Täytyy myöntää. Juttujen taso on laskenut käsittämättömän matalalle. Iha hävettää. Mutta kyllähän sen tavallaan ymmärtää. Ei täällä sada edes räntää! Älkää välittäkö jos toistan itseäni. Kaikkihan niin tekee.
Kohti huippua -sarjan edellisen osan julkaisusta on palttiarallaa puolitoista vuotta. Tuli mieleen, että on aika tehdä myös jotain huipulle menemisen suhteen, eikä vaan synkistellä keskellä lumetonta Suomea. Joten nyt seuraavan osan pariin.
Eli vaikka Suomesta ollaankin, niin kyllä ilman luntakin voi pitää hauskaa.
Nyt on siis liikuntakauden kolmas viikko loppumaisillaan. Määrää on työnnetty pyörällä ja vedessä niin saateristi, että molemmissa jaloissa uusiutu penikkatauti jo kahen viikon kohalla ja juoksijan polven merkkejä näkyy tällä hetkellä oikeassa jalassa. Mut ei se mitään. Viikko vielä. Sitten ma lepaan.
Viikon reenit:
Ma:
Pyörä PK 65' nautin
Pyörä PK 61' + kp 20'
Ti:
Pyörä PK 151'
Vesi PK 90'
Ke: fyssarin testit
Pyörä + soutu PK palauttava 60' - toimi
To:
Pyörä PK 91' + kp 45' - ei oo Luoja parempaa keliä keksiny ku auringonpaiste ja pakkanen
Pyörä PK palauttava 65'
Pe:
Pyörä PK 102'
Vesi PK 65'
La:
Pyörä PK 85'
Pyörä PK 61' - TT
Pyörä PK 12' + kp 30' + liikkuvuus 52' + pyörä PK 12'
Su: isänpäivä lepopäivä
Pyörä PK palauttava 60' + kp 20'
Siitä tulee pulska yheksäntoistatuntinen. Vika päivä ku lepuutellaan, nii roppa on valmiina yli kakskymppiseen. Ruskojahan toi vaatis, mutta pyörän selässä ei kehtaa. Näyttää vaan hitaammalta. Vesijuoksussakin on riskinsä. Vois vaikka paikat revähtää. Eikä ihminen voi tän hitaammaks tulla, joten ei tässä takapakkia ainakaan tule.
Ja se huippu. Niinno ei sitä vuorta missään näy, mutta kovasti yritetään ettiä. Näinä päivinä muutosten tuulet tuppaavat puhallella ahkeraan.
Tapani Mäkinen, MU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti