Pimeä mutta valoisa kauden päätös - SM-yön analyyzi

Otsikon mukaisesti varsinainen kisakausi päättyi osaltani pimeästi viime viikonlopun SM-yöhön, mutta kuitenkin valoisasti, sillä onnistuin tekemään kauden parhaan suorituksen vuoden henkilökohtaisesti tärkeimmässä kilpailussa. Kausianalyysi saattaa tulla jossain vaiheessa tarkemminkin, mutta kaippa sitä täytyy pohdiskella mennyttä kautta jo tässä tekstissä, jotta lukijalle avautuu kokonaisuus, ja se, miksi olen aika semityytyväinen SM-yön 18:een (17.) sijaan.

No, aika lyhyeen tämä tausta tässä nyt oikeastaan jää :D, mutta olin siis jalkaterävamman takia maalis-toukokuun poissa pelistä. Kesä-heinäkuussa vamma tuppasi uusiutumaan helpohkon oloisesti ja se oli sellaista on-offia eli käytännössä syyskuun kilpailuihin lähdettäessä pohjalla oli noin 5 viikkoa "terveen miehen" harjoittelua. Kerrottakoon kestävyysurheilusta tietämättömälle, että huipulle vaadittava suorituskyky rakentuu usean vuoden onnistuneen harjoittelun kautta. Käsittääkseni. 

Sm-yö oli syyskuun kisoista viimeinen. Lyhyellä matikalla laskettuna siihen oli siis eniten aikaa nostaa kisakuntoa ja siten se valikoitui muun valintakriteeristön tuella selkeästi syksyn tärkeimmäksi kilpailuksi.

Sprintissä onnistuminen edeltävänä viikonloppuna kertoi, että fyysinen suorituskyky nousee vielä, kunhan kropalle antaa vaan aikaa palautua. Sen sijaan viestin suunnistuspuoli oli ihan schaissea ja oli lopulta hyvä, että pääsin avaamaan ajatuksia psykologille juuri ennen yökisoja. Nollasin edelliset skabat ja lähdin yökisoihin puhtaalta pöydältä. Fysiikkapuolella oli muuten vaikeuksia palautua edellisen viikonlopun rasituksista ja tiistain ilta-pk:n jälkeen totesin, että lienee parasta nostaa jalat kattoon jo keskiviikkona eikä vasta torstaina. Keskiviikko siis levättiin, vielä torstain verkkalenkillä oli väsynyttä, mutta perjantaina aamupäivällä homma toimi ihan hyvin. Kisaan pystyi lähtemään hjuvalla fiiliksellä.

...

Karsinnan tulokset ja reittihärveli

Ennen yökisaa olin päässyt pääsarjan SM:n A-finaaliin vain viime vuoden yössä ja viikko sitten sprintissä. Oli siis melko selvää, että viikonloppu mentiin "jokainen kisa on tärkein kisa" -mentaliteetilla, jotta A-finaalissa edes juostaisiin. Karsinnan suoritus meinasi kosahtaa 2-3 välillä, kun suunta katosi, enkä löytänyt kuviorajoja haluamallani tavalla. Vajaan 2 minuutin virheen jälkeen tiesin kuitenkin, että saumat finaaliin ovat edelleen aivan riittävät, kunhan suoritus viedään loppuun asti. Lopun suon ylityksessä en ollut kuitenkaan suunnan kanssa aivan skarppina ja yhtäkkiä viimeinenkin väli tuotti kompassille vaikeuksia. Suoritus ei tyydyttänyt, mutta se kuitenkin riitti A-finaaliin, kun sinne jatkoi kustakin ryhmästä 17 parasta.

Finaalipäivänä kroppa oli viime vuoteen verraten paljon palautuneempi ja sikäli tuntemukset antoivat luottoa, että ehkä tänä vuonna mies ei tummuisi aivan totaalisesti. Antin twiitissä oli suunnistuksen kannalta kaikki olennainen. Eikun menoks.

Finaalin tulokset ja gps-seuranta

Ja perinteinen kisa-analyysi. Emit sammui matkalla, mikä pikkuisen jänskätti maalissa, mutta näköjään sieltä tulos saatiin :). Väliaikoja ei siis ole, mutta olen tehnyt omaan suoritukseen liittyviä aika-arvioita gps-seurannan perusteella.

K-1

Ykköselle tarjottiin loivaa alamäkeä, minkä aavisti jo mallikartasta. Väliaikojen mukaan ainakin puolet porukasta pummasi tätä rastia tai teki edes jonkinnäköistä ylimääräistä mutkaa rastivälillä. Itse menin varmistellen ja löysin rastin ehkä noin 15 nopeimman joukossa. Eli: Tieltä lähtiessä kompassilla nenämuoto haltuun. Pikkusuokin ilmoittautui ennen mäen huippua. Tähtäsin alamäkeen akselille puskanotko-jyrkänne/jyrkkä rinne, joista osuin jälkimmäiseen ja siitä olikin helppo mennä lipulle, vaikka aika piilossa olikin :)

1-2

Heikko lähtö, mutta kerkesin korjaamaan suuntaa ennen lampea. Nousin rinteeseen, enkä ollut aivan satavarma sijainnista ja kompassinkin seuraaminen jäi. Ajauduin vasemmalla, kiersin jyrkänteen vielä vasemmalta ja totesin olevani 100m sivussa suunnitellusta. Korjasin takaisin suunnittelemalleni reitille ja otin rastinkin vielä aika huolellisesti jyrkänteen ja jyrkännekumpareen kautta. Harkittua aikatappiota.

2-3

Rastinoton takia halusin nousta pari käyrää ja päästä jyrkännejonoon kiinni. Siitä lipulle tulo olikin heleppoo.

3-4

Kiersin hajonnat eri järjestyksessä kuin gps-seurannan karttakuva. Eli ekaksi 7:lle. Notkot oikein ja rinteeseen. Huikon Petteri oli juuri lähtenyt rastilta ja vauhti oli kyllä sellainen, että luulinkin hänen käyneen rastilla. Katsoin kumpareen taakse huolimattomasti, enkä ensiksi nähnyt lippua, kunnes puolen minuutin etsinnän jälkeen kävin kurkkaamassa vähän kauempana. "Heti meni pasmat sekaisin, kun näin jonkun kilpailijan."

4-5 

Väli oli aika seilaamista. Virheen jälkeen huono lähtösuunta. Sitten tiputus rinteessä liian jyrkästi ja kuoppien kohdalta en taas osannut nostaa tarpeeksi jyrkästi. En päässyt käyrämuotoihin rastivälillä kiinni, mutta rastille puttaus sujui vaivatta.

5-6

Helpot ja selkeät kohteet rastiväliviivan mukana. Puolessa välissä hyppään matalahkolta jyrkänteeltä alas, jonne en parin kuusen takia näe kunnolla. Vasen jalkapohja osuu ikävästi terävään kiveen ja juokseminen tuntuu vaikealta. Nopeasti kipuun tottuu, mutta jalkaan sattuu käytännössä aina, jos painetta tulee juuri holvikaaren kohdalle. No, periaatteessa siis joka askeleella. Juoksu muuttuu toispuoleiseksi ja lantion/lonkan oikea puoli meinaa mennä aika pahasti jumiin.

6-7

Suunnalla ja rinteessä justiinsa sopivasti ennen rastille pudotusta.

7-8

Halusin ottaa "varman päälle", välttää nousua ja mennä ojia myötäillen. Suo on myös mukavan pehmeä alusta kallioon verrattuna, kun jalka on kipeä. Kompassisuunta pysyy ja rastinotto sujuu parilla pysähdyksellä. 

8-9

Kompassisuunta on tälläkin rastivälillä se juttu. Lähtö kompassilla. Suon yli kompassilla. Rastimäen päälle kompassilla. Rastinotto kompassilla.

9-10

Sitten se kompassi vissiin unohtuu. Lähden seuraamaan harjannetta, tosin vähän väärää sellaista ja pudotan siitä vasemmalle, jossa tulee vastaan oja, jota vähän ihmettelen. Homma löytyy taas ja pääsen rastille. Leskisen Antti-Pekka tulee kovalla vauhdilla hieman tuoreemmilla jaloilla kaksi edellistä väliä puhtaasti ja ottaa meikäläistä minuutin kiinni.

10-11

Itse lähden kilpailukeskusta kohden ja taas suunnalla suon yli seuraavan rinteeseen, jossa kierrän jyrkänteet ja jatkan kompassilla seuraavalle jyrkänteelle. Moni vetää tässä suoraan päin järveä ja menettää kivikossa paljon aikaa. Järven jälkeen isoon notkoon ja rastinotto on helppo.

11-12

Päätän vetää alakautta, koska koen sen varmemmaksi, enkä halua ryssiä suunnistusta mäen päältä. Alhaalla kivikossa juokseminen ei tunnu vasemman jalan kannalta lopulta todellakaan hyvältä ratkaisulta, mutta valittu mikä valittu. Nousu rinteeseen pikkuisen liian aikaisin antaa pari lisäkäyrää, mutta rastinotto on helppo. Juuri ennen rastia jalkapohjaan tulee uusi isku. Pari kirosanaa ja matka jatkuu.

12-13

Sitten alkaa juokseminen. Menen pitkän välin eteläisellä valinnalla. Jammu kiskoo sieltä välin 3. nopeimman ajan, mutta Eikka paukuttaa pohjoisen välimallin ratkaisulla välin kovat pohjat. Muuten on aika tasaista että tiedä sitten, mikä oli paras, mutta keskimäärin oikea oli varmaan parempi kuin vasen. Oma juoksu ei ole ihan koreinta päkiäaskellusta nähnyt, erityisesti kipeän jalkapohjan takia, mutta energiatasot ovat melko hyvät. Otan vielä geelin ja luotan sen henkisesti positiiviseen vaikutukseen. Lopussa sorvaan suunnan kanssa hieman, mutta kyllä se rasti ilmoittautuu, kun tarpeeksi etsii.

13-14

Tien kautta ja tarkasti kompassin kanssa rinteen kaltevuuskulman astelukua haistellen. Suoraan rastille.

14-15

Taas suunnalla mäen yli. Kuittaan muutaman jampan tässä, mutta en huomaa, että ovat samassa sarjassa.

15-16

Valitsen suoran reitin. Ojan ylityksessä vedän sillasta ohi ja ajattelen, että kyllähän tästä mennään yli että heilahtaa. No. Yli mentiin, mutta melkein uimiseksi meni. Tuli kylmä. Lopussa valitsen huonomman reitin ja ajaudun kompassilla vielä vähän sivuun. Rasti löytyy kyllä.

16-17

Bongaan ensimmäisen oman sarjan suunnistajan, joka menee edessäni samaan suuntaan. Hall kuittasi edellisen välin lopussa ohi. Nyt on meikäläisen vuoro taas ohittaa. Osittain tuttuja polkuja juostessa valitsen vasemman reitin. Melko lailla yhtä nopeita oikean kanssa.

17-18

Kuvausrastille tietä pitkin ja isompaa suppaa kiertäen.

18-19-M

Katselin, että hyppyrimäen rinnettä en lähde kiipeämään, joten painoin suoraan vasemmalle tielle. Loppukiri ei ole edelleenkään allekirjoittaneen ykkösjuttu.

Maalissa sitten kysyttiin, olenko leimannut viimeisellä. Mielestäni olin (kyllähän gps:kin sen näyttää:D). Itkumuurilla todetaan, että emit on sammunut ja Seppo pyytää tarkistusliuskaa. Lopulta tuloksissa lukee aika ja sijoitus 18. joten oletettavasti liuskasta löytyi kaikki tarvittava. Teippi kannattaa, nilkan lisäksi myös emitissä (Y).

...

KRV:llä A-sarjassa päivävoiton otettuani asetin SM-yön tavoitteeksi top 30. Se täyttyi kirkkaasti ja olisi ollut varmaan lähellä, vaikka poisjääneet huippunimet olisivat olleet paikalla. Lähtökohdat (kevään telakka, sm-viestisuoritus taustalla yms.) huomioiden suoritus oli erinomainen. Ja jos koko kautta ajattelee, niin kyllähän rankisijan nostaminen yli 30 pykälää (juu, kautta on toki vielä jäljellä) tällaisella taustalla antaa aihetta hymyyn. Hyvä minä!

Jalan tueksi on otettu nyt siis kepit. Painoa sille ei voi varata. Kyseessä on todennäköisesti vain pehmytkudosvamma, eikä se anna nopeasti parantuessaan aihetta kuvantamisille. Parin viikon päästä voinee liikkua jo taas kunnolla.

Tuosta vielä pimeyttä kehiin.

Ylimenokautta vietellen

-t

Nopea SM-päivitys

Ensin positiiviset asiat.

Ensimmäistä kertaa pääsin SM-sprintissä H21:n A-finaaliin. Kaikki suomalaiset eivät olleet paikalla, mutta se ei ole meikäläisen ongelma ;) Olen tyytyväinen sekä karsinnan (10./44) että finaalin (37./51) suorituksiin. Tein omat hyvät suoritukset, jotka riitti tällä kertaa tähän.

Karsinnassa aloitin aika rauhassa ja lueskelin välejä hyvin eteen. Homma oli hyvin hallussa, eikä ollut kiire mihinkään. Ensimmäinen häiriötekijä tuli tienylitysrastilla, jossa risteävä lähtöviitoitus oli nostettu ilmaan. Tulkitsin sen nopeasti kielletyksi ylittää kisassa, vaikka eihän kartassa mitään ollut. Helppojen rastien jälkeen suunnistus oli yhtäkkiä jaloissa ja tein loppupätkällä toistakymmentä sekuntia virhettä. Ihan hyvä siis kuitenkin tällä rinttipanostuksella. Oikea, helppo, karsintaryhmä takasi paikan A-finaaliin.

Finaalissa aloitin taas melko rauhallisesti. Parin sekunnin mokia tuli siellä täällä, mutta enimmäkseen tekeminen oli hyvää, kunnes yleisörasteja edeltävälle rastille tuli pieni huolimattomuusvirhe. Reitinvalinnoista en kunnolla osaa sanoa. Useamman kymmenen sekunnin reitinvalintaväleillä on kahden sekunnin erosta vaikea päätellä, kumpi on väärä ja kumpi oikea valinta, sillä tulos riippuu pitkälti myös toteutuksesta. Kenties pari reitinvalintaa olisin voinut tehdä paremmin, mutta loppuradasta toteutuksessa ei ollut isoja virheitä. Yhden pohja-ajankin tein :D. Hyvä veto siis tämäkin. Sitten kun tossu liikkuu kovempaa, myös tulos on parempi.

Sprintin kisasivut, josta löytyy tulokset ja A-finaalin reittihärveli.

Sitten viestiin, josta löytyy enempi negatiivista.

"Take good things with you, forget everything else."

Noin todettiin Yannickin kanssa yhteen ääneen kilpailukeskuksen viereisessä majoituksessa SM-viestin 1. osuuden jälkeen.

Aloituksen ihan ekat minuutit sujuivat hyvin. Olin sijoilla 15-20 ja letkan vauhdissa oli helppo pysyä (mentiinkö me hiljaa?). Pidin oman suunnan, erkanin porukasta suon ylityksessä ja pääsin rastimäen rinteeseen, jossa rauhoitin hommaa hieman - kuten Sundman ennen lähtöä ohjeisti. Rinnettä ylös noustessa oli helppo bongata jyrkänne oikealta, pari kumparetta mäen päältä ja kohta rastin edessä oleva suoalue olisikin näkyvissä. Pudotin suolle ja vedin kompassilla kohti rastiympyrää, jossa odotin kasaa kiviä sekä kiven ja kumpareen välissä olevaa rastia. Olin yksin.

Tulin rastiympyrän oikealle reunalle muutaman kymmenen metrin päähän rastista tiheikön väärälle puolelle. Muistan nähneeni rastin kaakkoispuolella olevan notkon, jota en suorituksen aikana osannut paikantaa mihinkään. Väliajoista katselin, että Lynxin Saramäki kävi rastilla ajassa 6.04 ja seuraava oli Nouskin Linnainmaa ajassa 6.23, jonka jälkeen isompaa letkaa meni rastille, kuuleman mukaan suuri osa vasemman kautta. Veikkaan, että olin ympyrässä siinä heti 6 minuutin jälkeen, mutta muutaman sekunnin hätäiltyäni lähdin rinnettä liikaa alas (seuraamaan eteläiseksi kuviorajaksi luulemaani metsän rajaa, jonka ajattelin tuovan rastille), enkä enää huomannut, kun isompi joukko kävi leimaamassa. Ketään ei ollut viemässä meikäläistä rastille, kun siihen olisi ollut tarvetta :). Näillä suunnistustaidoilla tuota tarvetta löytyy kyllä joka kisassa..

Ihmettelin, ettei rastia tai kiviäkään näy. Lyhyen hetken päästä porukkaa alkoi sinkoilemaan oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle. Itseluottamus katosi, enkä uskonut olevani lähelläkään rastia. Homma hajosi ja aloin itsekin juoksentelemaan sinne sun tänne.

Ensiksi löysin notkorastin oman rastini pohjoispuolelta. Sen jälkeen tulin mielestäni melko suoraan oman rastiympyräni läpi sen eteläpuolella olevalle pistekumparerastille. Siitä luoteeseen ja jyrkänne+kivipari auttoivat lopulta paikantamaan sijainnin. Siitä suunnalla saman suon läpi kuin ensimmäiselläkin kerralla, eikä lippu siltikään tahtonut ilmoittautua. En tainnut enää ympyrästä poistua, vaan löysin rastin lopulta pienimuotoisella haravointitaktiikalla. 5min pummi oli kuitenkin tosiasia ja bileet saattoivat alkaa.

Keräilin itseäni henkisesti pari väliä, suunnistin rauhattomasti ja huolimattomasti. Lopulta löysin fiiliksen ja painoin vihalla välit 3-8 kärjen kanssa melko lailla samaa vauhtia. Sitten loppui löpö, aivot sumeni ja väänsin vielä toisen megapummin radan loppuosaan. Kartta Edgarsille sijalla 51 melkein 12 minuuttia kärjen perässä. Ryssitty mikä ryssitty. Täytyy käydä suunnistamassa ykköselle uudemman kerran, ehkä vielä tänä syksynä.

Viestin tulossivu. Reittihärveliä en piirrä, mutta kyllä sieltä sen ykkösrastien mäen saa näkyviin. Kertomusta lienee helpompi seurata, kun näkee kartan.

Tämä asia on nyt siis käsitelty :).

Ensi viikonloppuna suunnistetaan SM-yö. Perjantaina täytyy selvittää karsinta kunnialla läpi, jotta pääsee lauantain A-finaaliin ottaman kauden viimeisiä mehuja irti koneesta. Viestin epäonnistumisen jälkeen kisaan lähdetään kuitenkin ihan hyvillä mielin, sillä jalka liikkuu koko ajan paremmin ja paremmin. Lisäksi tuossa skabassa saa suunnistaa yksin. Tai onhan se viestisuunnistuksessakin sallittua, mutta sitä pää ei tunnu vielä ymmärtävän.

Kaikkee

Allekirjoittaneen kauden viimeiset SM-kilpailut kilpaillaan tulevina viikonloppuina. Huomenna ja ylihuomenna juostaan sprintti ja viesti, joista erityisesti viestiä odotan innolla. Kiva päästä taas juoksemaan TuMen joukkueelle! :) Viikon päästä isketään SM-yössä - toivottavasti sateisessa ja pimeässä sellaisessa.

Sopeutuminen Jyväskylän leveysasteen ilmanalaan sujuu hitaasti mutta varmasti. Viime viikonlopun surkeasti menneestä kisasta päätellen se vie aikaa, mutta käytännössä vaihtoehtoja ei ole. Pakkohan siihen on sopeutua. Muuten ei kulje! Kunhan tuo ylimenokausi alkaa SM-yön jälkeen, niin voin kunnolla liittyä Allun noususumman keräämiskerhoon. 

Ylimenokausi on virallisesti lokakuu. Sinänsä jännä, että lokakuun jokaisella viikolla ja useana viikonloppunakin kuitenkin tulee suunnistettua joko kilpaa tai harjoituksen vuoksi - vielä tuon nousun keräämisen lisäksi. Ajattelin ottaa myös pientä taitoprojektia psykologin kanssa lokakuulle mutta ehkäpä kuitenkin tuuletan aivoja ja lepuutan kroppaa. Levätään, kun sen aika on!

Koulusta ei ole toistaiseksi kuulunut paljon mitään. Hyväksiluvut tyhjensivät syyslukukauden kalenterin ja nyt olenkin pohtimassa yhden käytännössä varman ulkomaanreissun lisäksi jo toista. Kunhan rahat riittäisivät :P.

Tuli muuten juuri lueskeltua vanhoja blogitesktejä. Hauskaa puuhaa :D. 5 vuoden takaisilla tekstaamistaidoilla ei välttämätä lähdettäisi suorittamaan maturiteettia (sanotaanko näin?), mutta tässäkin tapauksessa sisältö on ulkoasua tärkeämpi. Hemmetin hyvä juttu, että tuli aloitettua blogin kirjoittaminen! Kyllä näitä kiikkustuolissa lueskelee uudestaan :).

Pohjan kautta uuteen nousuun

Näköjään se vaatii yhden jos toisenkin rimanalituksen ennen kuin voi mennä yli.

SM-pitkän molemmat kisapäivät kuljettiin matalimmassa mahdollisessa mollissa. Karsinnasta otin hylsyn 8. rastilta, kun rastivälillä tuli seilattua vasemmalta oikealle ja takaisin, suunnistus oli jaloissa, nousin rastimäkeen epämääräisesti, enkä malttanut tehdä sekunnin kestävää koodin tarkistusta. Yleensä katson koodin jälkeenpäin, kun suunnistus sakkaa, mutta nyt rastin jälkeen tuli jyrkkä alamäki ja tsekkaus jäi tekemättä. Siinä se. Aika ei olisi kuitenkaan riittänyt A-finaaliin, joten sinänsä harmitus ei ollut mahdoton.

Kisan jälkeen yritin järkeillä suunnistuksen mahdollisimman yksinkertaiseksi ja fiilistelin mielessäni seuraavan päivän hienoa maastoa. Sunnuntaille sainkin oikeastaan ihan hyvän meiningin päälle. Tai niin ainakin luulin. Stressinsietokynnys (tai mikä lie) oli näköjään venytetty "äärimmilleen" jo lauantaina ja tarvittiin vain pieni tikulla tökkäisy, että homma levisi käsiin.  Kakkosen reilun 15sek virheen jälkeen päässä kilahti jo aika pahasti. Kirosin täysillä huutaen ja jatkoin matkaa vielä kolmoselle ihan mukiinmenevästi. Neloselle mennessä yllätyin kasvillisuuskuvaksesta (tai siitä, että sitä ei ollut), kadotin tuntuman käyrämuotoihin, hukkasin suunnan ja kyllästyin siihen, että olin niin huono. Aloin kävelemään ja hölkkäilemään. Mietin maailman suuria kysymyksiä ja päätin, että juoksen täysillä maaliin vasta sitten, kun siltä tuntuu. Se fiilis löytyi 7. rastilta. 

Loppurata oli suurimmilta osin ihan hyvää toteutusta. Pienipiirteisellä alueella en osannut suunnistaa, mutta helpot pätkät sujuivat.

En nopeasti ajatellen muista, että olisin koskaan juossut B4-finaalissa, mutta tämä kerta jääköön omalta osalta viimeiseksi. Koska alaspäin ei enää pääse, on suunta oletettavasti ylöspäin. Kisoja on vielä jäljellä ja jalatkin tuntuvat ihan hyviltä. Kyllä se vielä nassahtaa kohdalleen!

SM-pitkän tulokset