Joukkueen suoritus lähti mollivoittoisesti käyntiin alun häröilyjen myötä, mutta jatkui ainakin sijoitusten valossa nousuvoittoisesti lähes koko loppuviestin ajan. Loppusijoitus oli 130, mikä tietenkin on pettymys.
Omasta osuudesta jonkin verran seuraavassa. Lähtösija oli 200:n kieppeillä, mikä antoi vastauksen ennen viestiä pohtimaani kysymykseen: "Mitä mä siellä oikein teen?". Lähdin toteuttamaan siis omaa suunnistusta mukavan tuntuisella matkavauhdilla, sillä edessä näytti olevan pitkiäkin välejä, joilla voisi halutessaan laputtaa reippaastikin. 1. rastilta lähtien keräsin porukkaa mukaan edestä ja takaa, alkoi syntymään viestifiilistä. Kakkoselle juostessa näin muutamia selkiä ja ajattelin, että nämä osaisivat rastille (virhe, joka todella monta kertaa toistui osuuden aikana). Helläsin omaa suunnistustyötä muutamalla prosentilla, vaikka toki peilasin mäen korkeimpaan kohtaan, jotta osuttaisiin rastikivelle. Sivuunhan sitä silti juostiin, kaikki porukassa tietenkin -> 1min. Seuraava 100m väli tuotti suhteellisesti enemmän vaikeuksia kuin edellinen 15min rastiväli. Pummin koko oli kuitenkin samaa luokkaa -> 2min.
3. rastin jälkeen fiilis oli hieman kaksijakoinen. "Toki ne muut avittavat perässä tullessaan pieleen mennyttä rastinottoa viemällä lopulta rastille, mutta muuten kyllä häiritsevät työtä yli kaiken." Tavallaan halusin karata, mutta tyydyin vaan pitämään mukavaa vauhtia pikkupolulla. Taas pari rastiväliä hyvällä temmolla, ja letka venyy. 5:lta olin lähdössä jo 100m:n ajan toteuttamaan pitkää väliä seiskalle, mutta päätin kuitenkin palata leimaamaan 6. rastilla -> 3min15sek.
Pitkällä välillä kelasin itseni letkan kärkeen ja lähdin etenemään yksinkertaisella suunnistuksella. Pari mäkeähän siinä piti ylittää, mutta vauhti oli hyvää. Rastikin löytyi muutaman sekunnin seisoskelun jälkeen ja leimasin jopa letkan ensimmäisenä. Tämän jälkeen rullailtiin mukavasti pitkospuiden yli ja seuraavaan mäkeen hyökätessä näin uusia selkiä. "Heittämällä ohi" ajattelin, minkä seurauksena 30sek virhe ja letka kasaan -> 3m45s. Vielä toistaiseksi porukan liiderinä, mutta rinnepistekumpare viitoituksen päässä oli ilmeisesti liian vaikea -> 4m15s ja hännillä oltiin taas. Sillan ylityksen jälkeen ajauduin letka perässäni avoimelle alueelle, josta virhesarakkeeseen lisää merkintää -> 4m40s.
Edessä oli kisan haastavin väli, sen huomasin heti (lue: ykköselle mennessä). 1,7km täydellinen suunnistusväli pakotti mielen oikeasti tekemään työtä. Lisäksi tunsin, että parhaiten se rasti löytyy, jos minä itse sinne suunnistan. Ja totta vie, sieltähän se tuli vastaan. Tappiota välin nopeimmalle eli Boströmille tuli 1.14, mitä pidän ihan kohtuullisena.
Hyvän olon tunne kostautui rumana pummina heti seuraavalle rastille -> 6m40s. Ajattelin rauhoittaa mieltä ja juosta vaan perässä pari seuraavaa väliä. Ja eikun lisää koukkua tauluun -> 7m.50s. Toisella peräkkäisellä pummivälillä jotkut letkasta pääsivät karkuun. Siinä vaiheessa tajusin, että itselläkin olisi aika päästä irti porukasta. Lisäsin tiellä vauhtia ja kaikkien kumpareiden yli juostessa muut jäivät (vaikka mäen kiertämällä olisi varmasti nopeamminkin päässyt). Sain pari karkulaista kiinni ja jatkoin reipasta vauhtia jälleen omaa työtä tehden. Fiilis oli hyvä, vaikka kisaa oli jo puolitoista tuntia takana. Pidemmän välin pääterasti löytyi ongelmitta, mutta matkalla tuli mutkaa -> 8m.20s. Muistan muuten nähneeni unta rastilta lähtö -tilanteesta.
Takarinteesä oleva jyrkänne löytyy pienellä kiemuralla -> 8m.30s. Polkurastille seuraavaksi, josta matka jatkui pitkälle viitoitetulle polkuosuudelle. Katselin karttaa ja totesin, että vaikeita rasteja ei enää loppuradasta ole. Lisäsin vauhtia. Vauhdin hurmasta ei tainnut kuitenkaan olla kyse, sillä hävisin välillä 51 sekuntia nopeimpaan. Epäilemättä muutkin ovat liikauttaneet tossua keskimääräistä tiuhempaan tahtiin. Avokallioharjanteelta takaisin pudotus tielle ja pellon yli polkuun kiinni.
SITTEN
Vierelle sattuu juuri siinä vaiheessa tulemaan yksi saman osuuden svensson, jota tietenkin ilolla katselen. "En jaksa enää suunnistaa hoida sä nää loppurastit". En sentään ääneen sanonut. Juoksentelin perässä, eikä kaveri tietenkään osaa suunnistaa sen enempää kuin minäkään. Pummattiin muuten kisan helpompiin rasteihin kuuluvaa pistettä sen verran, että meikäläisellekin tuli henkilökohtaisesti katsottuna yön suurin virhe!!!! -> 11m30s.
Loppu oli puhdasta juoksua ja vajaan kahden tunnin suorituksen virhesaldoksi jäi siis noin 11min30sek. Osuussijoitus 77. ajalla 1.57.16 ja aikaero nopeimpaan 21.22.
Eipä tässä mitään. Oppiahan tästä tuli taas niin paljon, että pää repeää. Virheet toistuivat pitkälti samalla kaavalla. Peesasin muita/annoin muiden suunnistaa -> VIRHE. Yritin tiukentaa tahtia hieman liikaa -> VIRHE. Häiriinnyin muista muuten vaan -> VIRHE. Hyviä ja keskittyneitä suunnistusjaksoja tuli suoritukseen useitakin, virheitä tietenkin lähes yhtä monta - valitettavasti, sanoisi eräs yliluutnantti. Fyysinen puoli toimi aika hyvin, eikä rasitus tuntunut suorituksen aikana mitenkään järkyttävältä. Itsellä on toki muodostunut jo säännöksi se, että yöllä kulkee, joten mikäs siinä lähteä ensi vuonna kokeilemaan vähän kovempaakin tahtia långa nattenille.
Milan jälkeen päässä on vain pyörinyt ajatus, että eiköhän tämä puoli viestisuunnistuksesta ole nähty, jossa muut suunnistajat ovat peesattavia ja häiriötekijöitä suoritukselle ja muista on saatava mahdollisimman paljon hyötyä.
Eli siis: antakaa Jukossa mikä tahansa osuus, niin meikä tekee omaa työtä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti