Minna Kaupin ja Terö Föhrin blogikirjoituksista aihe ottaen: kyllä niitä positiivisia juonenkäänteitä on pakko ilmestyä tähänkin elokuvaan, edes jossain vaiheessa.
Eilen MU järjesti Pukkila-sprintin. Itse olin hommissa koko päivän, ja rakentelu/suunnittelu olikin ihan mukavaa hommaa. Kisan aikana toimin kuuluttamossa Miguls Reitulsin apuna, ja sain vähän nähdä sitäkin maailmaa. Nytkin Kokkens testasi uusia juttuja. Ruudulla vilisi, ja olisihan se yksin Mikolle ollut aikamoinen setti, joten apupojasta oli varmaan hyötyä. Kisa meni järjestäjien osalta hyvin, ja oli ne kilpailijatkin melko tyytyväisiä. Seuraavalla kerralla enempi kisailijoita mukaan!
Kompressiosukat jalassa päivä ei muodostunut rasittavaksi - siis säärille. Testijuoksussa/rastien viennissä kokeilin juoksemista pitkään aikaan, joten pistin jalkaan keskiluokan kompressiopaineen sukat (High Line). Pidin niitä koko loppupäivän. Paine tuntui jaloissa hyvälle. Nämäkin sukat soveltuvat siis vapaa-ajan käyttöön hyvin. Meno ja melske varmaan heikensivät tuntoaistia sen verran, että silti uskon Everyday-sukkien olevan itselleni paremmat esim. hierontatyöhön.
Penikoille päivä oli siis ok. No mitä jää jaloista jäljelle? Polvet. Taisin juosta yhteensä kymmenkunta minuuttia testijuoksun aikana, ja viimeisen kahden viikon aikana "terveinä" olleet polvet kipeytyivät. Sitä on jo melkein tottunut tämmöiseen, mutta ei se silti kivaa ole. Koskaan.
Asfalttijuoksu on siis ihan myrkkyä tällä hetkellä jaloille, sillä kyllä penikatkin siitä omansa ottivat. Pehmeässä maastossa kävely sallittakoon taas vähän ajan päästä. Nyt hoitoon, hopi hopi.
Tero ja Minna osaavat huipun tavoin keskittyä positiivisiin asioihin. Yritän ottaa oppia ja etsin positiiviset asiat hetkenä, jolloin vesijuoksukaan ei onnistu ->
1) Tervehtyminen on pääasia ja sana "terveys" kuulostaa suhteellisen positiiviselta. Kilpailukausi on periatteessa mielessä, ja sekin on toki positiivinen asia, mutta täytyy pitää jalat maassa, ettei aseta liian korkeita odotuksia. Tavoite on kilpailla Suunto-Gamesissa yhtenä päivänä, mutta sekin saattaa jäädä.
2) Suunnistuksessa on aina opeteltavaa, ja karttoja voi katsella. Opettelen suunnistamaan paremmin. Teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa, joten täydellistä suoritusta en ensi kerralta tavoittele.
3) Tervehtymiseen vaikuttaa aika paljon lihashuolto, ravinto ja lepo. Jos nukun keskimäärin 9h yössä, syön hyvin ja terveellisesti päivittäin ja huollan kroppaani yli 10h viikossa, niin tervehtymisen pitäisi kaiken järjen mukaan nopeutua. Tällä hetkellä noissa on pikkuisen korjattavaa, mutta ei mielestäni hälyyttävän paljon. Joku tietty juo kaljaa, syö hampurilaisia, nukkuu PS3:n pelaamisen jälkeen 5h yössä, ei venyttele yhtään, ei käy hieronnassa yhtään tai muutenkaan huolla kehoaan ja vielä reenaa joka päivä 2h kovaa ja 2h täysillä...JA on terve ja menestynyt urheilija. No, olkoon hän onnellinen. Itsekin olen hänen puolestaan, toivottavasti hän myös pysyy terveenä! Jonkun kroppa kestää enemmän kuin jonkun toisen.
No sitten kun voin alkaa "harjoittelemaan".... Niin pidetään se rytmitys ja "harjoittelu" järkevänä kiitos! Se on ollut viime vuosina ilmeisen vaikeaa. Toisaalta en osaisi olettaa, että vamman jälkeen pitäisi "harjoitella" vähemmän kuin liikunnallinen 14-vuotias lapsi. No sehän pelaakin joka päivä futista koulun aikana ja sen jälkeen ja vielä pyöräilee koulumatkat. Ehkä lisäksi tekee pari-kolme ohjattua harjoitusta viikossa.
Jos itse vaikka aloittaisin "harjoittelun" sillä, että kävelen töihin ja työpäivän jälkeen takaisin kotiin. Päivän aikana tulisi "harjoittelua" tällä kaavalla 15min eli vajaa pari kilometriä kävelyä. Eiköhän se siitä, kun vaan ei nosteta määriä liiaksi ja liian nopeasti.
Eli siis keskitytään positiivisiin asioihin. Terveys, suunnistustaito, huolto/ravinto/lepo. Oikeasti.
Viikonloppuna hierontaa ja ensi viikolla fyssarille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti