Matikkapääni mukaan tuleva Jukolan Viesti voisi olla ikäiselleni seitsemäs juostu Jukola. Ja meikällä on tän vuoden jälkeen kasassa viisi. Karua, todella karua. Mutta ei auta itku, ei todellakaan, edes markkinoilla. Sen takia ei pidäkään masentua, vaan on lähdettävä etsimään onnistumisen tunnetta muualle. Se löytyy kuntopiiristä, yleensä. Onnistumiset lisäävät positiivista fiilistä, ja sitä kautta lähretään uuteen nousuun, kunnes sen aika koittaa. Kesän kisat on kyllä pyyhitty pois kalenterista.
Kaikista omista vastoinkäymisistä huolimatta tänä vuonna on siis Jukolan Viesti. Ja se on tulevana viikonloppuna YEAH!
Näkisin, että viestillä on tänä vuonna ainoastaa yksi suosikki ja se on Halden SK. En kovin hyvin muita tiedä kun Lundanesin - no on siellä tietty Emil ja Matte - mutta kait se on kova joukkue, jos se hakee kolmatta perkkäistä Jukola-voittoa, ja tänä vuonna voitti vielä 10milan.
Kovimmat suomalaisjoukkueet ovat Kalevan rasti, Delta sekä Vaajakosken Terä. KR:ltä puuttuu Thierry, Deltalla on ulkomaalaiset vahvistukset aikas kovassa tikissä, Terällä köytyy sama, mutta hyvä joukkue toisesta vuoteen, vuodesta toiseen.
En pitäisi yllätyksenä, jos KR karkaisi yön pitkillä osuuksilla tai miksei vaikkapa 4. osuudella. Selkeesti jotain semmosta yritetään, en ainakaan itse ole nähnyt Airilan nimeä pitkään aikaan 3. osuuden jälkeen ;). Terä toivottavasti laittaa Nordbergin 3. osuudelle. Olis jännää nähä, mihin herra pystyy valkosessa asussa, nyt kun lieviä häiriötekijöitä viime vuoden tyyliin ei ole. Deltan miehet tosiaan otti sotilaiden MM:ssä kivasti kolmoisvoiton, ja joukkueessa on kanssa yksi entinen MU:lainen, meiän Kale! Voi veljet, mitä vaan voi tapahtua.
Oletettavasti äsken mainitut joukkueet muodostavat tämän vuoden kärkinelikon, kuten siis viime vuonnakin. Ruotsalaiset, ne ei vaan viesteissä toistaiseksi pärjää. Göteborgin seurat on aina erittäin nimivahvoja tiimejä, mutta ilmeisesti seitsemän hyvän suorituksen saaminen samalle vuorokaudelle on ollut liian vaikeaa. No, kyllä se onkin aika vaikeeta. Kymppisakkiin potentiaalisia joukkueita molemmat, kuten myös Södertäljen jannut sekä Malungs ja Linne. Onhan näitä.
Muita suomalaisia joukkueita, jotka tähtäävät kymppisakkiin, ovat esimerkiksi PR, TuMe, AngA sekä VeVe. Tietysti myös KR:n 2. joukkue. Veikkojen suomalaiset ovat lievästi ailahdelleet keväällä erinäisistä syistä - no kaksi vammoista ja yksi allergiasta käsittääkseni - mutta uskoisin, että aikas kova joukkue sieltä on tulossa. Riippuu tietenkin, millä lailla ulkomaalaiset tulevat mukaan. 10milaanhan ne eivät tulleet. Toinen norski, Kristiansand, ei menestyne tänä vuonna. Tai sitten menestyy, kun odotukset eivät ole ilman Hubmannia korkealla. Sittenpähän sen näkee.
Hieno Jukola taas tulee. MU:lla ei ole vammojen takia paras joukkue kasassa, eivätkä odotukset ole siten kovin korkealla. Olen tyytyväinen jos sijoitumme sadan sakkiin ja erittäin tyytyväinen, jos voitamme LS-37:n! Sijoitus 99 ei kyllä taida siihen riittää.
Top kymppi voisi tänä vuonna olla.
1. Delta
2. Halden SK
3. Vaajakosken Terä
4. Kalevan Rasti
5. IFK Göteborg
6. OK Linne
7. Paimion Rasti
8. Södertälje NO
9. Vehkalahden Veikot
10. Kristiansand OK
Ellu, eli siis hierottavani ^_^, pääsi nuorten MM-kisoihin. Kylläkyllä!
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
lauantai 9. kesäkuuta 2012
Suunto Games - suunta tulevaan
Tänään oli siis Suunto-Games ja keskimatka. Sarjaksi valitsin H21A, koska se nyt on seurassamme vakituinen sarja Jukola-katsastuksiin. Matkan puolesta olisin toki voinut mennä eliittiinkin, vaikka seura olisi siellä ollut hieman kovempaa
Kisaan oli henkisesti helppo valmistautua. Pitkän tauon jälkeen riitti hyvinkin intoa tehdä hyvä suunnistussuoritus, sillä täähän oli kotimaisen kisakauden avaus. Fyysinen virittelu jäi jalkojen takia vähemmälle ja sateen takia kisapäivänä oli suhteellisen viileää, ja vaikea saada lämmintä. Eipä ollut lämpätkään siis ihan täydellisiä, vaikka vajaan tunnin siinä nousujohteisesti verryttelinkin.
Oma päätös oli vetää maltilla. Jokasella rastilla muutama kävelyaskel ja kompassilla lähtösuunnan tarkistus.Kokonaisuudessaan tuo homma toimikin ihan hyvin.
Reittihärveli, jossa piirros löytyy sarjasta H21A1
K-1
Puskan läpi kompassilla, pari selkeää kumparetta matkalta ja helppo rastinotto kiveen rinteessä.
1-2
Mäki ylös viivan vasemmalta puolelta polkua pitkin. Selkeimmät kumpareet kiikariin. Pääsin 10m rastista vasemmalle, pysähdys, vilkaisu lipun suuntaan ja leimaamaan.
2-3
Kevyt lähtösuuntavirhe, mutta pääsin hyvin kallioilla korjaamaan. Rastille suoraan.
3-4
Kompassiin tsekkaus, yhen kummun yli rastikivelle.
4-5
Kompassia zoomaillen aina rastille asti. Kartanluku tietty tarkentui rastin lähentyessä.
5-6
Malttamattomana lähdin alas tielle. Muutenhan valinta olisi oollut ookoo, mutta rastille joutui vielä muutaman käyrän nousemaan.
6-7
Ei oikein juoksu irronnut viitoituksella. Luin loppuradan läpi -> selkeää toteutusta.
7-8
Oli reitinvalintavirhe kiertää mäki. Ylämäessä tummuin jo kevyesti, eikä sijainti ollut ihan selvä. Kompassilla ja maltilla sain paikannettua itseni ja rastille tupsahdinkin ihan suoraan. Välillä tuli kuitenkin reilusti tappiota.
8-9
Rinteessä löytyi kulku-ura hyvin, alas tullessa samaistin kumpareet väärin, mutta korjasin isosta kumpu + jyrkänteestä. Rastihan oli siinä vieressä.
9-10
Tässäkin tuli aika reilusti pataan nopeimmalle. Sai kyllä rullailla alaspäin, olisin ilmeisesti voinut mennä suoraviivaisemminkin. Aika maltilla kyllä menin lopussa ja mäkeen noustessa oli pientä epävarmuutta. Rasti oli yllättävän ylhäällä.
10-11
Kiersin tietä, joka tapauksessa ne käyrät joutui nousemaan. Rastinotossa huolimattomuutta, muutaman sekunnin hukka, mutta ei isompaa.
11-12-M
Ei kulkenut enää. Maalisuorallakin otin Tuomolta pirtelön arvoisesti pataan, 2 sekuntia.
Hyvä veto olosuhteisiin nähden! Kolmas sija, eli podiumille kivuttiin - kauden ekassa kotimaisessa. Lämmittää toki mieltä, kun tällä pohjalla tulee näin hyvä suoritus.
SE, mikä tässä EI lämmitä mieltä...on se fakta, että jalka kipeytyi kisan jälkeen. Kisan aikana "kivun" tunne oli erittäin pientä ja jalassa alkoi tuntua vasta puolen tunnin jälkeen jotain...no mielikuvituskivuksi laskettakoon. Loppupäivä onkin ollu vähän heikompaa. Seuraavat kisat syssymmällä, toivottavasti.
Ei joulua ei, ENS kauel siis!
Kisaan oli henkisesti helppo valmistautua. Pitkän tauon jälkeen riitti hyvinkin intoa tehdä hyvä suunnistussuoritus, sillä täähän oli kotimaisen kisakauden avaus. Fyysinen virittelu jäi jalkojen takia vähemmälle ja sateen takia kisapäivänä oli suhteellisen viileää, ja vaikea saada lämmintä. Eipä ollut lämpätkään siis ihan täydellisiä, vaikka vajaan tunnin siinä nousujohteisesti verryttelinkin.
Oma päätös oli vetää maltilla. Jokasella rastilla muutama kävelyaskel ja kompassilla lähtösuunnan tarkistus.Kokonaisuudessaan tuo homma toimikin ihan hyvin.
Reittihärveli, jossa piirros löytyy sarjasta H21A1
K-1
Puskan läpi kompassilla, pari selkeää kumparetta matkalta ja helppo rastinotto kiveen rinteessä.
1-2
Mäki ylös viivan vasemmalta puolelta polkua pitkin. Selkeimmät kumpareet kiikariin. Pääsin 10m rastista vasemmalle, pysähdys, vilkaisu lipun suuntaan ja leimaamaan.
2-3
Kevyt lähtösuuntavirhe, mutta pääsin hyvin kallioilla korjaamaan. Rastille suoraan.
3-4
Kompassiin tsekkaus, yhen kummun yli rastikivelle.
4-5
Kompassia zoomaillen aina rastille asti. Kartanluku tietty tarkentui rastin lähentyessä.
5-6
Malttamattomana lähdin alas tielle. Muutenhan valinta olisi oollut ookoo, mutta rastille joutui vielä muutaman käyrän nousemaan.
6-7
Ei oikein juoksu irronnut viitoituksella. Luin loppuradan läpi -> selkeää toteutusta.
7-8
Oli reitinvalintavirhe kiertää mäki. Ylämäessä tummuin jo kevyesti, eikä sijainti ollut ihan selvä. Kompassilla ja maltilla sain paikannettua itseni ja rastille tupsahdinkin ihan suoraan. Välillä tuli kuitenkin reilusti tappiota.
8-9
Rinteessä löytyi kulku-ura hyvin, alas tullessa samaistin kumpareet väärin, mutta korjasin isosta kumpu + jyrkänteestä. Rastihan oli siinä vieressä.
9-10
Tässäkin tuli aika reilusti pataan nopeimmalle. Sai kyllä rullailla alaspäin, olisin ilmeisesti voinut mennä suoraviivaisemminkin. Aika maltilla kyllä menin lopussa ja mäkeen noustessa oli pientä epävarmuutta. Rasti oli yllättävän ylhäällä.
10-11
Kiersin tietä, joka tapauksessa ne käyrät joutui nousemaan. Rastinotossa huolimattomuutta, muutaman sekunnin hukka, mutta ei isompaa.
11-12-M
Ei kulkenut enää. Maalisuorallakin otin Tuomolta pirtelön arvoisesti pataan, 2 sekuntia.
 |
| Oli kyllä aika tiukka maalisuora ylämäkeen, tykkäsin :) |
Hyvä veto olosuhteisiin nähden! Kolmas sija, eli podiumille kivuttiin - kauden ekassa kotimaisessa. Lämmittää toki mieltä, kun tällä pohjalla tulee näin hyvä suoritus.
SE, mikä tässä EI lämmitä mieltä...on se fakta, että jalka kipeytyi kisan jälkeen. Kisan aikana "kivun" tunne oli erittäin pientä ja jalassa alkoi tuntua vasta puolen tunnin jälkeen jotain...no mielikuvituskivuksi laskettakoon. Loppupäivä onkin ollu vähän heikompaa. Seuraavat kisat syssymmällä, toivottavasti.
Ei joulua ei, ENS kauel siis!
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Päivä oli kesäinen
Tänään aamupäivästä fyssarilla. Perushoitojen lisäksi pohdiskeltiin kivun tuntemusta, mikä meni ehkä vähän psykologiankin puolelle. Ihan mielenkiintoista kyllä, kun yrittää analysoida omia tuntemuksia ja erityisesti niiden vaihteluita kivun muuttuessa tai siihen tottuessa.
Tähän väliin nuorten MM-katsastuksista iloista tietoa. Ellu voitti keskarin! JES!
On kyllä totta, mitä osteopaattikin on todennut. Kipuun suhtautuminen on täysin eri luokkaa tällä hetkellä kuin esim. 6kk sitten. Ukko on varpaillaan pienimmästäkin kirpaisusta polven tai reiden ulkosyrjän seudulla ja herätessä ensimmäinen asia mielessä on: "mikä fiilis jalassa?" Järkevintä on ehkä yleistää tuntemukset allegorioihin terve ja ei terve kipu. Siihen vielä saattaa kyetä.
Tänään tein 40-minuuttisen kuntopiirin ulkona. Nurmikko oli epätasainen (iik!) ja keskittyminen ei ollut häiriötekijöistä johtuen ihan kohdallaan. Sen takia liikkeetkään eivät olleet täysin puhtaita, äärimmäisen hallittuja - pilatesmainen/joogamainen ajattelutapa, jota itse tykkään noudattaa vähän milloin missäkin.
Ei oo ihan vartalokulmat täydellisiä. Aijai.
Lauantaina Suunto-Games ja 5,4km keskimatka sarjassa H21A1 klo 12.21 alkaen.
Tähän väliin nuorten MM-katsastuksista iloista tietoa. Ellu voitti keskarin! JES!
On kyllä totta, mitä osteopaattikin on todennut. Kipuun suhtautuminen on täysin eri luokkaa tällä hetkellä kuin esim. 6kk sitten. Ukko on varpaillaan pienimmästäkin kirpaisusta polven tai reiden ulkosyrjän seudulla ja herätessä ensimmäinen asia mielessä on: "mikä fiilis jalassa?" Järkevintä on ehkä yleistää tuntemukset allegorioihin terve ja ei terve kipu. Siihen vielä saattaa kyetä.
Tänään tein 40-minuuttisen kuntopiirin ulkona. Nurmikko oli epätasainen (iik!) ja keskittyminen ei ollut häiriötekijöistä johtuen ihan kohdallaan. Sen takia liikkeetkään eivät olleet täysin puhtaita, äärimmäisen hallittuja - pilatesmainen/joogamainen ajattelutapa, jota itse tykkään noudattaa vähän milloin missäkin.
 |
| Tuorehko ylioppilas sai luvan nautiskella väliin kakkuakin. Kyllä Temekin siis reenasi. |
 |
| Ngghhhh... |
 |
| Puuh. |
Lauantaina Suunto-Games ja 5,4km keskimatka sarjassa H21A1 klo 12.21 alkaen.
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Lomalla kuunnellen
Niinhän sitä jotkut sanoo, LOMA.
Eilen oli meikäläisen viimeinen toukokuun työharjoittelupäivä (joo tiedän, oli kesäkuun eka päivä). Eilen illalla ei pystynyt olemaan aloillaan. Ei tiennyt, mitä tekisi. Paras vaihtoehto tuossa kohtaa on rauhoittua ja alkaa huoltaa kehoa! Niin sitten lopulta teinkin.
Ensi viikolla käyn opistolla kuuntelemassa näytön infon. Tiistaina taas fyssarilla ja sen jälkeen metsäistä treeniä. Suunto-Gamesin keskimatkalle tosiaan ilmoittauduin, ja siellä on tarkoitus myös juosta. Muutamat täsmäkuivikset ehtii tehdä vielä viikolla, ja ukon pitäisi olla kisakauden avaukseen niin valmis kun vain olosuhteisiin nähden voi olla.
Olosuhteista puheen ollen. Viimeisimmässä Juoksija-lehdessä Janne Holmèn kertoo omakohtaisesti työn, opiskelun, perheen ja urheilun yhdistämisestä. Taidan olla ennenkin siteerannut Holmènia, mutta kelpaahan sitä kokemuksen sanaa levittää enemmänkin. Taas kerran, kestävyysjuoksu olkoon lähes sama asia kuin suunnistus.
No. Mikä neuvoksi? Urheilu on vähintään seuraavat 15 vuotta ykkönen. Hierontavuotta on tyhmä lähteä hidastamaan tahi lopettamaan. Janne tarjosi tekstissään kolme vaihtoehtoa urheilun ja opiskelun yhdistämiseen:
Hieronta-alan valitsin sen takia, että vuoden opiskelujen jälkeen on helppo lähteä jatkamaan, mihin haluaa. Tämän lisäksi alan tietotaito auttaa varmasti urheilu-uralla. Vuosi on sijoitus tulevaisuuteen... No täähän on ihan järkevää mun mielestä.
Tällä hetkellä tuntuu mahdottomalta tehdä edes puolipäiväistä hierojatyötä urheilun ohella. Se on ihan höpönlöpöä se, että siihen muka pystyisi.
Nyt täytynee vain olla kärsivällinen ja antaa jalkojen levätä. Pyrin kuuntelemaan kehoa tarkasti, josko hierontamäärien vähentymisestä olisi hyötyä jalkojen parantumiseen. Huoltoa tietysti tulee jatkettua. Pakko sen on johonkin vaikuttaa pitkällä tähtäimellä, kun äijä tekee lihashuoltoa neljättä kuukautta 10h/viikkotahdilla.
Nyt syömään muutama kakku valkolakkien nenän edestä. Huomenna on Sm-sprintti, jota seuraan kotona netin ääressä. Sprintissä juoksee yksi vakiohierottavani, Elisa ;) Hyvät tsäännssit taas metallin makuun näin huoltajana.Tosihierojan pitäisi tietty olla paikanpäällä ravistelemassa, mutta tällä kertaa ei pysty.
Eilen oli meikäläisen viimeinen toukokuun työharjoittelupäivä (joo tiedän, oli kesäkuun eka päivä). Eilen illalla ei pystynyt olemaan aloillaan. Ei tiennyt, mitä tekisi. Paras vaihtoehto tuossa kohtaa on rauhoittua ja alkaa huoltaa kehoa! Niin sitten lopulta teinkin.
Ensi viikolla käyn opistolla kuuntelemassa näytön infon. Tiistaina taas fyssarilla ja sen jälkeen metsäistä treeniä. Suunto-Gamesin keskimatkalle tosiaan ilmoittauduin, ja siellä on tarkoitus myös juosta. Muutamat täsmäkuivikset ehtii tehdä vielä viikolla, ja ukon pitäisi olla kisakauden avaukseen niin valmis kun vain olosuhteisiin nähden voi olla.
Olosuhteista puheen ollen. Viimeisimmässä Juoksija-lehdessä Janne Holmèn kertoo omakohtaisesti työn, opiskelun, perheen ja urheilun yhdistämisestä. Taidan olla ennenkin siteerannut Holmènia, mutta kelpaahan sitä kokemuksen sanaa levittää enemmänkin. Taas kerran, kestävyysjuoksu olkoon lähes sama asia kuin suunnistus.
"Kestävyysjuoksu on erikoinen urheilumuoto siinä mielessä, että vaikka se vaatii suhteellisen vähän aikaa, se vaatii kaiken mahdollisen energian. Eteenpäin tähtäävä kestävyysjuoksija harjoittelee kahdesti päivässä, ehkä vain tunnin kerrallaan, kun taas harjoitusten välissä kaikki aiika kuluu nukkumiseen, syömiseen ja lepäämiseen."Reilu viikko sitten fiilis jalkojen suhteen oli keskimäärin hieman heikompi kuin tänä päivänä. Se sai miettimään hieronnan vaikutusta jalkojen toimivuuteen. No onhan se selvä! Tunsin "välähdyksen hetkellä" itseni suhteellisen tyhmäksi ja sokeaksi. Vaikka Tanskan kisaviikonloppu siis laukaisi juoksijan polven oireet, vaiva oli kytenyt varmasti koko klinikkatyön ajan, eli hiihtolomilta helmikuun lopusta lähtien. Siinä sitten Tanskan jälkeen hierottiin kivasti huhtikuu ja jatkettiin toukokuulle vielä tietämättöminä. Mutta kiitos Holmènin, osasin lopulta ihan itse päätellä asian - kaksi kuukautta myöhässä.
No. Mikä neuvoksi? Urheilu on vähintään seuraavat 15 vuotta ykkönen. Hierontavuotta on tyhmä lähteä hidastamaan tahi lopettamaan. Janne tarjosi tekstissään kolme vaihtoehtoa urheilun ja opiskelun yhdistämiseen:
- tarkka ainevalinta urheilun ehdoilla
- normaalia hitaampi opiskelutahti
- opintojen pitäminen etusijalla valmistumiseen saakka, minkä jälkeen kokopäiväurheilijana toimiminen ainakin muutama vuosi
Hieronta-alan valitsin sen takia, että vuoden opiskelujen jälkeen on helppo lähteä jatkamaan, mihin haluaa. Tämän lisäksi alan tietotaito auttaa varmasti urheilu-uralla. Vuosi on sijoitus tulevaisuuteen... No täähän on ihan järkevää mun mielestä.
Tällä hetkellä tuntuu mahdottomalta tehdä edes puolipäiväistä hierojatyötä urheilun ohella. Se on ihan höpönlöpöä se, että siihen muka pystyisi.
Nyt täytynee vain olla kärsivällinen ja antaa jalkojen levätä. Pyrin kuuntelemaan kehoa tarkasti, josko hierontamäärien vähentymisestä olisi hyötyä jalkojen parantumiseen. Huoltoa tietysti tulee jatkettua. Pakko sen on johonkin vaikuttaa pitkällä tähtäimellä, kun äijä tekee lihashuoltoa neljättä kuukautta 10h/viikkotahdilla.
Nyt syömään muutama kakku valkolakkien nenän edestä. Huomenna on Sm-sprintti, jota seuraan kotona netin ääressä. Sprintissä juoksee yksi vakiohierottavani, Elisa ;) Hyvät tsäännssit taas metallin makuun näin huoltajana.Tosihierojan pitäisi tietty olla paikanpäällä ravistelemassa, mutta tällä kertaa ei pysty.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)