Kotipäivät

Nyt tuntuu hieman kiireiseltä. Parina kotoisana päivänä on tarkoitus ainoastaan palautua ja tehdä kaikki siviilielämän välttämättömyydet kuten syödä, juoda, nukkua...no ne voi lukea palautumiseen. Ehkä siis jotain muutakin. Eilen illalla kävin Leppäsellä hieronnassa. Ei ollu kroppa kuitenkaan niin jumissa, kun voisi kuvitella. Etureisissä teki kyllä kipeetä. Tänään lepopäivä. Huomenna koko päivän matkustus Ylläkselle. Voisin laittaa kompressiot jalkaan.

Käväisin siis Vuokatissa korkean paikan leirillä. Aikaa liikunnalle oli viisi kokonaista päivää ja kaksi puolikasta...taitaa siis tulla yhteensä kuusi. Tunteja tuli loppujen lopuksi melko maltillisesti, vajaa 15, mutta oikeastaan ihan sopivasti. Ei päässyt mättämään hiihtoa mielin määrin, kun ladulle piti ajaa autolla (mikä syy?), eivätkä kelit Vuokatin leveyspiireilläkään olleet vielä ihan sitä parasta, jos hiihtää halusi. Viikon sisälle mahtui yksi kevyt päivä, jonka toteutuspäätös tuli spontaanisti fiiliksellä. Onnistunut päätös ja onnistunut fiilisten tulkinta, kerrankin.

Leirillä oli tarkoituksena siis siirtyä jo vähän jalkojen päälle. Juoksua tuli yhteensä reilu tunti ja suunnistusvaellusta/sauvakävelyä noin 4½h. Samalla haistelin vähän 2013-kotikisojen tunnelmaa. Maastot sekä rinteillä että kankailla ovat eteläsuomalaisen näkökulmasta aivan helmeä. Taisin tehdä päätöksen, että tänne muuten tullaan kisailemaan 2013 ihan suomipaita päällä.

Vuokatissa tuli vastaan jos jonkinlaista maailmanmestaria. Takaisin etelään päin matkatessa tutustuin yhteen tulevaan sellaiseen. Innoittavat keskustelut harjoittelusta Masan kanssa siivittivät yhteiseen päätökseen. Kultaa Sm-sprintistä ensi keväänä, molemmille.

Suunta on löytymässä (eikä se nyt siis kuitenkaan ole sprinttisuunnistus).