Pimeys on kirkkautta

Syyskuussa valmistelin aika pitkästi yhtä blogitekstiä. Se kirjoitelma ei tosin päässyt luonnosvaihetta pidemmälle, sillä deletoin sen hetki sitten. Nyt kirjoitan enemmän ajatuksen virralla. Sopii paremmin :)

Vuosien analyysi

Olav Lundanesia lainatakseni: suunnistus on hauskinta, mitä tiedän. Fiilis kartan kanssa metsään päästessä on edelleen sama kuin 7 v. pikkupoikana. Mustikat kiinnostaa ja karhut pelottaa, mutta hauskaa on!

Henkilökohtaisella tasolla kilpasuunnistukseen liittyy valtavasti unelmia ja tavoitteita. Olen halunnut saavuttaa ne liian nopeasti ja täydellisesti. Liiallisella harjoittelulla olen käytännössä evännyt itseltäni mahdollisuuden tehdä sitä hauskinta juttua - monta vuotta putkeen.

Onks unelmia näkyny?

Uuteen yöhön

Se oli vuosien analyysi. Nyt ymmärrän, että käytännön tasolla on tapahduttava muutos, jos haluan yhtään päästä lähemmäs unelmiani ja tavoitteitani. Tai jotta ylipäätään saan suunnistaa. Muutos on tapahduttava asenteessa, jotta se pysyy. Perfektionismin on otettava takapakkia. Kehoa on kuunneltava.

Matka jatkuu.

Aina ei ole oltava ehdoton. Joissain, kuten yllämainituissa tapauksissa, täytyy olla. Tasapainon löytäminen muun muassa tuossa asiassa vaatii opettelua. Yleisesti ottaen asioiden oikein tekeminen vaatii opettelua. Mutta ei se mitään. Saa mennä kantapään kautta - kunhan oppii. Sitähän täällä ollaan tekemässä. oppimassa, kehittymässä, menemässä eteenpäin.

Yösuunnistus yhteislähdöllä @TuMe camp. Tää oli hauskaa!!!

Seuraavien viikkojen agenda on tulla terveeksi. Sitten, mutta vasta sitten, alkaa harjoittelu. 

Lappee-Jukola

Aika sysimustan (termillä tällä kertaa negatiivinen merkitys) kevään jälkeen avasin henkilökohtaisen kilpailukauden Suunto-Gamesin keskimatkalla kesäkuun toisena viikonloppuna. Tarkoituksena oli juosta sen verran hyvin, että paikka seuran 2. joukkueeseen Jukolassa olisi selviö - olihan taustalla hyvä juoksu 10milassa. 

Keskimatkan tulos oli kuitenkin huono. Vähän aikaa kummastelin ja harmittelin, kunnes laskin 1+1, sain tulokseksi 2 ja ymmärsin, että tällä historialla juoksukunto ei voi missään tapauksessa olla siellä, missä kuvittelin, eikä etenkään siellä, missä haluaisin sen olevan.

Joukkuevalintojen jälkeen Jukola-viikon alussa selailinkin pitkään yöhön liittyvää video- ja kuvamateriaalia, ostin kalliin mutta varmasti kestävän lampun akun ja aloin fiilistellä tulevaa 14 km yösuunnistusta, koska Jukolassa en ole tehnyt sitä kuin vain kerran. Poisjäännin myötä nousin kuitenkin 3. joukkueesta 2. joukkueeseen ja osuudeksi nassahti nelospätkä, mikä toki kelpasi aivan yhtä hyvin.

TuMe 2 oli lopulta 34. ja 3. paras kakkosjoukkeista, mikä on mielestäni hieno tulos ja tietysti viime vuoteen nähden askel oikeaan suuntaan. Oma suoritus ei herättänyt eikä herätä vieläkään riemunkiljahduksia. Siitä seuraavassa.

GPS-seuranta, jossa rata hajontoineen.

1-väli (hajontarasteista luoteisin) oli pitkä loikotus isolle mäelle peitteisen alueen läpi. En stressin keskellä löytänyt yhteyttä kompassin ja jo juostujen urien välillä ja epävarma rastinottokin hidasti. Sen jälkeen suuntavirhettä kakkoselle ja lopulta ekalle tv-rastille (3. rasti) Terän ja Rykmentin kanssa samaan aikaan. Loivaan alamäkeen kulku tuntui todella nihkeältä ja kun lopulta kadotin molempien selät, lähdin toteuttamaan väsyneillä jaloilla aika älyvapaata tiereitinvalintaa etelän kautta. Tai no, ehkä väsyneille jaloille se oli ihan ok, mutta hitaampi se oli kumminkin. Rastinotto kiviparille ei onnistunut tuurilla, vaan kävin hakemassa vauhtia isoilta kiviltä.

Kirosin ison virheen jälkeen pari kertaa ja lähdin ottamaan hommaa haltuun. 5:lle oli havaittavissa vielä epävarmuutta, mutta 5-6 välille sain jo kasaan onnistuneen rastivälin. Toisella tv-rastilla (6. rasti) näin jonkun lampun edellä. Väliajoista katsottuna se oli varmaankin Terän Lakanen, jonka sain sitten lopulta kiinni seiskalla (nenärasti). Juoksin edempänä kymppiä edeltävälle suolle asti, nitkahdin ylämäessä ja tulin jojona lopun matkasta. 15. rastilla poimin oman hajonnan notkosta.

Karkeasti ottaen ekalla puolikkaalla jäin kärkeen 6 min ja tokalla 1 min, osuuden nopeimpaan enemmän. Eihän se siis putkeen mennyt. Stressiin ja heikkoon suorittamiseen suurimpana syynä lienee fyysinen keskeneräisyys ja sitä kautta epävarma tunne, mutta (tämän voi todeta jälkikäteen käytännössä aina) heikollakin kululla kasaan olisi voinut raapia ihan kohtuullisenkin suorituksen. Ehkä sen joskus oppii niin, että pystyy tekemään täydellisen suunnistuksen, vaikka vauhti ei tyydyttäisikään!

Toiseen kappaleeseen viitaten: ainakin henkisellä tasolla juoksukunto on tällä hetkellä keräämässä kovuutta Siperiasta. Nyt siis paikat kuntoon ja syssymmällä sitten takasin. 

Elossa ollaan!

Elikkäs poskia lommolle ja mies jänteväksi, jahka tästä flunssasta päästään.

No eihän se menny niinku piti...

Heipparallaa!

Edellisen postauksen jälkeen mietin, että tammikuussa pistetään ensimmäiset kauden 2016 uhot julkisuuteen (en ainakaan muista uhonneeni marras-joulukuussa), mutta kun homma ei otsikon mukaan mennyt niinkuin piti, niin päätin olla sanomatta mitään. Oli vähän niinkun sydänhuolia ja sen semmoista. Onhan näitä.

Viimeiset 3-4 viikkoa on tullut liikuttua jo jonnin verran. Toki on myönnettävä, ettei hpk:n merkinnöillä pysty täyttämään kestävyysurheilijan liikuntasuosituksia alkuunkaan, mutta kovasti tässä toistaiseksi mennään siihen suuntaan, että hommaa kehtaa lopulta kutsua harjoitteluksi.

Tällä hetkellä siis liikun, jotta voin harjoitella, sillä reilun viikon päästä suuntaan TuMen mukana kevään ensimmäiselle leirille Espanjan Alicanteen. Sitten onkin jo maaliskuu ja tarjolla on kaikennäköistä leiriä, tehoa ja kilpailua aina kesäkuulle asti. Tai oikeastaan lokakuulle. Katsotaan sitten, mihin olen mielestäni riittävä osallistumaan. Nyt ollaan kuitenkin rakennuspuuhissa. Kunnon rakennuspuuhissa.

Kuvan suo ei liity tekstiin

Ostin kevättä (tai koko tulevaisuutta) silmällä pitäen rullasukset jo joulukuussa. Toivottavasti kestävät. Tuollaisesta heräteostoksesta voitte päätellä sen, että en aio luovuttaa (siinäkö se uho tuli?). On tää urheilu sen verran hauskaa puuhaa! :)