Nopea SM-päivitys

Ensin positiiviset asiat.

Ensimmäistä kertaa pääsin SM-sprintissä H21:n A-finaaliin. Kaikki suomalaiset eivät olleet paikalla, mutta se ei ole meikäläisen ongelma ;) Olen tyytyväinen sekä karsinnan (10./44) että finaalin (37./51) suorituksiin. Tein omat hyvät suoritukset, jotka riitti tällä kertaa tähän.

Karsinnassa aloitin aika rauhassa ja lueskelin välejä hyvin eteen. Homma oli hyvin hallussa, eikä ollut kiire mihinkään. Ensimmäinen häiriötekijä tuli tienylitysrastilla, jossa risteävä lähtöviitoitus oli nostettu ilmaan. Tulkitsin sen nopeasti kielletyksi ylittää kisassa, vaikka eihän kartassa mitään ollut. Helppojen rastien jälkeen suunnistus oli yhtäkkiä jaloissa ja tein loppupätkällä toistakymmentä sekuntia virhettä. Ihan hyvä siis kuitenkin tällä rinttipanostuksella. Oikea, helppo, karsintaryhmä takasi paikan A-finaaliin.

Finaalissa aloitin taas melko rauhallisesti. Parin sekunnin mokia tuli siellä täällä, mutta enimmäkseen tekeminen oli hyvää, kunnes yleisörasteja edeltävälle rastille tuli pieni huolimattomuusvirhe. Reitinvalinnoista en kunnolla osaa sanoa. Useamman kymmenen sekunnin reitinvalintaväleillä on kahden sekunnin erosta vaikea päätellä, kumpi on väärä ja kumpi oikea valinta, sillä tulos riippuu pitkälti myös toteutuksesta. Kenties pari reitinvalintaa olisin voinut tehdä paremmin, mutta loppuradasta toteutuksessa ei ollut isoja virheitä. Yhden pohja-ajankin tein :D. Hyvä veto siis tämäkin. Sitten kun tossu liikkuu kovempaa, myös tulos on parempi.

Sprintin kisasivut, josta löytyy tulokset ja A-finaalin reittihärveli.

Sitten viestiin, josta löytyy enempi negatiivista.

"Take good things with you, forget everything else."

Noin todettiin Yannickin kanssa yhteen ääneen kilpailukeskuksen viereisessä majoituksessa SM-viestin 1. osuuden jälkeen.

Aloituksen ihan ekat minuutit sujuivat hyvin. Olin sijoilla 15-20 ja letkan vauhdissa oli helppo pysyä (mentiinkö me hiljaa?). Pidin oman suunnan, erkanin porukasta suon ylityksessä ja pääsin rastimäen rinteeseen, jossa rauhoitin hommaa hieman - kuten Sundman ennen lähtöä ohjeisti. Rinnettä ylös noustessa oli helppo bongata jyrkänne oikealta, pari kumparetta mäen päältä ja kohta rastin edessä oleva suoalue olisikin näkyvissä. Pudotin suolle ja vedin kompassilla kohti rastiympyrää, jossa odotin kasaa kiviä sekä kiven ja kumpareen välissä olevaa rastia. Olin yksin.

Tulin rastiympyrän oikealle reunalle muutaman kymmenen metrin päähän rastista tiheikön väärälle puolelle. Muistan nähneeni rastin kaakkoispuolella olevan notkon, jota en suorituksen aikana osannut paikantaa mihinkään. Väliajoista katselin, että Lynxin Saramäki kävi rastilla ajassa 6.04 ja seuraava oli Nouskin Linnainmaa ajassa 6.23, jonka jälkeen isompaa letkaa meni rastille, kuuleman mukaan suuri osa vasemman kautta. Veikkaan, että olin ympyrässä siinä heti 6 minuutin jälkeen, mutta muutaman sekunnin hätäiltyäni lähdin rinnettä liikaa alas (seuraamaan eteläiseksi kuviorajaksi luulemaani metsän rajaa, jonka ajattelin tuovan rastille), enkä enää huomannut, kun isompi joukko kävi leimaamassa. Ketään ei ollut viemässä meikäläistä rastille, kun siihen olisi ollut tarvetta :). Näillä suunnistustaidoilla tuota tarvetta löytyy kyllä joka kisassa..

Ihmettelin, ettei rastia tai kiviäkään näy. Lyhyen hetken päästä porukkaa alkoi sinkoilemaan oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle. Itseluottamus katosi, enkä uskonut olevani lähelläkään rastia. Homma hajosi ja aloin itsekin juoksentelemaan sinne sun tänne.

Ensiksi löysin notkorastin oman rastini pohjoispuolelta. Sen jälkeen tulin mielestäni melko suoraan oman rastiympyräni läpi sen eteläpuolella olevalle pistekumparerastille. Siitä luoteeseen ja jyrkänne+kivipari auttoivat lopulta paikantamaan sijainnin. Siitä suunnalla saman suon läpi kuin ensimmäiselläkin kerralla, eikä lippu siltikään tahtonut ilmoittautua. En tainnut enää ympyrästä poistua, vaan löysin rastin lopulta pienimuotoisella haravointitaktiikalla. 5min pummi oli kuitenkin tosiasia ja bileet saattoivat alkaa.

Keräilin itseäni henkisesti pari väliä, suunnistin rauhattomasti ja huolimattomasti. Lopulta löysin fiiliksen ja painoin vihalla välit 3-8 kärjen kanssa melko lailla samaa vauhtia. Sitten loppui löpö, aivot sumeni ja väänsin vielä toisen megapummin radan loppuosaan. Kartta Edgarsille sijalla 51 melkein 12 minuuttia kärjen perässä. Ryssitty mikä ryssitty. Täytyy käydä suunnistamassa ykköselle uudemman kerran, ehkä vielä tänä syksynä.

Viestin tulossivu. Reittihärveliä en piirrä, mutta kyllä sieltä sen ykkösrastien mäen saa näkyviin. Kertomusta lienee helpompi seurata, kun näkee kartan.

Tämä asia on nyt siis käsitelty :).

Ensi viikonloppuna suunnistetaan SM-yö. Perjantaina täytyy selvittää karsinta kunnialla läpi, jotta pääsee lauantain A-finaaliin ottaman kauden viimeisiä mehuja irti koneesta. Viestin epäonnistumisen jälkeen kisaan lähdetään kuitenkin ihan hyvillä mielin, sillä jalka liikkuu koko ajan paremmin ja paremmin. Lisäksi tuossa skabassa saa suunnistaa yksin. Tai onhan se viestisuunnistuksessakin sallittua, mutta sitä pää ei tunnu vielä ymmärtävän.