sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Blogitoimituksen vuosikatsaus ja vilkaisu tulevaan

Eka vuosi mustissa on takana! Ja kyllähän se kasvattaa reenata kovempien kanssa. Toivottavasti musta paita pysyy päällä vielä monta vuotta! :) Vaikea kausi oli silti ja pikkuhiljaa asioista pitäisi varmaan "oikeasti ottaa opiksi". Aikaahan tässä on tehdä vaikka mitä, mutta ei sitä silti tuhlailla kannata, kuten on muutamaan kertaan tullut todettua. Seuraavassa yleistä pölinää menneestä vuodesta. Originaali versio kausianalyysistä ei ole julkaisukelpoinen, monestakin syystä. Joojoojoo, lässynlässyn.

...

Päättynyt kausi lähti vuosi sitten hienosti käyntiin! Marraskuun Jukola-leiriltä haettiin hieman rautaa itseluottamuksen pohjaksi ja kuukauden siirtymäkausi todettiin onnistuneen leirin myötä hyväksi ratkaisuksi. Työharjoittelujakso Pajiksessa otti veronsa, mutta kun se kestettiin, niin henkisiä veronpalautuksia nostettiin takaisin jo joulukuussa kahden viikon leirillä akselilla Ylläs-Saariselkä.

Sitten alkoi tapahtua. Saariselällä paleltui varvas. Ja aika ikävästi. Kolmas määräviikko jäi välistä, hyvä niin, mutta heti kun varvas antoi mukamas luvan, niin etelässä ruvettiin tammikuussa suunnistamaan. Ei ollut hyvä jaloille. Mieluummin tekisi talvella vaikka vesijuoksua ja pyöräilyä kuin suunnistusta ja juoksua!

Koulussa jatkettiin vähän ressaavammilla hommilla eikä reenistä jälkikäteen katsoen tullut mitään. Sitten kun yritettiin, niin mentiin liian paljon liian kovaa. Huonon tammi-helmikuun jälkeen lähdettiin Espanjaan ja siellä tyhjennettiin tili pehmeällä hiekalla, kun alla oli kuitenkin käytännössä nollajuoksut.

Vammaa ei osattu diagnosoida heti. Tuli psyykkiset kivut, enkä osannut levätä. Vamma esti juoksuharjoittelun, mutta ei mukamas mitään muuta? Mikäs urheilija se sellainen on, joka ei näe urheilun parasta? Homma pitkittyi, pitkittyi ja pitkittyi. Helpotti. Juostiin SG ja Jukola. Sitten tuli takaisin. Helpotti. Juostiin KRV:llä. Onneksi meni nilkka, koska vaiva palasi. Uus magneetti. Ei mitään ihmeellistä. Hä? Rullahiihto piti onneksi miehen tiellä.

Ja sitten se yhtäkkiä menikin. Ei terve! Tai siis, terve. Tallinnassa oltais juostu kovempaakin, mutta silloin kiusasi kesän aikana jo neljännen kerran kunnolla nyrjähtänyt nilkka. Elokuussa ei ihmeempiä tehty. Tiesin, että kunto tulee vasta syyskuun lopulla jos joskus. SM-yössä se sitten tuli. Ja se teki hyvää!

OLIHAN tässä vuodessa jotain positiivistakin (ja paljon!!!), jos tuosta äskeisestä sitä ei löytäyt. En olisi osannut odottaa esimerkiksi keväällä uima-altaan pohjaa tuijotellessa, että SM-yössä juostaan 20 sakkiin tai että Smålandskavlenissa juoksisin hetken 3. osuuden kärjessä, Rankisijakin on noussut muutaman kymmentä pykälää (tärkein). Omissa papereissa loppukauden kohdalle siis tulee isot plussat!  

...

Siirtymäkausi on ollut nyt viime vuoden tyyliin pitkä. Omalla kohdalla se tarkoittaa erityisesti henkistä lepoa, vaikka toki myös fyysinen rasitus kokonaisuudessaan on muuhun vuoteen verraten matalampi. Jos ei huvita, niin ei tarvitse. Mutta jos joku juttu huvittaa, niin sitten sen tekee. Olihan tuossa Jukola-leiriä ja jo mainittua Smålandskavlenia (videomatskua). Välillä olen liittynyt Allun nousumetrien keräämiskerhoon ja kavunnut Laajavuorta ylös ja alas. Pienenä projektina tein pari päivää sitten pitkän vaelluksen, joka sisälsi yli 2000 nousumetriä (28 kertaa huipulle ja alas). Seuraava kerta on aikaisintaan vuoden päästä. 

...

Tulevan vuoden kalenteria on rakenneltu mielessä ja paperilla jo pieni tovi ja ykköstavoite on selvä: säilyä terveenä. Pitkiä juoksu-/suunnistusleirjä ei siis ole tiedossa, ja saman tien kun jaloissa tuntuu vähänkään pahalta, pidän lajiharjoittelusta tauon ja teen vähintään kuukauden vesijuoksu-/hiihto/rullahiihtokuurin. Ihan varmasti. Ulkomailla tulee muuten käytyä muutamaan otteeseen. Se on siistiä!

Viikko "mennään vielä yli". Sitten aletaan runnoa konetta kuntoon kohti kautta 2016.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti