Edessä rastiviikot

Takana kesäkuu ja kaikki muutkin hömpötykset. Nyt treenataan! :)

Jukolaan en jaksa kirjoittamalla vieläkään paneutua. Se kertomus taitaa jäädä sukupolvelta sukupolvelle suullisena perimätietona kulkevaksi tarinaksi, jos sitäkään.

Jukon jälkeen oli sitten MM-katsastussprintti. Kolmessa päivässä rajusta pettymyksen montusta nouseminen oli ainakin itselleni mahdotonta. Vielä kun omassa pääkopassani totesin MM-kisapaikan olevan lähes mahdottomuus, niin lähdin kisaan takki auki, (ihan kuin sieltä olisi tullut joku hauki vastaan) ilman suurempia valmistautumisia ja keskittymisiä. Pienen piristyruiskeen antoi kyllä se, että meikäläinen oli valittu kuumaan ryhmään. Ja lähdin vielä koko porukan viimeisenä!

Nopea päättely Jukolan epäonnistumisen syistä johti väärään asenteeseen ja heikkoon suoritukseen sprintissä (toki taustalla oli myös muita tekijöitä). Jukolassa riitti puristusta ja asennoitumista, niitä oli liikaakin. Unohdin kokonaan itse suunnistuksen hauskuuden ja ne syvällisimmät mahdolliset syyt siihen, miksi tätä lajia oikeasti harrastaa: nautinto, ilo, rakkaus lajia kohtaan ja kaikki se muu... Sprinttiin päätinkin lähteä siis vain nauttimaan ja pitämään hauskaa.

Noh.. A-finaalin paikasta jäin 3 sekuntia ja kotiin lähteminen oli lähellä. Tajusin oman virheeni (liika, ehkä jopa "ylimielinen" rentous). En nyt tarkalleen osaa sanoa, mikä käänsi pääni, mutta päätin lähteä tekemään tyhjentävää huippujuoksua sitten B-finaaliin. Tavoitteena oli saada Viholaisen Eeli minuutilla kiinni. Siinä en onnistunut, mutta ylivoimainen voitto ja toistaiseksi kauden parhaat rankipisteetkin (asiaan pitää saada muutos..PIAN!!) siitä kisasta heltisivät. Ei palkintoja. Vaikka eihän nöyrää työtä tekevä ja nautinnon vuoksi kilpaileva mies palkintoja kaipaakaan. :D

Kisajoukkue oli suurin piirtein semmoinen, mitä odotinkin. Pari muutosta olisin kyllä tehnyt...minäkin. Mutta ainakin Snetissä kaikki spekuloivat henkilöt tuntuvat unohtavan sen, että MM-kisajoukkueen valitsemisella oli muitakin kriteerejä, kuin katsastukset. Noh, samapa tuo minulle. Omat mahdollisuudet menivät oikeastaan jo aikaisessa vaiheessa. Laskeskelin että jos nyt oli nimetty 7 äijää, niin eipä varmaan kovin montaa kaveria olisi enää edelleni mahtunut. Olisinko ollut jopa 10 parhaan listalla? No sprintin jälkeen en ehkä ihan kuitenkaan...
Täysin faktaa oleva tosiasia on kuitenkin se, että katsastuksista sain ERITTÄIN PALJON itseluottamusta ja puhtia treeniin sekä syksyn koitoksiin. ENS VUONNA MÄ NIIN OON SIELLÄ PUOLASSA!!! Se on ensi kauden päätavoite, nimetty jo nyt!

Nyt olen tehnyt laadukasta treeniä jo vähän aikaa. Jokapäiväiset aamujumpat Lakasen mallilla ovat ohjelmassa toistaiseksi ainakin KRV:n yli. Sille viikolle lähden tekemään kilpailusuoritusta ainoastaan 1. päivälle - nauttien ja iloiten hienosta lajista. Muut päivät harjoittelen kunnolla ja Fin5:lle menen sitten kaatamaan MM-junnuja sekä tavoittelemaan himoittua keltaista johtajan liiviä! Olisihan se hienoa, mutta eipäs nyt kuitenkaan hötkyillä.
Jotenkin se Lakasen lausunto vaan alkaa valkenemaan minulle(kin)..hitaasti mutta varmasti (uskon että voin löytää näistä asiosta vielä monia eri ulottuvuuksia): "Mistä syystä tätä lajia harrastaa ja mikä on perimmäisin syy huipun tavoittelemiseen?" -> Itsensä lujille pistäminen ja siitä nauttiminen. Se, että tavoittelee menestymistä mahdollisuutena, ei pakkona. Ilo, hauskuus, rakkaus lajia kohtaan..kuten jo äsken totesinkin.

Että näin.. Kropan osasten täytyy toimia harmoniassa toistensa kanssa, jotta se tekee huippujuoksun. Uskon olevani valmis sellaiseen niin kainuun ensimmäisenä päivänä, kuin myös Fin5:n jokaisena päivänä. Sen jälkeen tulee lepoa. Se on melko varma juttu. Harmoniasta puheen ollen -> lukekaa Juoksija-lehden (5/2010)syvistä vatsalihaksista kertova artikkeli. Mielenkiintoinen!

Kohta pitäisi tulla biologian yhteisvalinnan tulokset. Itse asiassa ne taidetaan postittaa tänään. Jeejee. Jos Urheilukoulu ei aukaise oviaan, niin Joensuu = suunnistusharjoitukset (ja biologia) taitavat odottaa, toivottavasti..

Muokkasin tätä tekstiä tähän loppuun about 1h tekstin julkaisun jälkeen -> Katsoin ensimmäistä kertaa omia väliaikoja Jukolasta. Olen tehnyt oman hajonnan pohjat välille 11-12. Ajattelin, että se oli juoksuväli. MUTTA EI! Se oli juoksuvälin jälkeinen väli (ja sille juoksuvälillekin koko kisan 8. nopein aika). OMALLA TYÖLLÄ, TÄYSIN yksin (muut menivät letkan perässä jonnekin, tai omille hajontarasteilleen). Kun kulkee, niin silloin kulkee..ilmeisesti. Vaikka kyseessä oli yksi väli, niin tästäkin tuli jo itseluottamusta. Voi moro! Pitää harjoitella yöllä letkasta karkaamista!