Blogitoimituksen kisaraportti, olkaa hyvät.
Ehdin odottamaan Viestiliigan ja kotimaisen kilpailukauden avausta tänä vuonna hieman liikaa. Kroppa kävi viime päivät aika herkällä, mutta selviydyin matkustuksista ynnä muista asioista hengissä ja löysin itseni kisapaikalta ihan juoksukykyisenä vajaa tunti ennen omaa starttia. Tarjolla oli kakkospätkä, aloittajiksi tai ankkureiksi sopimattomien juoksijoiden osuus (taidan puhua omasta puolestani), ja sehän passasi mainiosti.
Jussi toi kartan kärkiletkassa ja pääsin makeasta paikasta omalle osuudelle. K-pisteen jälkeen mäki ylös ja alas, KR2:n Nenonen kiikariin ja rastinotto nausteriin. Saman miehen peesissä kakkosvälin alku. Letkojen mennessä ristiin alkoi tuntua, että tässähän on kivasti sisäkaarre. Häröily 2. rastinotossa ja orastava välikuolema alkukiihdytyksen jälkeen tosin estivät sen hyödyntämisen.
KR:n Airila otti vauhdinpitovastuun tv-rastin jälkeen. Tarkkailin hetken ja totesin, että vauhti oli täysin riittävä. 5-välin tiellä tsekkasin sijainnin peltoon nähden ja hyppäsin vihreään edellä meneviä suoraviivaisemmin. Mäkeen noustessa poikkesin viivasta, mutta pääsin letkaan taas kunnolla mukaan muiden tehdessä pientä mutkaa. Kutosella olin jo selkeämmin kartalla ja vauhti tuntui hieman tasaantuvan.
6-7 tiekierto letkan mukana oli hyvä valinta. Samoin polkuvalinta 7-8 alussa. Rastinotossa en ollut enää hereillä ja siihen tuli tehtyä pienet mutkat. Ysin seutu ja sen jälkeinen vajaan parin kilometrin pätkä oli aika vauhdikasta. Sai laittaa ihteään likoon, eikä se letka siltikään lähestynyt yhtään, päinvastoin. Olin jojossa ja se jojon naru, joka on muuten nykyään aika heikkoa tekoa, alkoi katkeilemaan 12:n ulkokaarteen jälkeen. Hoidin 14. rastinoton itsekseni ja 14-15 välillä näin valoja vain ajoittain. Yleisörastilla löysin pientä toivoa letkan saavuttamisen suhteen, mutta jätin aivot siihen pellolle, tein pienen kaarroksen 17. rastille ja ruman pummin seuraavalla välillä. Arvatkee, oliko kiva tulla vaihtoon.
Esa toi TuMen Viestiliigan avauksessa lopulta sijalle 11., mistä kehtaa kyllä lähteä parantamaan.
Omassa tapauksessa hivenenkin parempi fyysinen suorituskyky olisi todennäköisesti ratkaissut tässä kilpailussa syntyneet ongelmat lipun halkeamisessa, sillä letkaa oli tarjolla. Fysiikan kehittymisen suhteen aika on jokseenkin merkittävä tekijä ja siksi lähitulevaisuuden viestikilpailuihin (FinnSpring ja 10mila) mentäessä panostus on ehdottomasti paremmassa taidollisessa tekemisessä, jotta ei tarvitse miettiä, minne menee, vaikka joku toinen menisikin vähän kovempaa. Tein Kevätyön Viestissä muutaman asian liian huonosti ja siksi seuraavaan viestiin lähdettäessä muistan nämä:
- sopiva rutiini kisavalmistautumiseen
- pääpointit suunnistukseen ja niiden noudattaminen
Tulevana viikonloppuna uusi mahdollisuus onnistua FinnSpring-viestissä. Sinne siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti