Uusi treenikausi kokonaisvaltaista kehittymistä ja vuoden 2018 kisoja kohti rullaa nyt neljättä viikkoaan. Nälkää riittää ja tunnelma on hyvä. Pari vaivaa (asiaankuuluvina tai ei) häiritsevät tekemistä vähintään ajatustasolla, mutta oikeilla valinnoilla homman pitäisi selkeytyä. Ainakin oppii taas lisää oman kropan limiiteistä.
Poikkeuksellisen lepopainotteisen ylimenokauden jälkeen harjoitteluun tottuminen näyttää vievän kehomieleltä jonkin verran aikaa ja muutamat ensimmäiset viikot onkin otettu aika iisisti. Himmailu on ollut sinänsä haaste, sillä kolme ensimmäistä viikkoa sisälsivät kaksi intensiivistä suunnistuksen täyteistä viikonloppua (ClubMatch ja Jukola Camp) ja sitä myöten useamman matkapäivän, kun majapaikka sijaitsee Oslossa. Olen pyrkinyt muistuttamaan itseäni siitä, että mihinkään ei ole kiire - viime kauteen verrattuna tässä ollaan kuitenkin pari kuukautta aikaisemmin liikkeellä.
Vuosi sitten todettiin koutsin kanssa, että en ole rintteri, eikä distanssimatkoilla vaadittava kestävyys ole luettavissa vahvuudekseni. Viime kevään kisakalenteria selattaessa punakynä piirsi siis viivoja viestikisojen ja keskimatkojen alle. Liian pitkät (tai lyhyet) otatukset se jätti huomiotta. Tulevaa kautta suunnitellessa punakynän on helppo tukeutua samaan ajatusmaailmaan. En ole enkä tule olemaan rinttimies, enkä edelleenkään omaa riittävää kestävyyttä pitkälle matkalle ('riittävä' olkoon tässä kohtaa suhteellinen käsite). Lisäksi isoimmat seuraviestit ovat itselle ja sattumalta myös minua tukevalle seuralle merkittäviä. #viestikulttuuri
Seuraavassa joitakin kauden teemoja:
Keskimatkaan panostaminen näkyy siis tietysti jo punaviivojen käyttäytymisestä kilpailukalenterissa, mutta täytyyhän sen olla selvä kilpailujen ulkopuolellakin. "Keskimielisyyden" tai "keskismin" on tultava uniin.
* Suunnistustekniikka muuttuu "keskimmäisiä reitinvalintoja" suosivaksi, ts. viivalla pysymiseksi (tai sen yrittämiseksi).
* Autoillessa pyrin ajamaan keskellä tietä ja vastaantuleville autoilijoille vilkutan iloisesti, keskarilla tietenkin.
* Politiikka-aihe täytyy skipata.
* Keskioluen ottamista ruokajuomaksi olen harkinnut, mutta toistaiseksi olen hieman epäluuloinen. Oikeastiko kaikki kortit täytyy käyttää?
* Yleisesti ottaen sitä vois yrittää olla vaan mahdollisimman välimalli jätkä.
WRE-kisoja tulen keräämään talven aikana muutaman, jotta saisi tehdä kevään hyvät suoritukset isoissa kisoissa ja jotta en lähtisi SM-kisan karsinnan ensimmäisenä enää koskaan. Kalenteri (vaihda vuosi 2018) näyttää kisoja seuraavasti:
* 27.1. IV Trofeo Máximus
* 3.2. Meeting de Orientação Dão Lafões
* 3.3. Andalucia O Meeting
* 24.3. Danish Spring Middle
Kovasti vakuuttelin Portugal O Meetingin (11.2.) järjestäjille, että tulen paikalle, jos WRE-kisa on keskimatka, mutta eivät näköjään muuttaneet järjestelyjä ja aikovat pitää kisan distanssimatkana. Pentele. Danish Springin pitkälle matkalle starttaan, jos on tarve ja jos olen terve.
Harjoittelussa tapahtuvia asioita voi lukea rivien välistä yläpuoleltakin, mutta kerrotaan nyt vaikka niin, että
* Loppuvuosi 2017 menee kuntoutuessa, voimaominaisuuksia kehittäessä ja juoksuun totutellessa.
* Alkuvuosi 2018 sisältää määrää, toivottavasti hiihtäen
* Kevät mennään vähillä kipulääkkeillä
* Suunnistustaidon ajattelin opetella kunnolla. Tahtoo sanoa sitä, että talvi sisältää aiempaa enemmän mentaali- ja kuivaharjoittelua, koska merkittävään suunnistusharjoittelun määrään keho ei pysty. WRE-kisat toimivat mittareina taidollisen, ei fyysisen, suorituskyvyn kehityksessä. Fyysisesti olen kunnossa vasta veteraanisarjoissa. Siihen ei mittareita tarvita.
Hyvä suunnitelma, sanoisin. Nyt: hanaa!
 |
| ClubMatch |
Seuraavassa joitakin kauden teemoja:
Keskimatkaan panostaminen näkyy siis tietysti jo punaviivojen käyttäytymisestä kilpailukalenterissa, mutta täytyyhän sen olla selvä kilpailujen ulkopuolellakin. "Keskimielisyyden" tai "keskismin" on tultava uniin.
* Suunnistustekniikka muuttuu "keskimmäisiä reitinvalintoja" suosivaksi, ts. viivalla pysymiseksi (tai sen yrittämiseksi).
* Autoillessa pyrin ajamaan keskellä tietä ja vastaantuleville autoilijoille vilkutan iloisesti, keskarilla tietenkin.
* Politiikka-aihe täytyy skipata.
* Keskioluen ottamista ruokajuomaksi olen harkinnut, mutta toistaiseksi olen hieman epäluuloinen. Oikeastiko kaikki kortit täytyy käyttää?
* Yleisesti ottaen sitä vois yrittää olla vaan mahdollisimman välimalli jätkä.
WRE-kisoja tulen keräämään talven aikana muutaman, jotta saisi tehdä kevään hyvät suoritukset isoissa kisoissa ja jotta en lähtisi SM-kisan karsinnan ensimmäisenä enää koskaan. Kalenteri (vaihda vuosi 2018) näyttää kisoja seuraavasti:
* 27.1. IV Trofeo Máximus
* 3.2. Meeting de Orientação Dão Lafões
* 3.3. Andalucia O Meeting
* 24.3. Danish Spring Middle
Kovasti vakuuttelin Portugal O Meetingin (11.2.) järjestäjille, että tulen paikalle, jos WRE-kisa on keskimatka, mutta eivät näköjään muuttaneet järjestelyjä ja aikovat pitää kisan distanssimatkana. Pentele. Danish Springin pitkälle matkalle starttaan, jos on tarve ja jos olen terve.
Harjoittelussa tapahtuvia asioita voi lukea rivien välistä yläpuoleltakin, mutta kerrotaan nyt vaikka niin, että
* Loppuvuosi 2017 menee kuntoutuessa, voimaominaisuuksia kehittäessä ja juoksuun totutellessa.
* Alkuvuosi 2018 sisältää määrää, toivottavasti hiihtäen
* Kevät mennään vähillä kipulääkkeillä
* Suunnistustaidon ajattelin opetella kunnolla. Tahtoo sanoa sitä, että talvi sisältää aiempaa enemmän mentaali- ja kuivaharjoittelua, koska merkittävään suunnistusharjoittelun määrään keho ei pysty. WRE-kisat toimivat mittareina taidollisen, ei fyysisen, suorituskyvyn kehityksessä. Fyysisesti olen kunnossa vasta veteraanisarjoissa. Siihen ei mittareita tarvita.
Hyvä suunnitelma, sanoisin. Nyt: hanaa!
