oli kiva!

Unkarin parhaita, part 2 - jouluyö

Sitten matka jatkui Unkariin. Tai ainahan sitä Jyväskylässä käydään kääntymässä. Ihan vaan matkustamisen ilon vuoksi. Mutta asiaan. Teemu on siis ollut Unkarissa koko syksyn työharjoittelussa - tai bilettämiseltä se vaikuttaa - ja muutaman LS:n suunnistajan kanssa lähdettiin sinne pienellä iskuryhmällä reenaamaan. Henkilökohtainen tavoite oli tehdä mahdollisimman paljon taitotreeniä
= suunnistusta, koska maastotyyppi olisi taas uudenlainen kokemus. Tavoite täyttyi. Suunnistettiin paljon (no ei nyt ihan niin paljon kuin TG). Leiri sinänsä sopi jakson teemaan eli mäkisessä maastossa tuli könyttyä, mutta aika jumiinhan se ukko siitä menee, kun yhtäkkiä suunnistaa 3h/pv muutaman päivän ajan tuollaisissa penkoissa. Ei auta, vaikka olisi itse Mäkinen. Hieno setti kuitenkin. Kiitokset porukalle matkaseurasta ja erityisesti Hirpalle, Teemulle sekä Unkarin väelle järjestelyistä! Täältä reissun kuvasatoa.

Unkarin jälkeen oli todella kevyt köpsöttelyviikko. Pikkuisen näkyi leirin rasitukset ja opiskelun aiheuttama stressi unen laadussa ja palautumisessa, mutta toistaiseksi olen osannut pitää käsijarrun päällä ja jos krpalle on tarvinnut antaa aikaa, sitä on annettu. Jatkumona tähän pieni huomio ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluopiskeluun siirtyneenä: opiskelutekniikat ja motivaatio eivät välttämättä ole aluksi ihan korkeimmillaan. Sitä väitetään, että pitäisi ihan kirjojakin lukea!

"Kova" tenttiputki päättyy tulevana keskiviikkona ja sitten alkaa varmaan joululoma. Koska Jyväskylässä ei ole lunta, siirrän itseni hetkeksi Mäntsälään. Kokonaisuudessaan loma-aika menee kaavalla: Koska aikaa on enemmän, reeniä on enemmän. Eli määräjaksoa pukkaa. Katsellaan sitten keväämmällä.