Harjoittelua U-kymppiin

Käytiin pienellä porukalla tuossa vähän reenailemassa... Ma-ti välinen yö oli pyhitetty U10mila -treenille. Ei mitään erikoista, kunhan vain tottuvat nuo nuoremmat lampun kanssa juoksemaan. Maasto ei palvellut yhtään Ruotsin polkumetsää, länsinaapurissahan saattaa päästä jopa juoksemaan. Harjoituksen taitotasokin oli reippaasti vaikeampi ruotsalaisten ratojen oletettuun vaativuuteen verrattuna. Kuitenkin, kunhan vain opitaan juoksemaan lamppu päässä.

Lähtö oli klo 23.reikäleipä, ja ideana harjoituksessa oli tehdä nopeavauhtisia suunnistusintervalleja (3 x 0,8-1,3km). Suurimmat virheet tulivat tietenkin viimeisellä pätkällä, sen pystyy todistamaan varmaan jollain matemaattisella kaavallakin, x=r+(-1). Itse olin positiivisesti yllättynyt nuorempieni osaamisesta. Allekirjoittaneelle 3 kilon reppu selässä toi mukavasti lisärasitusta reippaalla vauhdilla vedettyihin intervalleihin. Intervallien ajat pyörivät itselläni 5-7 minuutissa, enkä ollut kun vain kerran nopein 5 henkisestä porukasta.

Harjoitus kesti siirtymisineen ja intervalleineen noin tunnin ja loppuverkkojen jälkeen päästiin majoitustilaan (eli kotiin) klo 0.30. Siitä sitten saunaan, hjuva fiilis.

Urheimmat suunnistajat kävivät vielä kerran tällä viikolla tarkastamassa Mäntsälän maastoja, yöllä. Sama paikka, öö ... eri aika. Viestialoittajan kanssa suunniteltiin nukkuvamme klo kahteen, jonka jälkeen siis suunnistamaan. Suunnitelluista asioista suunnistaminen toteutui, nukkuminen ei. Lähdimme siis matkaan keskiviikkona (ti-ke yö)klo 1.54. Vedettiin noin 4,0km lenkki, vauhtia vaihdellen. Eli hyvin samantyyppinen harjoite kuin edeltävänäkin yönä, mutta ei lepoa!. Aikaa kertyi 35min ja risat. Yösuunnistus on hieno laji, ei siitä mihinkään pääse. Kämpälle päästiin kellon ollessa vähän yli 3, ja nukkumaan sitten pikkuisen myöhemmin.

Nyt on siis treenit treenattu ja on aika ruveta odottelemaan itse kisaa. Puuduttavat laiva- sekä bussimatkat tulossa... Kisaspekulaatiota en tee, koska joukkue on lähinnä kokemusta hamuamassa. Itse ajattelin mennä kyllä ihan lujaa siellä Ruotsin puolella. Jos 6min/km pääsisi niin olisi mahdollisesti jo tyytyväinen olo.
Analyysia pukkaaa...

Venu

33,3%

Jees! Jääkauden jättämillä avokallioilla ja niiden väleihin sijoittuvissa notkoissa oli mukava painella menemään. Totta kai, kun kulkee, niin pitäähän sitä maastostakin tykätä. Suunnitelmien mukaisesti voittohan sieltä Lahti-suunnistuksen keskimatkalta napsahti muhkealla 2 minuutin erolla toiseksi sijoittuneeseen. Kilometriaika ei paljoa kerro (noin 8.30), mutta MM-joukkueen naisia kepitin samaisella radalla yli 2 minuutilla. Otsikko on muuten tämän kauden henk. koht. kilpailujen voittoprosentti.

K-1 Reipasta hölkkää metsikköön. Välillä oli sumeaa aavistelua sijainnista, mutta suunta kompassissa oikealle mäelle ja rastinotto oli helppo.

1-2 Lähtösuunta...menoksi! Mahdollisimman suoraviivaisesti välit nykyäänhän mennään, eikä kyseinen väli tehnyt sen suhteen mitään poikkeusta. Pari selvää pistettä ennen rastia, ja kummun taakse leimaamaan.

2-3 Lyhyt, mitään sanomaton väli. Kompassia seuraillen ja rinnettä pitkin kulkien jo kaukaa näkyvälle rastille.

3-4 Pieni lähtösuuntavirhe, ja samaan syssyyn samaistusvirhe -> noin 50metriä sivussa optimireitiltä. Pusikossa pieni korjaus ja pysähtelyjen kera rastille. (25sek)

4-5 Harjannetta pitkin, kumpu kiertäen ja rastinotto toisen kumpareen kautta. Suunnistukselliseti mukava ja ihan onnistunutkin väli.

5-6 En hypännyt rastivälillä alas notkoon(houkutus oli kyllä suuri), vaan tälläsin suoraan rastille.

6-7 Pientä hermoilua, minkä johdosta juoksin ensimmäiselle näkyvälle rastille. Väärä koodi...pieni hetki tsiigaillen, missä mennään ja korjaus 30metriä omalle lipulle. (20sek)

7-8 Tiputus notkoon, tielle ja ylös hakkuulle. Jyrkännejonot laskien rastin viereen. Seisoskelua kumpareella, löysin suorastin, luulin etsineeni jyrkännettä. (10sek)

8-9 Lyhyt väli, jossa vaan ensimmäisen mäen ohitse ja suunnalla, avokallioita katsellen, rastille.

9-10 Rauhallisesti ja mahdollisimman suoraviivaisesti alas notkon pohjalle. Sitten etsinkin oikean kohdan jyrkänteiden välistä, josta nousta taas ylös seuraavan mäen päälle. Pientä seisoskelua, ja etsiskelyä...paikansin itseni kummuista ja notkosta oikein-> rastille. (15sek)

10-11 Ison notkon läpi laakealle avokalliolle. Eteen lähteneen selkä paljasti rastin, mutta enköhän olisi muutenkin osannut laskeutua lipulle oikean nenän taakse.

11-12 Lyhyt väli, jolla otin selkää kiinni., kuitenkin kontrolloiden myös omaa suunnistusta. Homma hanskassa ja nenän taakse jyrkänteelle, josta leima.

12-13 Mäen harjanteelle, ja siitä eteenpäin pistekumpare-notko -syherö lukien. Poikkesin 50metriä kuitenkin vielä suunnasta, joka aiheutti vielä loppuun pikku virheen. (20sek)

13-14-M Eipä ollut suunnistuksellisesti enää mitään irtiotettavaa radasta, joten siinähän posotin menemään. Hjuva suoritus!

Tulokset
Reittihärveli

Jotain uutta peliin.

Riippumatta siitä, mitä muut sanovat, aion perustaa blogin. Syynä tähän lienee suurimmaksi osaksi kaikki muut suunnistaja-bloggaajat ja heitä kohtaan tuntemani ihailu. Toisaalta, onhan ne YO-kokeetkin tulossa ja niitä varten olisi hyvä kirjoitella, edes jotain. Tulevat tekstit tuskin ovat lähelläkään sitä maagista M:n rajaa, joten jätän edellisen perustelun vähempiarvoiseksi. Tällä hetkellä itselläni on myös vahva luomisen halu, ja aikaa kun on, voin purkaa kaiken luovuuteni kirjoitteluun. Todennäköisesti blogi laajentaa myös maailmankuvaani, jonka tämänhetkinen keskipiste on Mäntsälä. Ehkä kirjoittelu kasvattaa itseäni myös henkisesti. Ennen ajattelin: "Olen paras, muut huonoja." mutta kun nyt uudestaan asiaa ajattelen, niin no, ajattelen yhä samalla tavalla. Ehkä terve realistisuus olisi paikallaan...

Pärjättyäni erinomaisesti Road Racing -sarjassa joskus pienenä ymmärsin: "Voi vitsi, maailmanmestarit voittaa, mä voitan, olen siis sika hyvä!" Noin 13-14 -vuotiaana ittelläni oli se -isi -ikä: "Jos mä en olis tehny sitä pummia, olisin voittanu." 15-vuotiaana tajusin, että huiput ei tee pummeja, ne vetää suoraan rastille. Sen jälkeen alkoi totinen kilpailu (ei harjoittelu). Ikäännyttyäni ja jonkin aikaa seurattuani muiden blogeja ja sivuja, olen jo hokannut, että ihmisiä ne muutkin on, ne ottaa harjoittelun rennosti, mutta määrätietoisesti. 13. ja 15. ikävuosien väliin on mahtunut kaikenlaista: eka kerta flow fiiliksellä suunnistamisessa jne.

Jos sitä on kaikkee mahtunut siihen väliin, niin vielä enemmän mahtunee tulevaan elämään. Hanaa, jos ei muuta!

Ai niin, kirjoittelen tänne siis treenailustani, suunnistuksestani, elämästäni... tulossa analyysejä ja spekuja ym. Lukekaa ihmeessä jos tykkäätte!