sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Nyt saa reenata

3.-10. joulukuuta olin Ylläksellä RR:n hiihtoleirillä. Ensimmäinen ja viimeinen päivä matkustettiin bussilla, joten liikunnalle jäi aikaa yksi ilta ja kuusi päivää (pidetään oletusarvona se, että öisin nukutaan). Lähdin leirille liikunnallisena ihmisenä. Tunsin palaavani urheilijana.

Menomatkasta lähtien pyrin keskittymään leirin laadukkaaseen kokonaisuuteen. Pitkällä tähtäimellä harjoittelu on tuottavinta silloin, kun sen lisäksi ei tee muuta kuin syö ja lepää. Inspiraationa tähän Janne Holmenin sanat "Hyvin harvoin tapaa juoksijoita, jotka todellakin käyttävät riittävässä määrin aikaa lepäämiseen. Harjoitusleirillä useimpien mielessä alkaa jo muutaman viikon kuluttua pyöriä vaihtelunhalu - kiertely kaupoissa ja kaduilla, nähtävyyksien katselu tai mitä tahansa se onkin, kunhan se vain rikkoo harjoittelun, syömisen, nukkumisen ja lepäämisen yksitoikkoisen rytmin. Kuitenkin juuri tämä rutiini tuo lopulta tulokset." (Juoksija 4/2009) Olipa kyseessä juoksija tai suunnistaja. Tai olipa leiri viikon tai viikkojen mittainen, yhtälöön ei yksinkertaisesti mahdu mitään muuta.

Matkapäiväkirja lyhyesti:

La: 21min Kompressiot tuntuu auttavan bussissa. Tauoilla otan mahdollisimman paljon kevyttä liikuntaa ja raitista ulkoilmaa, vaikka meinaakin tulla kylmä. Illalla sitten perillä. Ei tänne oo nukkumaan tultu -> huoltava iltalenkki ja paikkojen katsastus. Pieni paikka tuo Äkäslompolo.

Su: 5h45min Pertsan PK aamupäivästä. Lunta pohjassa. Voi se leiri näinkin alkaa. Vapaamielisempi PK iltapäivästä. Kevyt hyydähdys ja rasvojen käyttö alkoi. Tuntui hauskalta. Tää on tämmönen perusalotus leirille. Peekoota ja vähän toiminnallista liikkuvuutta. Jos nousujohteisesti ajatellaan, niin tulikohan ekasta päivästä liian raskas?

Ma: 6h15min Meinasin törmätä poroon. Aamulenkillä? Hissuttelut, tunti veekoolla ja hissuttelut. Tai vauhdikkaasta osasta vikat 20' meni MK:lle, kun tuli vedettyä Isomettän nousu ilman sauvoja (luistellen). Kovat jätkäthän vetää sen tasurilla. Mutta ei tässä toisiin verrata. Olen itseeni tyytyväinen. Illasta pidempi PK. Eilisestä pertsasta jäi traumat, joten otin Karhut alle nytkin. En ole käynyt Porvoota idempänä.

Ti: 6h13min Ja aika vaelluksen. Huiputin Kuertunturin. Huipun sentään löysin. Rinteessä olin ihan mökillä. Joskus osannu siinäkin suunnistaa, mutta en tänään - jäätävää. Iltapäivästä palauttava ja linnan juhlat analysoitiin tarkasti. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja kiitos heille, joiden ansiosta tämä maa on vielä olemassa! Ja kiitos Antille Pestovinkistä!

Ke: 6h13min Myö ei lähetä! Tai lähettiin sittenkin. Ei haluta olla huonoja ihmisiä. Väsymyksen poistamiseen on aamulenkit tehty. Iha taivaallista. Nyt aamupäivällä uskalsin vääntää perinteistäkin, jopa yli 4h. Illalla taas palauttava ja lihaksiston tukireeni.

To: 7h3min Vaelluspäivä. Kaksi tunturia huiputettiin (lumisateessa), umpihangessa könyttiin, pannutettiin ahkerasti. Tein syntiä. Pahoinpitelin kullannuppuni, Fischerini. Jos toissapäivänä kiitin, niin tänään pyydän anteeksi. Ei kuitenkaan järkyttäviä vaurioita. Mutta kun sukset eivät parane. Yhyhyy, miksi synnyin!

Pe: 6h48min Vika päivä. Ei se Kuerin rinne selkeytynyt tänäänkään. Ei oo todellista. Illalla tuli tehtyä naatiskelu. Ois voinu vetää vaikka Isomettän nousun vassulla ylös. Mut en vetäny. Ruskoja tein kylläkin. Elämän eliksiirit. Tänks H & K!

La: Ylävitoset pullakahveille! Pari leiriä kyllä sitä ennen, mutta nyt jaksan. Reenaan!

Kokonaisuutena leirillä tuli vajaa 39h REENIÄ. Ilta ja kuusi päivää siis. Hiihtovaelluksella ja toisella suunnistusvaelluksella en pysäyttänyt kelloa selkeinä taukohetkinä. Jos niitä nyt haluaa vähennellä, niin tunnit putoaa ehkä noin 37½:een. Jos ennätyksistä haluaa puhua, niin on tämä selkeästi omalla kohdalla semmoinen.

Reilun kuuden tunnin työpäiviä tuli siis tehtyä. Kelpaisi kyllä ammattinakin. Jälkikäteen ajateltuna tukiharjoittelua olisi pitänyt olla enemmän. Luonnollisesti myös vauhteja olisi pitänyt vaihdella monipuolisemmin, mutta tavoite oli mättää ja sen takia juuri sitä tuli tehtyä. Olosuhteet (toinen viikko jalkojen päällä) huomioon ottaen leiri oli harjoituksellisesti erinomainen. Nyt hoidetaan palautuminen kuntoon, jotta kelpaa aloittaa yhä juoksunomaisempi harjoittelu.

Bussimatkan loppupuolella katulamput paljastivat karun ja märän kotopuolen. Määrätietoisena katselin usvaiseen Etelä-Suomeen ja ajatukset siirtyivät tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen, jossa puut lehtivät ja kukat kukkivat. Pienessä mielessä mietin. Eiköhä ruveta.

8 kommenttia:

  1. Kova jätkä oot hiihtämään, mutta ootko ajatellu mitä järkeä tossa on. Tolla reenillä pääset pirkan hiihdossa 200 joukkoon, mutta siihen se sitten jääkin.

    VastaaPoista
  2. Ooksää vetäny jotain yrttejä?

    VastaaPoista
  3. miksi teet kaiken päin vittua?

    VastaaPoista
  4. - En usko että selviytyisin edes 200:n parhaan joukkoon. Perusteet tuollaiselle määräsetille kyllä on ja ne riittävät ainakin itselleni.
    - Perusruokavaliolla mennään, puhtaasti.
    - Viimeisimpään lienee turha kommentoida, en kuitenkaan tiedä vastausta. Mutta tällä hetkellä jalat eivät pysty kehittävään juoksuharjoitteluun, joten sellaista tuskin kannattaa edes yrittää tehdä ;).

    VastaaPoista
  5. Hakeudu hoitoon, vielä kun sulle voidaan EHKÄ tehdä jotain.

    VastaaPoista
  6. Kehon vai mielen terveyden vuoksi? :)

    VastaaPoista
  7. Ihanaa ku joku muuki nauttii reenaamisesta näin paljo! Kiva viikko sulle tuli, ehkä munki pohjat joku päivä riittää tohon, mut ei vielä:) Ja herra hakeudu hoitoon, tiedoksi että jos joku rakastaa urheilua se tuskin lienee sun ongelma. Kaikella hyvällä.

    VastaaPoista
  8. Kyllä riittää ;) Omassa tapauksessa kyse on pitkälti ajankäytöstä. Joku juo kaljaa, joku syö ruokaa, joku tekee sitä, joku urheilee ja reenaa..ehkä hierookin siinä samalla. TÄYSIN eri kysymys on, onko mikään tekemämme järkevää. Jos siitä tykkää, sitten se melko todennäköisesti on.

    VastaaPoista