Liikunnallista

Tästä mitään tule. "Nyt unohdetaan pistokset ja psykiatriat."

Ennen vanhaan kutsuin itseäni tavoitteelliseksi urheilijaksi. Joskus siihen eteen saattoi lipsahtaa "etuliite" huippu. Siis "joskus" kuten esimerkiksi hierojan ammattitutkinnon pääsykokeiden ryhmahaastattelussa. Ennen haastattelua juoksimme Cooperin testin. Vaikenen tuloksesta, mutta kolmentuhannenkahdensadankuudenkymmenen metrin vuoksi kutsun itseäni nykyään liikunnalliseksi ihmiseksi - se olisi varmaan pitänyt mainita siinä haastattelussa. Toki tästä on väännetty kättä, että pitääkö ihmiset tuomita tavoitteidensa vai tulostensa perusteella. Mutta tällä kertaa näin päin.

Liikunnallinen ihminen, jolla on silloin tällöin tavoitteita. Olkoon siinä meikäläisen "nimike" siis ensi kilpailukauden alkuun asti. Toivottavasti ensimmäisen kisan jälkeen voin saavutukseni perusteella kutsua itseäni jo muuksi kuin liikunnalliseksi ihmiseksi.

Ensi viikosta alkaa sitten virallisesti uusi liikuntakausi. Kauden ensimmäinen tavoite on liikuntakuntoon pääsy. Sitä lähden tavoittelemaan kalkkitablettien ja vesijuoksun avulla. Liikuntamäärät 15h-20h/viikko? Näin aluksi. (Tuolla kysymysmerkillä mietin sitä, että voiko liikuntakuntoon yrittää päästä, jos liikkuu 15-20h viikossa jo valmiiksi.)

Ja tänä vuonna ei muuten ole enää kilpailuja.