Pirtistä pihalle

Urheilukoulun suunnistajat vierailivat Rovaniemellä Lapin urheiluopistolla. Ounasvaaran ladut ja Santasportin rakennukset tulivat viikon aikana melko tutuiksi. Viikko tarjosi ammattimaista ja laadukasta treeniä, ajatuksia ja sitä kaikkea muuta.

Bai te wei. Tätä edeltävällä viikolla olin metsäleirillä ryhmän johtajana. Samaan syssyyn tietenkin oppilaspäällikkö kasarmilla ensimmäistä kertaa. Ei ollut helppoa ei.

Eikan kanssa matkustettiin su-ma -yönä Rovaniemelle junalla. Otettiin auto haltuun ja lentokentän kautta (muuten vaan) saavuttiin treenien tapahtumapaikoista keskeisimmälle eli opistolle. Suoraan aamupalalle ja majoittuminen käyntiin. Iltapäivällä tehtiin viikon ainoa pidemmän puoleinen pk-harjoitus, itselle hiihtoa ja juoksua 2h30min. Tiistaina päästiin kunnolla reenin makuun ja saatiin myös Ose messiin. Päivän aloitus nopeusharjoituksella ja iltapäivällä huolto päälle. Keskiviikkona voimatreeni ja höpsöttelyt ynnä muut huollot. Samaisen päivän iltana kävimme katsomassa paikallisen Team Lakkapään lentopallomatsin. Pelin viimeiseksi jääneen erän jouduimme kuitenkin jättämään välistä, sillä halusimme kovasti kylpylään lilluttelemaan, olemmehan urheilijoita. Leiri jatkui samalla sapluunalla (ilman lentopalloa) sunnuntaihin asti. Tässä perus päiväohjelma kaikessa yksinkertaisuudessaan.

7.00 Aamulaktaatti + aamujuoksentelut
- aamupala
9.30 Päivän päätreeni
- lounas
14.00 Huoltava pk
- päivällinen
19.00 Lihashuolto lämmittelyineen
- iltapala

Viimeisenä treenipäivänä palauttavassa hiihdossa oli hieman nostalgista tunnelmaa. maisemat olivat hienot ja katse vain kantautui kohti tulevaa. "Tämäkin reeniviikko on takana".

Viikon treenisaldo: 19,5h

Paljon puhuva lajivastaavamme piti huolen siitä, ettei kukaan pysynyt keskusteluissa mukana. Silti leiriltä sai ammennettua uusia näkemyksiä ja ideoita omaan harjoitteluun ja harjoitusfilosofiaan.

Mikä oli sitä kaikkea muuta? No esimerkiksi se, että vapaa-aika käytettiin tehokkasti hyödyksi. Katsoimme kaksi Californicationin tuotantokautta Eikan kanssa viikon aikana läpi. On muuten hauska sarja. Hank Moody ei kuitenkaan ole idolini, vaikka niin saatoin joskus väittääkin. Leirikisalle oli tietysti tilaa. Voitin kokonaiskilpailun lopulta spekulaatioiden keskellä todistamalla, että Kinnebergin haamuaika oli tämän todellinen aika viimeisen päivän sprintissä. Ajatelkaa, hän peittosi Lysellin ja Ridefeltin jäätävän ylivoimaisesti SUUNNISTUSkilpailussa! Lauantain sprintistä ei tietenkään puhuta. Mainittakoon ainoastaan se, että siinä virheettömästi etenevä Ridefelt oli omaa luokkaansa. jok tapauksessa, kesäkunto kaikilla osa-alueilla odottaa vielä tuloaan, painoakin on vielä pudotettava, mutta harjoitukset lupailevat tulevalle kilpailukaudelle hyvää :D.

Ja se KILPAILUKAUSI odottaa avaustaan!! Spring Cupin sulat maastot tulevat yhä vain lähemmäksi ja lähemmäksi. Lähdemme tiiviillä MU:n iskujoukolla ottamaan kansainvälisen herruuden, kun siihen ei ollu POM:ssa mahdollisuuksia (seuraamme ei edustettu). Itse kokeilen muun maailman vauhtia 19-20E:ssä. Saas nähä kuinka äijän käy. Vahva itseluottamus toivottavasti yltää tunteen (jonka mukaan kisoista tulee pelkkä läpijuoksu, sillä kisan aikana tulee fiilisteltyä vain sitä, että onpa tämä suunnistus upeaa) edelle ja siivittää meikäläisen hyviin suorituksiin heti kauden alusta lähtien.

Nyt palautellaan. Ja jo perjantaina suunnistetaan kovaa. Moi.

Portugali vuonna 2011

Portugalissa oli hienot maastot, hyvä seura, riittävä majoitus, musiikkia, ruokaa, suunnistusta, vauhtia, uima-allas, kamerointia ja kaikkien yhdistelmiä + paljon lisää. Leiri lähti hyvin käyntiin. Tai no leirikisan 1. osassa olin taidollisesti aivan kuutamolla. Toisaalta fyysisesti kroppa oli yllättävän irtonainen. Toisena päivänä jaksoin tuoreesti treenata mm. pitkän suunnistuksen. Kulku tuntui lupaavalta.

Leirin keskivaiheilla migreeninomainen päänsärky iski. Vettä oli kyllä juotu paljon, mutta oliko sittenkään riittävästi? Oireet olivat itselleni ennenkokemattomat. Eivät mitenkään mahtipontiset mutta oudot. Epäilin allergiaa, mutta yleisesti en ole millekään allerginen, niin voiko näin sitten ulkomaillakaan olla? Loppuleiri menikin flunssaillessa ja limakalvojen pistäviä tunteita tuskastellessa. Reeniä kertyi viikolta kymmenisen tuntia, mikä on melko vähän. Erityisesti laadukasta ja kehittävää treeniä tuli valitettavan vähän. Voiton puolelle taisin reissusta kuitenkin jäädä, sen verran ikävä oli lähteä takaisin Suomeen.

Tässä Portugalin reissun ehdoton ykköshitti. Sama artisti kuin viime vuonnakin ;).
Ja tässä kuvagalleria.

Suomeen päästyäni pistin kamat pyykinpesukoneeseen, nukuin yön yli (samalla kamat kuivuivat) ja lähdin matkaamaan Lappeenrannan kautta kohti Sotkamoa. Hiihtämällä treeni maittoi, etenkin kun kelit olivat talven hienoimpia. Kolmessa päivässä tunteja tuli suunnilleen saman verran kuin Portugalin viikolla. Meininki oli monin verroin parempi, kun urheilun kannalta ajattelee. Viikon aikana tuli konkreettisesti kuitenkin todettua myös se, että matkustamistunnit syö treenitunteja.

Kaiken tämän jälkeen olen kokenut taas muutamia motivaatiopiikkejä. Ajatusten keskellä olen kääntänyt katseeni kohti tuntematonta tulevaa mielessäni SM-ep, Puolan maa, Vuokattikin siellä kaukana. Kauden kansainväliseen avaukseen on 20 päivää.