Elämässä on himo päästä eteenpäin. Olla parempi kuin mitä tällä hetkellä on. Halu edetä jossain tietyssä asiassa. Se vaatii yleensä tavoitteen asettelua. Tämä käytännössä tarkoittaa keskittymistä ja energian suuntaamista siihen asiaan, jossa haluaa kehittyä.
Päästäkseen tavoitteeseensa, yksilön (kuka tai mikä tahansa, mikä tavoite tahansa) täytyy ensin tehdä suunnitelma, joka kertoo, miten tavoitetta kohti mennään. Tai ei ole tietenkään pakko. Fiilikseen mukaan eteneminen on myös mahdollista. Kuitenkin suunnitelmallisuuden on todettu tukevan tavoitteeseen pääsyä.
Suunnitelmallisuus itsessään on tietenkin helppoa. Voit pyöritellä ajatuksia päässä tai kirjoittaa paperille. Kuvitella mielessä, miten tavoitteeseen pääsee. Kun suunnitelma on tehty, yksi osa prosessista, tavoitteen saavuttamisesta, on valmis. Yksinkertaista.
Tavoitteeseen pääsyyn vaikuttaa kuitenkin suunnitelmien vieminen käytäntöön. Tähän vaikuttaa myös suunnitelmien realistisuus. Kuka tahansa voi suunnitella tulevien vuosien harjoitusohjelman (kun urheilusta on kyse). Se tuntuu täydelliseltä. Kuka tahansa voi ajatella: "Huomenna menen reenaamaan". Sekin tuntuu aika ajoin täydelliseltä. Lopulta parhaiten tavoitteeseensa pääsevät ne, jotka osaavat toimia suunnitelmansa mukaisesti. Joka kerta jaksetaan tehdä niin, kuin on suunniteltu. Välillä tarvitaan kykyä hieman pakittaa, jos suunnitelma ei jostain syystä olekaan ollutkaan.
Ei tässä mitään älynväläystä ole tullut. Itse olen vienyt tiettyjä asiota suunnitelmasta käytäntöön. Ja nyt kerron siitä ylpeänä! Mutta suunnitelman tasolla (niin kuin aina) on vielä monia asioita...vietävänä käytäntöön! Tässä nyt kuitenkin pari suunnitelmaa, joita teen parhaillani.
- Hankin kontakteja
- Hankin tukijoita
Ja tässä suunnitelma, joka odottaa vielä toteutumistaan, mutta jota kaksi edellistä jo käytännön tasolla olevaa suunnitelmaa alustavat.
- Lähden ulkomaille
Homma on hyvällä mallilla. Ensi tammikuussa on siis tavoitteena lähteä sulalle maalle keskimääräistä pidemmäksi ajaksi. Ulkomailla käyminen tukee tärkeintä tavoitettani eli kehittymistä huippusuunnistajaksi.
Koulu sujuu hienosti! Käytännössä alkaa olla 100h täynnä (1/6 tavoitteesta). Kummihieronnat, jotka toteutetaan paikallisten opiskelijoiden ja työntekijöiden kanssa, ovat lähteneet myös hyvin liikkeelle. Teoriassakaan ei kaiketi ole korjattavaa. Tylysti ollaan vedelty kolmosia kokeista, tähän mennessä kaikista. Kunhan vain päästäisiin jo alavartaloon anatomiassa!
Edellisessä jutussa totesin, että suunnistusta "harrastan" sikäli kuin lihashuollolta kerkeän. No, lihashuoltoa on tullut viime viikoilla 5h, 8h, 10h.. Tällä viikolla tulee n. 12h. 10h/vko taitaa olla tulevaisuudessa aika vakio. Ja suunnistus? No eihän siinä kerkeä. Eikä jaksakaan. Kroppa ottaa aikansa tottuakseen hierontaan. Tässä tapauksessa sen tekemiseen, ei sen vastaanottamiseen. Mutta pikkuhiljaa. Pari kertaa olen käynyt juoksemassa. Vähän useammin hiihtämässä (roskaiset ladut tähän aikaan). Reeni on keskittynyt pitkälti keskikropan tukilihaksiin.
Käväisin justiinsa avannossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti