Kevään Yökupin jälkeen tulee uusi kisakausi

Ja jokainen yö vie kohti uutta aamua. Niinhän se menee.

Puolisentoista viikkoa on kerennyt vierähtämään viime päivityksestä ja nyt odotan kauden avausta, FinnSpringiä. Lauantaina mies on pitkän matkan lähtöviivalla sarjassa H21A2 ja sunnuntaina ravaan henk.koht. yhteislähtökisan A-sarjassa. Yhteislähtökisa on kyllä varmasti mukava lisä viikonloppuun. Ei tartte seisoa tumput suorina, vaan voi ihan urheillakin. Olivatpa kunto ja vire viikonloppuna mitkä tahansa, koneesta otetaan maksimit irti. Vähän niinku taistellaan.

Lapsimessujen jälkeen juoksin Yökupin Hennalassa. Suoritus oli aika puhdas ja fysiikka toimi positiivisesti. Vikalla lenkillä rupesi pistämään vatsassa aika pahasti ja sen (ja yleisen pahan olon) vaikutuksesta keskittyminen heikkeni. Ajauduin optimireitiltä ja tein virheen, ehkä noin kymmenen sekuntia. Tuo lopun virhe jäi kuitenkin kisan ainoaksi, joten kokonaisuutena parannettavaa jäi mukavan vähän. Emit ei kuitenkaan toiminut, joten tuloslistalle merkattiin hyl. Dääm.

Viime viikonlopun olin taas koulun hommissa. Tällä kertaa osoite oli Lahden messukeskus ja tapahtuma Easter-koristurnaus. Vähillä yöunilla ja pitkillä työpäivillä höystetty viikonloppu ei sisältänyt treenitunteja. Kävin kellumassa lahden uimahallissa.

No, sekin viikonloppu meni jo ja eilen juoksin taas Yökupin kisan Hälvälässä. Maasto vei pidemmän korren viimeksi (3,5vuotta sitten), joten nyt lähtöviivalla seisoi nöyrä mies. Kisasta tuli ihan hauska, sillä karkasin heti ykköselle, mutta heikon keskittymiskyvyn takia toisten valot vilahtelivat mielessä ja ihan realistisesti oman selän tuntumassa aina ja silloin tällöin. Leikittiin kissaa ja hiirtä, ainakin mun päässä. Toiset taisivat keskittyä suunnistukseen? 5min virheistä huolimatta kisasta nasahti Yökuppi-kauden toinen voitto. Ehkä syyskaudelle on jotain motukkaa jatkaa?

Jalat kattoon ja huomenna hiihtäjien termein ilmaistuna rataan tutustuminen.

Treenikisakauden avaus

Jätin taktiilisiin (?) syihin vedoten viime viikonlopun kisat juoksematta. No okei, en uskaltanut! FinnSpringillä sitten uusi yritys.

Kirjoittajan pää ei nyt oikein toimi, joten kerrottakoon asiat...lyhyesti. Lähes kolmen viikon mittainen enemmän tai vähemmän sairastelua sisältänyt jakso on takana. Sen piikkiin tosiaan tuo viime viikonloppukin. Kuluneen viikon Yökupissa olin jo viivalla ja kova juoksu/suunnistusreeni ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oli tosi. Suoritus kokonaisuudessaan oli positiivinen yllätys, ja onhan se aina kiva voittaa reilusti (kun tiedetään, että Teemu ei osannut päättää, merkkaisiko reenin juoksuksi vai suunnistukseksi).

Jotenkin tässä vuosien kuluessa alkaa kuitenkin ihan rehellisesti nähdä enemmän sitä omaa suoritusta ja sen hyviä ja vähemmän hyviä palasia. Osaa vertailla omia fiiliksiä ja suunnistusteknisiä asioita omiin aiempiin vetoihin ja niin edelleen. Siksi tässä ei ehkä ihan vielä kannata julistautua maailmanmestariksi, vaan ensiksi voisin lähteä vaikkapa vähän juoksemaan. Oon saanu tietää, että fysiikka ei oo ihan meikäläisen vahvuuksia.

Ja edelleen. Ei se suunnistuskaan esimerkiksi Yökupissa ollut puhdasta, vaan lähtösuuntavirheitä tuli iso kasa. Viimeisen kuukauden aikana tehdyt taidon kuivaharjoitteet sekä psyykkiset harjoitukset ovat olleet kuitenkin kehittäviä ja senhän takia niitä on mukava jatkaa samalla tahdilla jatkossakin.

Tänään lapsimessujen jälkeen opistolle ja arki jatkuu siellä. Kivakiva! :)