Yesterday is history, today is a gift, tomorrow is mystery

Joo eihän sitä koskaan tiedä. Siis huomisesta ainakaan.

Reeniä on tullut tällä viikolla ennätyksellisen vähän (kausikohtainen arvio). Yhtenä syynä hieronnan runsas määrä, toisena lauantain kuume. Armeijavuonna en ollut muuten yhtäkään päivää kuumeessa, joten tämä tapaus oli ensimmäinen pitkään aikaan. Yksi päivä kuitenkin ja nyt on siis meno taas melko tervettä. Hyvin on asiat tässä suhteessa.

Hierontaa tosiaan. Vähän testailin, miten tämmöinen vaikuttaa omaan kroppaan. Jokaisesta kerrasta tarkat johtopäätökset ja valokuva mielen muistioon, tietenkin. Nyt tiedän ainakin vähän paremmin, milloin ja millainen hieronta itselleni sopii. Sääretkin on suhTEELLISEN terveen tuntuiset.

Tuleva reenijakso odottaa alkamistaan. Valmistautumisena tähän kävin perjantaina ostamassa kompressiosukat ja tänään äänestämässä. No jälkimmäinen ei liity urheiluun mitenkään, ehkä välillisesti. Mutta sukkien vaikutusta omaan juoksutuntumaan tarkkailen mielenkiinnolla. Siitä arviointia sitten joskus.

Viikon päästä seuran leiri ja kahden viikon päästä valmennusseminaari. Jebajee.

Elämä porskuttaa moottoritietä

Perusvoimajakso on loppupuolella. Se kestää maanantaihin asti, sikälimikäli saan tehtyä hyvän voimareenin Vierun salilla. Keskiviikkona oli melkoisen täyttä. Joku naisten ohjattu jumppakerho vei suurimman osan laitteista ja ilmeisesti kovemman luokan painonnostopoppoo varasi tangot. Minä väistin. Tein radan syrjässä askelkyykkyjä ja sellaista, melko paljon. Siinä vaiheessa tuntui selkeästi että vähintään hermostollista kehitystä on tapahtunut. Eipä ole vähään aikaan ollut noin kepeä fiilis tämmösiä liikkeitä tehdessä.

Uutisiin.

Koulun käynti tuntuu hyvältä ja on hauskaa. Teorian opiskelu toimii. Ensimmäisestä anatomian tentistä tuli täydet pisteet. Nyt on fysiologiakin aloitettu. Hieronta on sekä teoriassa että käytännössä aina vaan mielenkiintoisempaa, ja toistaiseksi myös helpompaa. Käytännön tunneilla on käyty suurin piirtein koko kroppa läpi ja ensi viikolla opetuksen puutteessa reenataan vapaa-ajalla ihan kunnolla.

Seuraavaksi kisakalenterista. Osittain koulun aikatauluista johtuen SM-erikoispitkä jää tänä(kin) vuonna välistä. SM-sprinttiin otan osaa. Jukolan Viestissä olen kiitettävässä kunnossa ja vauhdissa toivottavasti pimeällä. Näillä näkymin kesän ja "alkukauden" henkilökohtaiseksi päätavoitteeksi vakiintuu KRV ja miesten pääsarja, H21E. Ihan vaan pärjäämisen vuoksi. Kokeilen samalla vähän tour-kestävyyttä. Jos vaikka vettä tulisi yhtä paljon niskaan kuin Heikkisen Matilla. Saattaahan se sarja olla H21AL:kin, mikäli kunto on surkea. Kauden päätavoite on se ihana pitkä matka, tällä kertaa elokuun lopussa. Myös SM-yöhön lähdetään menestymään.

Liittoon (ei avio-!) liittyen. Itse pidän pohjoismaiden yhteisestä ehdotuksesta, kun puhutaan MM-kisojen tulevaisuudesta. Kunhan radat ovat suunnistukselliset. Ja onnittelut Topiakselle apurahasta!!! Myös Ronille! Ja tietenkin kaikille muillekin sen ansainneille.

Järjestöistä. Kohta saan Kelalta apua elämään. Pian olen toivottavasti Tahkon tallin, Sakki ry:n sekä PHUra:n jäsen. Etuja, etuja...

Tässäpä kaikki

Seuraava viikko on siis maanantaita lukuunottamatta hyvin kevyt ja palauttava. Hierontaa tulee reilusti. Aerobista reeniä jonkun verran, palauttavasti ainakin. Seuraavassa jaksossa jatketaankin vielä jalkojen voiman kehittämisellä. Liikkeet ovat astetta lajinomaisempia. Määräintervallit pitävät huolen reippaammasta juoksuvauhdista ja on mukana yksi viikonloppuleirikin. Se on Vierumäellä. Valmennusseminaari on sitä seuraavana viikonloppuna, Vierumäellä. Kiva paikka tuo urheiluopisto. Tutummaksi se vaan tulee.

Vuosi 2012

Toivon terveyttä, kaikille.

Tuossa joulukuun viimeisellä viikolla jalkahan muistutti olemassaolostaan. Kävin lääkärillä. Kertoi jälkikivuista ja sanoi, että anna mennä vaan.

Vuoden lopussa tulleen lepotauon myötä viikko nro 1 aloittikin perusvoimajakson saman tien. Opiskelupäivän jälkeen sitä vain automaattisesti meni urheiluhalliin ja tässä tapauksessa kuntosalille, jossa sitten hyvien alku- ja loppulämppien keskellä vähän nosteltiin rautaa, tyylikkäästi. Kokeilumielessä kevyehköillä painoilla. Yllättävän hauskaa puuhaa tuokin. Jatkan vielä pari kuukautta.

Salillehan on siinäkin mielessä helppo mennä, että 18 henkeä sisältävän ryhmämme jäsenillä on taipumusta harrastaa siellä käymistä, ainakin suurimmalla osalla. Opiskelupoppoo on positiivinen ja energiaa täynnä. Upea vuosi tulossa :) Toistaiseksi olemme opiskelleet anatomiaa, enimmäkseen luustoa... ossa carpi/os scapula/angulus/tibiaalinen... näin se menee. Myös hieronnasta ollaan jotain puhuttu, mutta palpoiminen (mm. jumien löytäminen) ei kyllä vielä onnistu mitenkään.

Sen verran opiskelu kyllä tuntuu toistaiseksi rajoittavan urheilua, että laatuun kiinnitetään huomiota entistä enemmän. Viikonloput sitten urheillaan vähän enempi, kun siihen on mahdollisuus.