Suunnistajat julkaisevat menneestä kaudesta tehtyjä analyysejaan: Ikonen suunnistaa saadakseen lajinomaisuutta, Anjala hiihtää löytääkseen uusia ärsykkeitä. Siinä kaksi maagista termiä. Ei tartte kuitenkaan pitkään miettiä, jotta ymmärtää sen faktan, että täytyy löytää itselleen paras tapa reenata. Välttämättömänä plussana oma usko systeemin tuottavuuteen, ja mennään pitkälle.
Oma liikuntaprojekti näyttää tällä hetkellä olosuhteisiin nähden ihan hyvältä. 4 viikon tärinättömyysjakso on toisella viikollaan. Eka viikko reilu 15h. Tällä viikolla pari tuntia enemmän jne. Sitten pari pohjoisen hiihtoviikkoa perään (olettaen että siellä on lunta kuukauden päästä) ja pohja kevyen harjoittelun aloittamiselle voisi olla jälleen olemassa.
Ja KR vei Småålannin. Hyvä.
Kutkuttaa jo päästä suunnistamaan, mutta ootetaan ny eka talvi, että voi se kesäki tulla.
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
maanantai 24. lokakuuta 2011
Vuodet tulla saa
Olen löytänyt itsestäni tänään ylivilkkauden merkkejä. Vierumäeltä tuli postia. Mää sain opiskelupaikan! Tammikuusta lähtien opiskelen hierojaksi (erikoistuen urheiluhierontaan) ja vuoden lopussa on tavoitteena saada käteen paperit, joiden mukaan voisin aloittaa hierojan työt. Nopeaa ja tehokasta. I like.
Tänään:
AP: 45' pyöräily PK + 20' keskivartalon kuntopiiri 40/20
IP: 40' vesijuoksu PK + vesijuoksu VK 20' - aika eksoottinen kokemus vesijuosta "kovaa" reeniä...mutta kyllä se reisissä tuntu
Illalla lihashuollot päälle.
Tänään:
AP: 45' pyöräily PK + 20' keskivartalon kuntopiiri 40/20
IP: 40' vesijuoksu PK + vesijuoksu VK 20' - aika eksoottinen kokemus vesijuosta "kovaa" reeniä...mutta kyllä se reisissä tuntu
Illalla lihashuollot päälle.
torstai 20. lokakuuta 2011
Liikunnallista
Tästä mitään tule. "Nyt unohdetaan pistokset ja psykiatriat."
Ennen vanhaan kutsuin itseäni tavoitteelliseksi urheilijaksi. Joskus siihen eteen saattoi lipsahtaa "etuliite" huippu. Siis "joskus" kuten esimerkiksi hierojan ammattitutkinnon pääsykokeiden ryhmahaastattelussa. Ennen haastattelua juoksimme Cooperin testin. Vaikenen tuloksesta, mutta kolmentuhannenkahdensadankuudenkymmenen metrin vuoksi kutsun itseäni nykyään liikunnalliseksi ihmiseksi - se olisi varmaan pitänyt mainita siinä haastattelussa. Toki tästä on väännetty kättä, että pitääkö ihmiset tuomita tavoitteidensa vai tulostensa perusteella. Mutta tällä kertaa näin päin.
Liikunnallinen ihminen, jolla on silloin tällöin tavoitteita. Olkoon siinä meikäläisen "nimike" siis ensi kilpailukauden alkuun asti. Toivottavasti ensimmäisen kisan jälkeen voin saavutukseni perusteella kutsua itseäni jo muuksi kuin liikunnalliseksi ihmiseksi.
Ensi viikosta alkaa sitten virallisesti uusi liikuntakausi. Kauden ensimmäinen tavoite on liikuntakuntoon pääsy. Sitä lähden tavoittelemaan kalkkitablettien ja vesijuoksun avulla. Liikuntamäärät 15h-20h/viikko? Näin aluksi. (Tuolla kysymysmerkillä mietin sitä, että voiko liikuntakuntoon yrittää päästä, jos liikkuu 15-20h viikossa jo valmiiksi.)
Ja tänä vuonna ei muuten ole enää kilpailuja.
Ennen vanhaan kutsuin itseäni tavoitteelliseksi urheilijaksi. Joskus siihen eteen saattoi lipsahtaa "etuliite" huippu. Siis "joskus" kuten esimerkiksi hierojan ammattitutkinnon pääsykokeiden ryhmahaastattelussa. Ennen haastattelua juoksimme Cooperin testin. Vaikenen tuloksesta, mutta kolmentuhannenkahdensadankuudenkymmenen metrin vuoksi kutsun itseäni nykyään liikunnalliseksi ihmiseksi - se olisi varmaan pitänyt mainita siinä haastattelussa. Toki tästä on väännetty kättä, että pitääkö ihmiset tuomita tavoitteidensa vai tulostensa perusteella. Mutta tällä kertaa näin päin.
Liikunnallinen ihminen, jolla on silloin tällöin tavoitteita. Olkoon siinä meikäläisen "nimike" siis ensi kilpailukauden alkuun asti. Toivottavasti ensimmäisen kisan jälkeen voin saavutukseni perusteella kutsua itseäni jo muuksi kuin liikunnalliseksi ihmiseksi.
Ensi viikosta alkaa sitten virallisesti uusi liikuntakausi. Kauden ensimmäinen tavoite on liikuntakuntoon pääsy. Sitä lähden tavoittelemaan kalkkitablettien ja vesijuoksun avulla. Liikuntamäärät 15h-20h/viikko? Näin aluksi. (Tuolla kysymysmerkillä mietin sitä, että voiko liikuntakuntoon yrittää päästä, jos liikkuu 15-20h viikossa jo valmiiksi.)
Ja tänä vuonna ei muuten ole enää kilpailuja.
maanantai 10. lokakuuta 2011
Uudempi kausi
Kausi 2010-2011 vaihtuu seuraavaan. Mitä jäi käteen kuluneesta vuodesta? No ainakin palvelustodistus Lahden Urheilukoulusta ja henkisesti vahvempi ihminen. Onnistumisista ja epäonnistumisista sen enempää puhumatta siirryn tulevaisuudesta puhumiseen.
Kaudelle 2011-2012 on yksi ja ainoa tärkeä tavoite. Pysyä terveenä. Se tarkoittaa kohdallani tinkimätöntä kropan kuuntelua, erityisen suunniteltua rytmitystä myös jaloille ja rohkeutta nähdä omat rajani, ja sanoa ei, jos siltä tuntuu. Ymmärsin, että rasitusvammat olivat itselleni tiloja, jotka johtuivat pelosta näyttää omat heikkouteni. Kyllä. Myös miehet pelkäävät.
Ensi kautena kilpailen siis ensimmäistä kertaa pääsarjassa, ja mikäli ihmettä ei tapahdu, niin en ole kolkuttelemassa kymppisakkia tulevan vuoden Sm-kisoissa. Sikäli mahdolliset nopeat menestystarpeet voin heittää hyvin jorpakkoon. Jotenkin on tuntunut, että tärkeintä kilpailuakin ja juuri sitä suurinta kauden päätavoitetta on ollut vaikea lähteä asettamaan, kun ei ole kamppailemassa palkinnoista isojen pyssyjen seassa. Niinpä tavoitteena on seurata harjoittelua useilla testeillä ja niissä kehittyminen nostetaan jalustalle. Testit ovat minulle ensi kauden suurimmat kilpailut ja mikä parasta, niissä kilpailen pelkästään itseäni vastaan.
Kaudelle 2011-2012 on yksi ja ainoa tärkeä tavoite. Pysyä terveenä. Se tarkoittaa kohdallani tinkimätöntä kropan kuuntelua, erityisen suunniteltua rytmitystä myös jaloille ja rohkeutta nähdä omat rajani, ja sanoa ei, jos siltä tuntuu. Ymmärsin, että rasitusvammat olivat itselleni tiloja, jotka johtuivat pelosta näyttää omat heikkouteni. Kyllä. Myös miehet pelkäävät.
Ensi kautena kilpailen siis ensimmäistä kertaa pääsarjassa, ja mikäli ihmettä ei tapahdu, niin en ole kolkuttelemassa kymppisakkia tulevan vuoden Sm-kisoissa. Sikäli mahdolliset nopeat menestystarpeet voin heittää hyvin jorpakkoon. Jotenkin on tuntunut, että tärkeintä kilpailuakin ja juuri sitä suurinta kauden päätavoitetta on ollut vaikea lähteä asettamaan, kun ei ole kamppailemassa palkinnoista isojen pyssyjen seassa. Niinpä tavoitteena on seurata harjoittelua useilla testeillä ja niissä kehittyminen nostetaan jalustalle. Testit ovat minulle ensi kauden suurimmat kilpailut ja mikä parasta, niissä kilpailen pelkästään itseäni vastaan.
lauantai 1. lokakuuta 2011
Reservissä
No, TJ on 0 ja reservissä ollaan. Lievää nuhaa ollut ilmassa. Mutta eipä sitä reeniäkään ole tullut. Kohta kuitenkin tulee.
Sotilaiden SM-kisat jäivät välistä. Jalka ilmoitti olemassaolostaan kevyesti, eikä siinä halunnut itselleen valehdella, joten pienikin tuntemus pakotti jättämään kisaamiset tuonnemmaksi. Sm-yö jäi välistä, sillä harjoitustaustaan nähden uusi huomattava rasituspiikki olisi tuonut vain muutaman viikon lisää sairaslomaa.
Harmittaa muuten aika älyttömästi, etten päässyt kisaamaan tänä iltana ja yönä Sm:ssä. Ei sillä, että olisin pärjännyt, mutta ainakin pääsarjojen radat olivat sen verran suunnistukselliset, että varmasti niitä haasteita on tarjottu myös 20-sarjassa. AAAA! Juuri tuollaista Sm-yötä ainakin meikäläinen haluaa. Suunnistusta, suunnistusta ja suunnistusta.
OMa voitti pääsarjan aika ihailtavalla suorituksella. Virheitä tuli juu, mutta oli se silti aika hienon näköistä gps-viivaa. Eikka ei voittanut kolmatta perättäistä Sm-kultaa yöstä, harmi sikäli. Ja Ellu ei muuten enää koskaan käytä mun Bettyä. Ei voittanut.
Täytyy olla kiitollinen ikävistä hetkistä, sillä ei niitäkään koko elämää ole. Ja hyvät tuntuvat yhä vaan paremmilta.
Sotilaiden SM-kisat jäivät välistä. Jalka ilmoitti olemassaolostaan kevyesti, eikä siinä halunnut itselleen valehdella, joten pienikin tuntemus pakotti jättämään kisaamiset tuonnemmaksi. Sm-yö jäi välistä, sillä harjoitustaustaan nähden uusi huomattava rasituspiikki olisi tuonut vain muutaman viikon lisää sairaslomaa.
Harmittaa muuten aika älyttömästi, etten päässyt kisaamaan tänä iltana ja yönä Sm:ssä. Ei sillä, että olisin pärjännyt, mutta ainakin pääsarjojen radat olivat sen verran suunnistukselliset, että varmasti niitä haasteita on tarjottu myös 20-sarjassa. AAAA! Juuri tuollaista Sm-yötä ainakin meikäläinen haluaa. Suunnistusta, suunnistusta ja suunnistusta.
OMa voitti pääsarjan aika ihailtavalla suorituksella. Virheitä tuli juu, mutta oli se silti aika hienon näköistä gps-viivaa. Eikka ei voittanut kolmatta perättäistä Sm-kultaa yöstä, harmi sikäli. Ja Ellu ei muuten enää koskaan käytä mun Bettyä. Ei voittanut.
Täytyy olla kiitollinen ikävistä hetkistä, sillä ei niitäkään koko elämää ole. Ja hyvät tuntuvat yhä vaan paremmilta.
perjantai 16. syyskuuta 2011
Syksyn kisakausi avataan huomenna
Ihan vaan tämmönen tiedote.
Kun ymmärsin elokuun alkupuolella, etten voi ottaa osaa Sm-pitkälle, asetin tavoitteen olla terve 17.9. Nyt näyttää siltä, että olen saavuttamassa tuota päämäärää. Huomenna aurinko nousee entistä kirkkaampana!
Faktat eivät ole muuttuneet mihinkään. Tärkeintä on olla terve. Suunnistaa osaan edelleen, ja sen puolesta tavoitteena on virheetön suoritus. Tuloksellisesti ei ole tarvetta menestyä, mutta A-finaali tietenkin houkuttelee. Jos selviydyn sinne, voin kerrankin lähteä tekemään finaalisuoritusta ilman hermoiluja.
Armeijavuosikin lähestyy loppuaan. TJ taitaa olla tällä hetkellä 14. Ensi viikolla sotilaiden suunnistuksen Sm-kisat.
Kun ymmärsin elokuun alkupuolella, etten voi ottaa osaa Sm-pitkälle, asetin tavoitteen olla terve 17.9. Nyt näyttää siltä, että olen saavuttamassa tuota päämäärää. Huomenna aurinko nousee entistä kirkkaampana!
Faktat eivät ole muuttuneet mihinkään. Tärkeintä on olla terve. Suunnistaa osaan edelleen, ja sen puolesta tavoitteena on virheetön suoritus. Tuloksellisesti ei ole tarvetta menestyä, mutta A-finaali tietenkin houkuttelee. Jos selviydyn sinne, voin kerrankin lähteä tekemään finaalisuoritusta ilman hermoiluja.
Armeijavuosikin lähestyy loppuaan. TJ taitaa olla tällä hetkellä 14. Ensi viikolla sotilaiden suunnistuksen Sm-kisat.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Valo
Tähän on tultu. Yleisurheilun MM-kisojen katseleminen sai jäädä, kun lähdin ottamaan ensimmäisiä juoksuaskeleita 2½ kuukauden tauon jälkeen. Harjoituksena juoksukävelyä 2 minuutin jaksoilla yhteensä puoli tuntia.
Ensimmäinen jakso kävellen. Piti muistuttaa jalkapohjia siitä, miltä Salomonit tuntuvat. 2 minuutin lähestyessä hymy nousi korviin. Kohta, kohta, kohta! Taustalla ajatuksena ehkä pieni epävarmuus tulevasta. Muistankohan edes, kuinka juostaan?
Kello näytti 0.02.00, ja ponnistin toisella jalalla eteenpäin. Mää juoksen! Kevyttä päkiäaskelta, mutta ei minkäänlaista vaimennusta. Jokaisella askeleella koko kroppa tuntui tärähtävän kunnolla. Ryhdikästä, mutta etenkin yläkropan osalta liian puristavaa ja jännittynyttä. Hauskaa ja nautinnollista joka tapauksessa!
Vauhti tasoittui 5½min:iin/km. Kolmannella juoksujaksolla (kun voimia vielä oli) homma meinasi lähteä lapasesta ja juoksin hetkellisesti alle 5min/km. Hillitsin itseäni ja pudotin vauhtia.
15 minuutin kohdalla kääntö. Ei makeaa mahan täydeltä tänään. Kotipihaan tullessa kello näytti 30.02. Melko tasaista menoa koko matkan. Sitten vielä se tärkein juttu. Jaloissa ei tuntunut kipuja ennen treeniä, ei sen aikana, eikä sen jälkeen. JESJES! Tunnelin päässä kajastava valo suorastaan häikäisi.
Ilmoittauduin muuten Sm-keskimatkalle.
Ensimmäinen jakso kävellen. Piti muistuttaa jalkapohjia siitä, miltä Salomonit tuntuvat. 2 minuutin lähestyessä hymy nousi korviin. Kohta, kohta, kohta! Taustalla ajatuksena ehkä pieni epävarmuus tulevasta. Muistankohan edes, kuinka juostaan?
Kello näytti 0.02.00, ja ponnistin toisella jalalla eteenpäin. Mää juoksen! Kevyttä päkiäaskelta, mutta ei minkäänlaista vaimennusta. Jokaisella askeleella koko kroppa tuntui tärähtävän kunnolla. Ryhdikästä, mutta etenkin yläkropan osalta liian puristavaa ja jännittynyttä. Hauskaa ja nautinnollista joka tapauksessa!
Vauhti tasoittui 5½min:iin/km. Kolmannella juoksujaksolla (kun voimia vielä oli) homma meinasi lähteä lapasesta ja juoksin hetkellisesti alle 5min/km. Hillitsin itseäni ja pudotin vauhtia.
15 minuutin kohdalla kääntö. Ei makeaa mahan täydeltä tänään. Kotipihaan tullessa kello näytti 30.02. Melko tasaista menoa koko matkan. Sitten vielä se tärkein juttu. Jaloissa ei tuntunut kipuja ennen treeniä, ei sen aikana, eikä sen jälkeen. JESJES! Tunnelin päässä kajastava valo suorastaan häikäisi.
Ilmoittauduin muuten Sm-keskimatkalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)