Keskimatkan tulos oli kuitenkin huono. Vähän aikaa kummastelin ja harmittelin, kunnes laskin 1+1, sain tulokseksi 2 ja ymmärsin, että tällä historialla juoksukunto ei voi missään tapauksessa olla siellä, missä kuvittelin, eikä etenkään siellä, missä haluaisin sen olevan.
Joukkuevalintojen jälkeen Jukola-viikon alussa selailinkin pitkään yöhön liittyvää video- ja kuvamateriaalia, ostin kalliin mutta varmasti kestävän lampun akun ja aloin fiilistellä tulevaa 14 km yösuunnistusta, koska Jukolassa en ole tehnyt sitä kuin vain kerran. Poisjäännin myötä nousin kuitenkin 3. joukkueesta 2. joukkueeseen ja osuudeksi nassahti nelospätkä, mikä toki kelpasi aivan yhtä hyvin.
TuMe 2 oli lopulta 34. ja 3. paras kakkosjoukkeista, mikä on mielestäni hieno tulos ja tietysti viime vuoteen nähden askel oikeaan suuntaan. Oma suoritus ei herättänyt eikä herätä vieläkään riemunkiljahduksia. Siitä seuraavassa.
GPS-seuranta, jossa rata hajontoineen.
1-väli (hajontarasteista luoteisin) oli pitkä loikotus isolle mäelle peitteisen alueen läpi. En stressin keskellä löytänyt yhteyttä kompassin ja jo juostujen urien välillä ja epävarma rastinottokin hidasti. Sen jälkeen suuntavirhettä kakkoselle ja lopulta ekalle tv-rastille (3. rasti) Terän ja Rykmentin kanssa samaan aikaan. Loivaan alamäkeen kulku tuntui todella nihkeältä ja kun lopulta kadotin molempien selät, lähdin toteuttamaan väsyneillä jaloilla aika älyvapaata tiereitinvalintaa etelän kautta. Tai no, ehkä väsyneille jaloille se oli ihan ok, mutta hitaampi se oli kumminkin. Rastinotto kiviparille ei onnistunut tuurilla, vaan kävin hakemassa vauhtia isoilta kiviltä.
Kirosin ison virheen jälkeen pari kertaa ja lähdin ottamaan hommaa haltuun. 5:lle oli havaittavissa vielä epävarmuutta, mutta 5-6 välille sain jo kasaan onnistuneen rastivälin. Toisella tv-rastilla (6. rasti) näin jonkun lampun edellä. Väliajoista katsottuna se oli varmaankin Terän Lakanen, jonka sain sitten lopulta kiinni seiskalla (nenärasti). Juoksin edempänä kymppiä edeltävälle suolle asti, nitkahdin ylämäessä ja tulin jojona lopun matkasta. 15. rastilla poimin oman hajonnan notkosta.
Karkeasti ottaen ekalla puolikkaalla jäin kärkeen 6 min ja tokalla 1 min, osuuden nopeimpaan enemmän. Eihän se siis putkeen mennyt. Stressiin ja heikkoon suorittamiseen suurimpana syynä lienee fyysinen keskeneräisyys ja sitä kautta epävarma tunne, mutta (tämän voi todeta jälkikäteen käytännössä aina) heikollakin kululla kasaan olisi voinut raapia ihan kohtuullisenkin suorituksen. Ehkä sen joskus oppii niin, että pystyy tekemään täydellisen suunnistuksen, vaikka vauhti ei tyydyttäisikään!
Toiseen kappaleeseen viitaten: ainakin henkisellä tasolla juoksukunto on tällä hetkellä keräämässä kovuutta Siperiasta. Nyt siis paikat kuntoon ja syssymmällä sitten takasin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti