maanantai 22. syyskuuta 2014

Vielä kerran pojat!

Jäin Esi-Jukolaan ja Lahti-suunnistukseen.

...

Nyt ne on käsitelty.

Esi-Jukolan kuumuuteen läkähdyttyäni tein päätöksen, etten juokse tällä kaudella enää kisoja, joissa on liian kuuma. Niinpä seuraavat kisat olivat eGames ja SM-pitkä.

Molemmissa oli yritystä ja suunnistuksellisesti paljon hyvää, mutta lievä sairastelu vei terän ja oikeastaan kunnonkin. Sm-pitkien B-finaaliin en lähtenyt sitten enää kipeänä koettamaan.

EGamesista lähtien terveydentila on ollut korkeintaan 9/10. Ja kyllähän se ainakin jotenkin vaikuttaa - kun se nyt tuli mainittua. Lajinomainen reeni on jäänyt aiempia syksyjä selkeästi vähemmälle. Pilkuntarkka viilaus ja fysiikkatreenien täsmällinen suorittaminen pääkisoja varten ei ole ollut kenties juuri yleisestä kropan karheudesta johtuen se tämän syksyn juttu. Ennemminkin arkiliikuntana pidettävä höntsäpalloilu opiskelijatovereiden kanssa on lisääntynyt ja korvannut palauttavat juoksulenkit. On eletty kuin ylimenokaudella konsanaan.

Parin kovan täsmätreenin ja sopivan rennon kisavalmistautumisen myötä Am-yössä oli viivalla tuore mies. Olin toinen. Toki suurin osa Uudenmaan parhaista oli poissa. Tein 20-30sekuntisia virheitä reilun parin minuutin edestä. Ihan hyvä fiilis jäi, kun juoksukin oli ok. Ehkä jotain oppia siihen, että kun kehtaa ottaa vaikkapa viikon rennosti, niin on kisassa sekä energiaa että halua tehdä taidollisesti hyvä suoritus.

Sm-sprintti juostiin keskiviikkoisen AM-yön jälkeen viime lauantaina. Rintti ei meikäläisen bravuurimatkoja ole ja ennakkoon oli tiedossa, että pari kovempaa jannua saa jättää lähtemättä ja pari ennakkoon kovempaa pitää nitistää, jos mielii A-finaaliin.

Karsinnassa tuli hyvä suoritus. Kuitenkin... jokseenkin löysä alku, kaatuminen ja pari pysähdystä kokonaissuorituksen päälle, niin A-finaalipaikka jäi 10 sekunnin päähän. B1-finaalissa kaikki eivät lähteneet lähteneet ja 5. sija sieltä tuli hieman karsintaa heikommalla vedolla. Parannusta kuitenkin viimevuotiseen ;).

Sunnuntaina MU järjesti sitten R1:n Sm-viestikilpailun. Olihan se "isompi" kisa ja tavallista kansallista isompi skaba järjestääkin. Kuuluttamossa Mikon kanssa oli kiva seurata kisaa, vaikka aika hektistä olikin. Pikkusen oli hymyssä pidättelemistä, kun miesten aloitusosuudella gepsipallurat meni aika leveellä rintamalla monista eri paikoista, ainakin se rata onnistui Latelta hyvin.. Ja olihan se ykkösvälin extra ihan mukavaa viihdettä.

...

Ja nyt on muuten kaikilla tämän perheen lapsilla Sm-mitsku! Yeah! Seuraava askel on vissiin aikuisten Sm-mitali ja sit kansainvälisen kisan arvometalli. Late taitaa ottaa ens vuonna molempia.

...

Kausihan ei ole tosiaan vielä pulkassa, (etenkään kun ei ole lunta) sillä tulevana viikonloppuna kisaillaan taas kunnolla, kun SM-yö suunnistetaan Savonlinnassa. Se on oikeastaan syksyn pääkisa, joten energiat eivät todellakaan ole lopussa, vaan nälkää riittää. Ekana mennään karsinnasta A-finaaliin niin, että heilahtaa (ekaa kertaa muuten pääsarjassa). Ja A-finaalissahan on peli täysin auki.

Lokakuu otetaan iisisti, suunnitellaan tulevaa, mietitään muutoksia ja sitä, miten seuraavana kautena olisi parempi. Sen olen tainnut käsittää, että terve harjoituskausi merkkaa aika paljon. Taidan satsata hierontaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti