Jätin taktiilisiin (?) syihin vedoten viime viikonlopun kisat juoksematta. No okei, en uskaltanut! FinnSpringillä sitten uusi yritys.
Kirjoittajan pää ei nyt oikein toimi, joten kerrottakoon asiat...lyhyesti. Lähes kolmen viikon mittainen enemmän tai vähemmän sairastelua sisältänyt jakso on takana. Sen piikkiin tosiaan tuo viime viikonloppukin. Kuluneen viikon Yökupissa olin jo viivalla ja kova juoksu/suunnistusreeni ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oli tosi. Suoritus kokonaisuudessaan oli positiivinen yllätys, ja onhan se aina kiva voittaa reilusti (kun tiedetään, että Teemu ei osannut päättää, merkkaisiko reenin juoksuksi vai suunnistukseksi).
Jotenkin tässä vuosien kuluessa alkaa kuitenkin ihan rehellisesti nähdä enemmän sitä omaa suoritusta ja sen hyviä ja vähemmän hyviä palasia. Osaa vertailla omia fiiliksiä ja suunnistusteknisiä asioita omiin aiempiin vetoihin ja niin edelleen. Siksi tässä ei ehkä ihan vielä kannata julistautua maailmanmestariksi, vaan ensiksi voisin lähteä vaikkapa vähän juoksemaan. Oon saanu tietää, että fysiikka ei oo ihan meikäläisen vahvuuksia.
Ja edelleen. Ei se suunnistuskaan esimerkiksi Yökupissa ollut puhdasta, vaan lähtösuuntavirheitä tuli iso kasa. Viimeisen kuukauden aikana tehdyt taidon kuivaharjoitteet sekä psyykkiset harjoitukset ovat olleet kuitenkin kehittäviä ja senhän takia niitä on mukava jatkaa samalla tahdilla jatkossakin.
Tänään lapsimessujen jälkeen opistolle ja arki jatkuu siellä. Kivakiva! :)
hei tapsa!
VastaaPoistaeksyin ohimennen tänne ja kahlasin tässä tarinaasi läpi sieltä täältä vuosien varrelta. herätti jonnin verran ajatuksia.
muutama kysymys ja kommentti:
1) mikä on suunnistuksen huippu? maailmanmestaruus? jukolan-viestin voitto? vai jotain muuta?
2) kuinka suuressa roolissa pidät ns. psyykkistä valmentautumista? kuinka monta tuntia viikossa käytät keskimäärin aikaa tähän?
3) mitä pidät parhaimpana saavutuksenasi suunnistus-urasi aikana - tähän mennessä?
4) mikä on tavoitteesi suunnistuksen saralla kahden vuoden tähtäimellä?
ja ne kommentit:
1) mies tuntuu olevan aina parhaassa iskussa reeneissä, leireillä tms.. huipulle tähtäävältä kaverilta vaadittaisiin myös vähän näyttöjä kisatilanteissa.
2) okei, miehelle on sattunut jalkavammaa, flunssaa, vatsantoimintahäiriötä jne.. homma on aina paketissa vähän ennen kisoja/ kisakautta. mutta! sitten tapahtuu jotakin.
3) pitäisikö ottaa vähän rennommin? blogistasi tulee se käsitys, että mies suunnittelee, analysoi ja pohtii kaikkea urheiluun vaikuttavaa jatkuvasti. et ole ollut "iskussa" viivalla vuosiin, vaikka reenit kulkee kun kenialaisella gasellilla.
4) uskalla mennä kisoihin ja tee se mitä reeneissä! jos ongelma on, että aina tulee jotain sairasteluja, kipuja jalkoihin tms. kisoissa lienee syytä harkita psyykkisen valmennuksen vähentämistä.
5) tämän kommentin ei ole tarkoitus latistaa vaan avata silmiä. lue otteita blogistasi ulkopuolisen silmin. kovaa yritystä, mutta aina on "hyvä" syy, miksi ensi kaudella. summa summarum: lenkille, rento meininki ja puhtaat suoritukset kisoista. itseluottamus kasvaa ja ehkä se huippu lähenee. sinne vaan, toki on pitkä ja kivinen tie edessä.
6) tsemppiä jatkoon ja muista kirjoittaa tännekin jotain positiivista myös kisoista. ihmismieli on kumma. jos jokakerta kisojen jälkeen kirjoittaa epäonnistumisensa julkiseen blogiin, on jo valmiiksi ennen kisaa lyöty asenne (ainakin alitajuntaisesti).
- keke
KIITOS! :)
VastaaPoista