Jumitus musculus

Neljän viikon liikuntajakso päättyi toissapäivänä miehekkäässä seurassa Jukolan harjoitusmaastoissa. MU:n 6 hengen iskuryhmän ohjelmassa luki: AP 1h PK suunnistus, IP 40min VK suunnistus.

Aamupäivän reeni toteutettiin siis iisisti pakkasesta ja häikäisevästä auringosta nautiskellen. Itse päätin mennä reippaasti kävellen, loivissa alamäissä ehkä vähän juoksuaskeleita kokeillen. Pitkiä välejä oli turha hyödyntää, joten poimin rasteja omaan tahtiin. Kävelyvauhdissakin kalliomaastossa suunnistaminen tuntui muodostuvan liian haasteelliseksi. Ykköselle turhaa seisoskelua ~15sek ja kakkoselle mennessä suunnan kanssa oli vähän probleemaa - ehkä toiset 15sek. Rastille nro 4 mennessä kävin katsastamassa ylemmän kumpareen, josta 10sek lisäaikaa. Koko radalla katsoin pari kertaa väärään suuntaan, mutta muuten ei tullut mainittavia häröilyjä. Kävelyvauhdissa tehdyt virheethän kasvavat siis muutamaan potenssiin (vai miten se sanotaan) kun lähdetään kilpailuvauhtiin, joten niiden eliminointi hitaassa vauhdissa luulisi olevan tärkeää.

Pikku palaverin ja Aku Ankka -juomien jälkeen lähdimme päivän toiseen reeniin. Yhteislähdöllä mentiin ja hajontana toimi fyysinen sellainen. Letkana paineltiin aika pitkälle, kun itsekin hyydyin irtiottoa tehdessä jo kakkosvälin alussa polulla, eikä sen jälkeen Assukaan saanut kunnolla eroa, vaikka hoitikin eniten vetotehtäviä. Sen verran porukka hajosi ennen 7. rastia, että oman työn tekeminen oli pakollista. Jotenkin ihmeellistä, mutta juuri siinä kohtaa alkoi itselläkin suunnistus sujumaan paremmin. Lopussa taas sitten ihmeellistä häröilyä. Siihen mahtui siis 2 kokonaista rastiväliä, joihin olen tyytyväinen. Päätöntä säntäilyä koko reeni, mutta on sekin hauskaa, kun tuntee olevansa terve!
Vikalle tultiin järjestyksessä:
Assu n. 39min
LL (-1km?)
Tapsa +1min
Teukka +2min
Late +3min
Tomppa +3min

Päivä aiheutti jalkoihin semmosen kevyen perusjumin. Eli alamäkeä on näillä reisillä ikävä kävellä. Tavallaan tätä tunnetta on ikävöinyt.

Päiväkirja näyttää neljän viikon jälkeen 73 tuntia eli voin sanoa liikuntajakson onnistuneen melko hyvin. Nyt otetaan muutama päivä aika selkeästi levon kannalta. Torstaina lähden Vuokattiin vajaaksi viikoksi. Ja kun sieltä kotiudun ja palaudun, lähden joulukuun alussa Ylläkselle viikoksi. Molemmilla viikoilla jatketaan määräpainotteista reen...siis liikuntaa. Viikkojen tarkoituksena on siis totuttaa jalkoja astetta urheilullisempaan tekemiseen.

Kohti huippua, osa 8

Täytyy myöntää. Juttujen taso on laskenut käsittämättömän matalalle. Iha hävettää. Mutta kyllähän sen tavallaan ymmärtää. Ei täällä sada edes räntää! Älkää välittäkö jos toistan itseäni. Kaikkihan niin tekee.

Kohti huippua -sarjan edellisen osan julkaisusta on palttiarallaa puolitoista vuotta. Tuli mieleen, että on aika tehdä myös jotain huipulle menemisen suhteen, eikä vaan synkistellä keskellä lumetonta Suomea. Joten nyt seuraavan osan pariin.

Eli vaikka Suomesta ollaankin, niin kyllä ilman luntakin voi pitää hauskaa.

Nyt on siis liikuntakauden kolmas viikko loppumaisillaan. Määrää on työnnetty pyörällä ja vedessä niin saateristi, että molemmissa jaloissa uusiutu penikkatauti jo kahen viikon kohalla ja juoksijan polven merkkejä näkyy tällä hetkellä oikeassa jalassa. Mut ei se mitään. Viikko vielä. Sitten ma lepaan.

Viikon reenit:

Ma:
Pyörä PK 65' nautin
Pyörä PK 61' + kp 20'

Ti:
Pyörä PK 151'
Vesi PK 90'

Ke: fyssarin testit
Pyörä + soutu PK palauttava 60' - toimi

To:
Pyörä PK 91' + kp 45' - ei oo Luoja parempaa keliä keksiny ku auringonpaiste ja pakkanen
Pyörä PK palauttava 65'

Pe:
Pyörä PK 102'
Vesi PK 65'

La:
Pyörä PK 85'
Pyörä PK 61' - TT
Pyörä PK 12' + kp 30' + liikkuvuus 52' + pyörä PK 12'

Su: isänpäivä lepopäivä
Pyörä PK palauttava 60' + kp 20'

Siitä tulee pulska yheksäntoistatuntinen. Vika päivä ku lepuutellaan, nii roppa on valmiina yli kakskymppiseen. Ruskojahan toi vaatis, mutta pyörän selässä ei kehtaa. Näyttää vaan hitaammalta. Vesijuoksussakin on riskinsä. Vois vaikka paikat revähtää. Eikä ihminen voi tän hitaammaks tulla, joten ei tässä takapakkia ainakaan tule.

Ja se huippu. Niinno ei sitä vuorta missään näy, mutta kovasti yritetään ettiä. Näinä päivinä muutosten tuulet tuppaavat puhallella ahkeraan.

Tapani Mäkinen, MU

Nyt on se aika

Suunnistajat julkaisevat menneestä kaudesta tehtyjä analyysejaan: Ikonen suunnistaa saadakseen lajinomaisuutta, Anjala hiihtää löytääkseen uusia ärsykkeitä. Siinä kaksi maagista termiä. Ei tartte kuitenkaan pitkään miettiä, jotta ymmärtää sen faktan, että täytyy löytää itselleen paras tapa reenata. Välttämättömänä plussana oma usko systeemin tuottavuuteen, ja mennään pitkälle.

Oma liikuntaprojekti näyttää tällä hetkellä olosuhteisiin nähden ihan hyvältä. 4 viikon tärinättömyysjakso on toisella viikollaan. Eka viikko reilu 15h. Tällä viikolla pari tuntia enemmän jne. Sitten pari pohjoisen hiihtoviikkoa perään (olettaen että siellä on lunta kuukauden päästä) ja pohja kevyen harjoittelun aloittamiselle voisi olla jälleen olemassa.

Ja KR vei Småålannin. Hyvä.

Kutkuttaa jo päästä suunnistamaan, mutta ootetaan ny eka talvi, että voi se kesäki tulla.