Eilen oli meikäläisen viimeinen toukokuun työharjoittelupäivä (joo tiedän, oli kesäkuun eka päivä). Eilen illalla ei pystynyt olemaan aloillaan. Ei tiennyt, mitä tekisi. Paras vaihtoehto tuossa kohtaa on rauhoittua ja alkaa huoltaa kehoa! Niin sitten lopulta teinkin.
Ensi viikolla käyn opistolla kuuntelemassa näytön infon. Tiistaina taas fyssarilla ja sen jälkeen metsäistä treeniä. Suunto-Gamesin keskimatkalle tosiaan ilmoittauduin, ja siellä on tarkoitus myös juosta. Muutamat täsmäkuivikset ehtii tehdä vielä viikolla, ja ukon pitäisi olla kisakauden avaukseen niin valmis kun vain olosuhteisiin nähden voi olla.
Olosuhteista puheen ollen. Viimeisimmässä Juoksija-lehdessä Janne Holmèn kertoo omakohtaisesti työn, opiskelun, perheen ja urheilun yhdistämisestä. Taidan olla ennenkin siteerannut Holmènia, mutta kelpaahan sitä kokemuksen sanaa levittää enemmänkin. Taas kerran, kestävyysjuoksu olkoon lähes sama asia kuin suunnistus.
"Kestävyysjuoksu on erikoinen urheilumuoto siinä mielessä, että vaikka se vaatii suhteellisen vähän aikaa, se vaatii kaiken mahdollisen energian. Eteenpäin tähtäävä kestävyysjuoksija harjoittelee kahdesti päivässä, ehkä vain tunnin kerrallaan, kun taas harjoitusten välissä kaikki aiika kuluu nukkumiseen, syömiseen ja lepäämiseen."Reilu viikko sitten fiilis jalkojen suhteen oli keskimäärin hieman heikompi kuin tänä päivänä. Se sai miettimään hieronnan vaikutusta jalkojen toimivuuteen. No onhan se selvä! Tunsin "välähdyksen hetkellä" itseni suhteellisen tyhmäksi ja sokeaksi. Vaikka Tanskan kisaviikonloppu siis laukaisi juoksijan polven oireet, vaiva oli kytenyt varmasti koko klinikkatyön ajan, eli hiihtolomilta helmikuun lopusta lähtien. Siinä sitten Tanskan jälkeen hierottiin kivasti huhtikuu ja jatkettiin toukokuulle vielä tietämättöminä. Mutta kiitos Holmènin, osasin lopulta ihan itse päätellä asian - kaksi kuukautta myöhässä.
No. Mikä neuvoksi? Urheilu on vähintään seuraavat 15 vuotta ykkönen. Hierontavuotta on tyhmä lähteä hidastamaan tahi lopettamaan. Janne tarjosi tekstissään kolme vaihtoehtoa urheilun ja opiskelun yhdistämiseen:
- tarkka ainevalinta urheilun ehdoilla
- normaalia hitaampi opiskelutahti
- opintojen pitäminen etusijalla valmistumiseen saakka, minkä jälkeen kokopäiväurheilijana toimiminen ainakin muutama vuosi
Hieronta-alan valitsin sen takia, että vuoden opiskelujen jälkeen on helppo lähteä jatkamaan, mihin haluaa. Tämän lisäksi alan tietotaito auttaa varmasti urheilu-uralla. Vuosi on sijoitus tulevaisuuteen... No täähän on ihan järkevää mun mielestä.
Tällä hetkellä tuntuu mahdottomalta tehdä edes puolipäiväistä hierojatyötä urheilun ohella. Se on ihan höpönlöpöä se, että siihen muka pystyisi.
Nyt täytynee vain olla kärsivällinen ja antaa jalkojen levätä. Pyrin kuuntelemaan kehoa tarkasti, josko hierontamäärien vähentymisestä olisi hyötyä jalkojen parantumiseen. Huoltoa tietysti tulee jatkettua. Pakko sen on johonkin vaikuttaa pitkällä tähtäimellä, kun äijä tekee lihashuoltoa neljättä kuukautta 10h/viikkotahdilla.
Nyt syömään muutama kakku valkolakkien nenän edestä. Huomenna on Sm-sprintti, jota seuraan kotona netin ääressä. Sprintissä juoksee yksi vakiohierottavani, Elisa ;) Hyvät tsäännssit taas metallin makuun näin huoltajana.Tosihierojan pitäisi tietty olla paikanpäällä ravistelemassa, mutta tällä kertaa ei pysty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti