Nii. Eipä jäänyt kehumista. Ei ainakaan paljoa.
KRV:n ensimmäinen päivä toimi kisakunnon ylläpitäjänä Fin5:a varten. Kisan suunnistustavoite - kompassin käyttö - piti, muttei tarpeeksi hyvin. Sähläsin itseni huippusuorituksesta jo alun puskaväleillä. Kokonaisuutena kisasta tuli lopulta hyvä. Huomasin että suorituskykyni pysyi tasaisena koko suunnistuksen ajan. Järkyttävän nousun jälkeen lähes jokainen rastiväliaikani oli 5 parhaan joukossa.. Jos oikein muistan. Kuitenkin, 5min Topiakselta pataan, on todellakin liian paljon. Tulostaulullahan homma näyttää ihan hyvältä. Sija 2.
KRV loma- ja treeniviikkona oli tavallisen upea. Uitiin, pidettiin hauskaa, normit leiriolympialaiset ja sillee. Kyllä kelpasi. Viikosta tuli ikimuistoinen ja jälleen kerran Kainuu näytti valoisan puolensa (onko siellä edes mitään pimeää puolta?).
......
Fin5 oli sitten katastrofi. Tavoitteet olivat todellakin jossain muualla kuin 10. sijan paikkeilla!!!! Ja kyvytkin edellyttävät korkeammalle..tai ainakin luulin niin.
Viikkohan meni mönkään kuumuuden takia. 4 ensimmäistä päivää tuskailin paahtavan auringon kanssa. Juoksusta ei tullut mitään. 2. päivänä juomareppu oli mukana, siitäkään ei ollut hyötyä, vaikka toista litraa nestettä joinkin! Ainoa keino, minkä keksin, oli pulahdella ojissa 2km välein. Kuumuus ei sinänsä ottanut koko kehoon. Pää vain oli kuuma, eikä sen takia juoksusta tullut edes juoksun näköistä. Itselle todistin sen juuri 2. päivän kilpailussa. Juomareppu ei auttanut, mutta pulahtaminen pisti mielen virkeäksi ja jalka liikahti.
Viimeinen päivä antaa teorialleni (siis että viileys auttoi, kuumuus pilasi viikon) yhä enemmän tukea. Kyseessä oli ensimmäinen päivä, jolloin ei ollut kuuma. Olipahan suorastaan ihanteellinen keli suunnistaa. Suoritus oli viikon tasoon nähden erinomainen. Oikeastaan ei mikään ihmeellinen. Tässäpä se seuraavaksi.
Ennen lähtöäni etsin kaikki 8 minuutin säteellä (edessä) lähtevät. Kanssakilpailijoita yhtään väheksymättä tai ivaamatta sanottakoon, että tavoitteenani oli kolata jokaikinen väliaikalähdön jätkä ja saman tien jättää metsän perukoille. Mieli ja keho olivat latautuneet, vaikka itseluottamus hieman järkkynyt 4 edellisestä kisapäivästä..
K-1
Rauhallisesti liikkeelle. Harkitsin jopa mäkien kiertoa, mikä olisi tuonut järkyttävän S:n. Päätin lähteä suoraan puskaiseen mäkeen valkoisen kaistaleen kautta. Kivestä paikannus ja mäen kierto jatkui. Notkelma antoi suunnan rastille ja kivelle päin juostessa näin minuutin edellä lähteneen Australialaisen juoksevan rstille. Leimasin juuri ennen.
1-2
Vauhti jatkuu kovana. Lyhyellä välillä lähtösuunta varmasti. Yksi kumpare etuviistosta matkan tueksi ja avoin rastikuoppa tulee eteeni paremmin kuin mikään rasti koko viikolla aiemmin.
2-3
Lähtösuunta oli rastille tullessa valmis. Tuntui, että Aussi oikein vikisi takana vauhdin ollessa sen verran hyvä. Ensimmäinen mäki haarukkaan ja suunta isoa notkoa kohti. Kumpare-muurahaispesä -yhdistelmän kohdalta ylös mäkeen ja satulan kautta rastille. Tulin rastille aavistuksen verran oikealta. No, rastivälikin oli ensimmäinen, jolle en tehny pohjia. Kova alkuvauhti loi suunnistukseen jo hieman vaikeutta. Yhä Australialainen roikkui mukana.
3-4
Ensimmäistä kertaa rastivälin suunnitelma oli huono. Ensimmäistä kertaa kisassa rastivälille tarvitsi todellakin kunnollisen suunnitelman... Päätin tukeutua pitkään harjanteeseen, joka veisi tielle. Siitä joko uraa pitkin takakautta rastille tai mäen päältä suoraan. "Päätän sitten tiellä". Pieni pää ei vain tahtonut ymmärtää, että päätös oli jo tehtävä, muuten kummastakaan reitinvalinnasta ei synny optimaalista toteutusta. No...tiellä pysähdyin ja paikansin itseni. Jatkoin mäen harjanteelle, ja suon kautta rastinotto oli melko helppo. Australialainen tuntui jäävän takavasemmalle, eteni rauhallisemmin, ja suunnisti paremmin. Senkö kanssa sitten suunnistan koko loppumatkan??
4-5
Lähtösuunta rastilta oli aivan päin seiniä. Suunnan korjattua optimireitti jäi jo sivulle ja puskin vihreän läpi, koko rinteen matkan. Avoimella tein pienen samaistusvirheen ja meinasin lähteä väärälle puolelle notkoa.. Korjauksessa kesti viitisen sekuntia. Ja kuinka ollakaan, rastille päästessäni sama australialaisen paita tulla tupsahti vastaan...
5-6
Rauhoitin tilanteen ja lähdin vauhdikkaasti matkaan, mutta VASTA kun olin tehnyt suunnitelmani. Jyrkänteellisen mäen paremmalta puolelta ohi ja toiseen mäkeen vasemmasta laidasta. Ajauduin toisella mäellä tekemään pienimuotoista S:ää, mutta rastille pääsin lopulta käyrän voittaen sujuvasti. Rastivälillä sain Suhosen kiinni, joka lähti paljon ennen minua. Ei ollut varmasti ruusuinen päivä hänellä... Vaikka en ollut nähnyt ketään muita sarjalaisiani ennen tätä, niin tunne siitä, että näen muitakin, oli vahva...
6-7
Rastille sain jonkun ulkomaalaisen kaverin eteeni. Totesin hänen olevan minun sarjassa, vaikka en ollut nähnytkään tyyppiä ennen. Nooo, vaikka ei taidettu samassa sarjassa olla, niin samalle väliaikarastille olimme kuitenkin menossa. Notkelmaan ja jyrkänteen alta mäen päälle kumpareelle..
7-8
Rastilta lähdön katsoin ennakkoon. Laakean nenän vierestä pusikkoon. Jos rinteessä näkee jyrkänteen, niin hyvä on. Sen vierestä kuljinkin, minkä jälkeen notkoon nouseminen oli helppoa. Tällä välillä jätin Aussin, Suhosen ja myös sen kolmannen... Vaikka tietämättäni ei oltukaan samassa sarjassa..
8-9
Tiereitinvalinta oli ainoa järkevä ratkaisu. Samalla sain lukea pitkää väliä. Yllätyksekseni heti tielle tultuani näin Femmanin Kronbergin ja SK:n Alènin.. Kolaamiseni alkoi toteutua... Jätkien peesissä rastille pitkää väliä suunnitellen.
9-10
Itselläni oli pitkään kaksi vaihtoehtoa, joita lähteä toteuttamaan. Niistä päättäminen vei luvattoman paljon aikaa, vaikka tiellä juostessa ei tullut kiire lukea karttaa.. Sitä tietä kun riitti. Reittihärveliä kun katsoo, niin se toinen reitti, jota olisin voinut mennä, on suurin piirtein Eikan reitti. Eli jos vertailua haluatte, niin ottakaa kahden parhaimman (tuntuu hyvältä sanoa) reitit ja katselkaa. Itsehän hävisin nopeimmalle (Hirvikallio järkyttävällä tiekierrolla) reilu puoli minuuttia, mutta kaiken järjen mukaan nopeimman kanssa samalla toteutuksella olisin hävinnyt enemmän. Niinpä uskon että valintani oli itselleni täysin oikea. Reittini 0hyvyys perustuu suoraviivaisuuteen. Myös välin lopussa järven reunalla oli ura, minkä ymmärsin reittiä suunnitellessani. Noh, mikäs siinä... Puolen minuuttin tappioon olen erittäin tyytyväinen. Se kuitenkin sisälsi pari suuntavirhettä... Tein toteuksen yksin, sillä Kronberg aloitti kovempaa ja Alén taas hieman hiljempaa. Molemmat tulivat maaliin jälkeeni..
10-11
Epätietoisuus siitä, missä muut menivät, ei häirinnyt oikeastaan yhtään. Pitkä väli oli mennyt kuitenkin (kisan aikana ajateltuna) kohtalaisesti. Seuraavan väli oli helppo toteuttaa -> lähtösuunta kohdalleen, jyrkänne oikella ja notkosta ei ensimmäisen vaan vasta toisen jyrkänteen taakse.
11-12
Lähtösuunta oli huono, sillä mieli herpaantui vain ajattelemaan: "linjalle ja alamäkeen rantaa päin". Ajauduin turhaan liikaa vasemmalle ja menetin noin noin 15sek.
12-13
Menohaluja vielä riitti, mutta liian innokkaana suunnistajana lähdin polulta turhaan pois liian aikaisin. Takkiin toinen 15sek.
13-14-M
Loppu olikin tuttujen polkujen tallaamista. Maaliin yritin vielä jotain omaa, mutta ei kiristä enää mitään tullut. Mies oli väsynyt.
http://www.resultfellows.com/reittiharveli/gadget/cgi-bin/reitti.cgi
Siinä linnki reittihärveliin, josta löytää myös KRV:n reitin..
No mitäs siinä sitten. Vähän aikaa jännitin, että tuleeko kukaa yhteistuloksissa ohi. Oletin pääseväni kymppisakkiin, joten 8 sekunnin tappio 7. sijasta ei ole mitenkään pettymyt. Pettymys on se, että päädyin kilpailemaan jäännössijoista (jos näitä voi sellaisiksikaan kutsua)!!! Ainoaa hyvää koko viikossa oli viimeinen päivä.. No, myös muutamat hetket keskimatkojen kilpailuissa olivat hyviä.. Viimeisen päivän suorituksesta vielä sen verran, että viidentenä kisapäivänä, kun porukka on jo henkisesti väsynyttä eikä homma tahdo toimia, hallitsin tilanteen paineidenkin alla melko hyvin ja säilytin hermot tehdä omia ratkaisuja. Väliaikalähtijöistä kovin moni muu ei niin tehnyt...
Syitä heikkoon viikkoon ->
- fyysisen valmistautumisen olisi voinut suorittaa paremmin
- kuupahtamisten syy kuumuudessa, mutta myös suolojen vähyydessä? (ravintopuoli)
- pää ei kestä kuumuutta
Jatkuu.. Nyt edessä on kauden päätavoite eli Urheilukoulun testit. 3.8. klo 9.15 alkaen testaillaan ja siinä on sitten kyseessä kyllä aika paljon. Pääseekö treenaaman vuoden hyvin vai huonosti? Jaa'a.. Sittenpähän sen näkee, mutta siihen hyvin treenaamiseen aion todellakin pyrkiä!
Salpa-Jukolaan treenaaminen on muuten aloitettu... Siitä Jukosta ei tule Kytäjän toisintoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti