En oikein inspiroidu. Kerron siis viimeviikkoisesta seuran Vierumäen leiristä, jonne pääsin suoraan kasarmilta. Matkalla sain kuulla jotain mykistävää. Halden ei voitakaan Jukolaa. Tai ei se välttämättä niin ihmeellistä ole, mutta että Nordberg vaihtaa seuraa. JAA?!
Leiri lähti käyntiin tavalliseen tapaan perjantain vetoharjoituksella: 3 x 1400m + 5 x 600m + 6 x 200m. Lähes tavalliseen tapaan juoksin vedot aavistuksen liian kovaa. Tavalliseen tapaan juoksin akillekseni ja pohkeeni aivan totaaliseen lukkoon, mikä vaikutti merkittävän tavallisesti loppuleirin treenien laatuun. Kuten tavallista, tämä otti päähän. Mutta minkäs sille mahtaa, heikko mies kun tavallisesti olen. Illalla sitten vähän isojen viestien spekulaatiota kehiin ja osuuksia selville, kuten leireillämme tavallisesti tehdään. 10milaan liittyen pikkulinnut kertovat, että itselle olisi pidempää pätkää tulossa.
Lauantai alkoi suunnistuksellisella pariharjoituksella. Omalta osalta treeniä voisi kuvata numeroin ja merkein 6 x 3-7min. Pakkanen taisi olla yli 15 asteen. Päätin tietoisesti ottaa alun rauhallisesti ja harjoituksen edetessä sitten kiihdyttelisin vauhtia. Taktiikka toimi aika hyvin ja tunsin hallitsevani tilannetta. Muiden vauhti alkoi hiipua ja meikäläinen jatkoi unelma-askelta, eikä mikään tuntunut missään. No, näin se olisi ainakin unessa mennyt. Koko homman toiseksi viimeiselle eli viimeiselle omalle vedolle pääsin lähtemään kärkipaikalta. Fiilistelin suunnitelma-toteutus -akselilla onnistumistani, vaikka tuskin vauhdinjaollani oli suurtakaan merkitystä asiaan. Oli tai ei, viimeinen pätkä kuitenkin kulki hyvin, ja vaikka hajontani oli pidempi, niin sain pitkässä loppukirissä eroa Lateen kiitettävästi (tuli mainiosta rutistuksesta oikein kehuja). 200 metrillä Anatoli on kuitenkin vielä tarpeeksi kestävä, eikä parilleni Jonesille jäänyt juuri mitään mahdollisuuksia. Late-Anatoli vei voiton, Tapsa-Jones loppukirin jälkeen toinen ja kahdella viimeisellä pätkällä kyydistä tipahtanut Tomppa-Sape kolmas. Ellu-Laura olivat omalla hajonnallaan selvästi nopeimpia.
Lounaan jälkeen juoksukuntopiiri, jonka videokuvaukselliset tuotokset koottiin myöhemmin 1½ minuutin mittaiseksi koko illan elokuvaksi. Akillekset olivat sen verran kipeät, että lääkkeitä olisin ottanut, jos olisin omistanut. Illalla palauttava sähly kääntyi kuitenkin taas kerran totiseksi taistoksi, jonka kolmihenkinen joukkueemme - Late, Anatoli, Tapsa - hävisi noin 17-18... Häviön syynä taisi olla vastapuolen naishenkilöt.
Sunnuntaina pitkä hiihtolenkki vapaamielisin suksin ja siirtyminen lounaan kautta MU:n nuorisojengiin. Sen mukana tuli tehtyä vähän kaikenlaista. Monipuolinen päivä hyvässä porukassa sählyä, venyttelyä, penkin maksimivoimaa (55kg), ja kylpylän kylmähoitoa harrastaen.
Lopulta illaksi kot...siis kassulle.
Nyt viikolla 3 intissä oli ampumaleiri. Viikko piti olla palauttava. Sitä se ei ollut, joten tämä viikonloppu otetaan iisimmin.
Ja tästä itselleni sekä muille nuorille sparrausta: Kuuluuko ääni kun puu kaatuu jos kukaan ei ole kuulemassa?. Vastaus kysymykseen: en tiedä, mutta siitä pitää ottaa selvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti