Syksy mielessä edetään vieläkin...ja tullaan muuten etenemään. Jukolan aikaan pitkällä yöllä juostessani saatoin kuvitella, että eiköhän se ylikunto ole riittävästi - uskotaan. Jonkun mielestä ei ilmeisesti ollut. Nyt kävelyn tukena ovat kepit ja syynä tähän mahdollinen sääriluun rasitusmurtuma.
Jukolassa joukkueen sija oli lopulta 105, mikä on seuran ykkösjoukkueen heikoin sijoitus muutamaan vuoteen. Kuten valmentaja Örn kuvaili viestin jälkeen, on kuitenkin mukava huomata, että keskinkertaisillakin suorituksilla olisimme jälleen päässeet 70:n joukkoon. Omaan vetooni olen ihan tyytyväinen. Syksyn Sm-viestissä tullaan taas.
Itsellä on tällä hetkellä aikaa miettiä ja tehdä jotain muuta kuin fyysistä aktiviteettia. Aiemmin päivällä otin reilu vuosi sitten tekemäni Suunnistajan taipumusanalyysin jo esille. Uusi Juoksija odottaa tuossa lukemistaan. Taidanpa ottaa itsestäni selvää seuraavan parin viikon ajalla. Myös sen, että mikä siinä suunnistuksessa on niin vaikeaa. Samalla teen keskivartalon kuntopiirejä ja mielikuvaharjoitteita minkä pystyy. Kehittyy sitä näinkin. Ehkä pieni tauko on ihan hyvästä, jos väkisin yrittää tätä positiiviseksi kääntää. Elämänkatsomuksellisesti olen vamman jälkeen kuitenkin taas piirun verran viisaampi.
Ja Valio-Jukolaan on alle vuosi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti