Kevät-kesäkauden huipentuma on käsillä. Pohdittiin kaverin kanssa justiinsa, että mitä sitä tekisi jos ei olis Jukolaa.. No ei yhtään mitään!
Asiasta ensimmäiseen.
Huhtikuu oli kääntymässä toukokuuksi, kun juostiin 10mila. Siitä se sitten taisi lähteä.
Vko 18
- 10mila + metsäleiri, viikonloppuna amsu-kilpailut
Vko 19
- amsu-treeniviikko, viikonloppuna eukkorastit "ei mihenkään"
Vko 20
- amsu-treeniviikko, viikonloppuna sm-ep "teipit...kulku ok, mutta oli kuuma"
Vko 21
- sotilaiden sm-kisat, RaVa:n keskimatka "hauskaa, mutta nollakulku"
Vko 22
- lepiä sotilaskoulutuksen jälkeen, viikonloppuna sm-sprintti "jäin tossulla"
Vko 23
- lepiä, cooper 3420m "YLIKUNTO", MM-katsastukset "kisalippu jäi haaveeksi - melkein yllätti"
Kevään saldo: ylirasitustila. Katsastusten keskimatkalla ylikunnosta jo olin selvästi toipumaan päin maastoaskeleen perusteella, mutta pitkä matka heti seuraavana päivänä oli hieman liikaa. Vaikka olisihan siitä tullut 6. sija 20-sarjan sm-kisoissa... Eli syksyä kohti tässä täytyy lähteä.
Huomenna Jukolaan ja pitkälle yölle. JES! Fysiikka toimi ainakin eilisessä yötreenissä lupaavasti. Kyllä se toimii huomennakin. Ylikunto oli kevyt, eikä tietenkään vieläkään täysin ohitse, mutta ainahan sitä yhden pitkän yön juoksee.
Työpöydän taustakuvana on tällä hetkellä kuva, jossa MU on online-rastilla sijalla 26. Parannetaan nyt tuota aluksi. Mikkeli-Jukolassahan olimme parhaimmillamme sijalla 16. Ehkä sitä sitten, kun 26 on alitettu.
perjantai 17. kesäkuuta 2011
perjantai 27. toukokuuta 2011
Sotilaiden Sm-kisat
Olennaiseen keskittyminen näyttää toimivan, jos tuloslistaa katsoo.
Ampumasuunnistus
Maastojuoksu
Eiköhän sekin ole jo taottu päähän, että tämä elämä (myös urheilu) rakentuu ihan perusasioista.
Jatketaan siis samalla linjalla. Nöyrästi ja nauttien etiäpäin.
Ampumasuunnistus
Maastojuoksu
Eiköhän sekin ole jo taottu päähän, että tämä elämä (myös urheilu) rakentuu ihan perusasioista.
Jatketaan siis samalla linjalla. Nöyrästi ja nauttien etiäpäin.
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Erikoispitkä
Kävi työtapaturma. Teippasin nilkat liian kireälle, akillekset ja pohkeet kramppailivat, revin teipit pois, toimenpiteeseen kului noin 5 minuuttia, jatkoin matkaa, tulin maaliin erittäin pettyneenä sijalla 15.
Se vaan ihmetyttää, että viime kesänä ei ollut yhtään ongelmia, vaikka jalat olivat minkälaisissa paketeissa...Tai no, onhan siihen jo syyt keksitty. Eilen juoksusta ei kuitenkaan tullut mitään ensimmäisellä 5km:llä. Seuraavalla kerralla en tee samaa virhettä. Oikeastaan nilkkojen teippaus saa kyllä jäädä kokonaan.
Niin. Toisella 3km lenkillä otettiin teipit pois. Siinä vaiheessa letkaa veti kolmanneksi sijoittunut Hämis. Muutama plaketisti oli mukana myös. Tiedä sitten, olisinko pysynyt kenenkään mukana, mutta jos suoraan ottaan 5min ajasta pois, niin sijoitus olisi ollut jo 8. Siihen vielä mahdolliset letkan hyödyt ja sija olisi voinut olla TOP 5:ssä. Tiedän, tämä on jossittelua, eikä mikään tule enää muuttumaan.
Kaikki kunnia kuitenkin kilpailun ylivoimaiselle voittajalle eli Tobiakselle! Oli meinaan aika jäätävä veto.
Voi muuten tulla taukoa päivittämisestä. Teen OMat ja keskityn olennaiseen.
Se vaan ihmetyttää, että viime kesänä ei ollut yhtään ongelmia, vaikka jalat olivat minkälaisissa paketeissa...Tai no, onhan siihen jo syyt keksitty. Eilen juoksusta ei kuitenkaan tullut mitään ensimmäisellä 5km:llä. Seuraavalla kerralla en tee samaa virhettä. Oikeastaan nilkkojen teippaus saa kyllä jäädä kokonaan.
Niin. Toisella 3km lenkillä otettiin teipit pois. Siinä vaiheessa letkaa veti kolmanneksi sijoittunut Hämis. Muutama plaketisti oli mukana myös. Tiedä sitten, olisinko pysynyt kenenkään mukana, mutta jos suoraan ottaan 5min ajasta pois, niin sijoitus olisi ollut jo 8. Siihen vielä mahdolliset letkan hyödyt ja sija olisi voinut olla TOP 5:ssä. Tiedän, tämä on jossittelua, eikä mikään tule enää muuttumaan.
Kaikki kunnia kuitenkin kilpailun ylivoimaiselle voittajalle eli Tobiakselle! Oli meinaan aika jäätävä veto.
Voi muuten tulla taukoa päivittämisestä. Teen OMat ja keskityn olennaiseen.
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
10mila - analyscheishön
Joukkueen suoritus lähti mollivoittoisesti käyntiin alun häröilyjen myötä, mutta jatkui ainakin sijoitusten valossa nousuvoittoisesti lähes koko loppuviestin ajan. Loppusijoitus oli 130, mikä tietenkin on pettymys.
Omasta osuudesta jonkin verran seuraavassa. Lähtösija oli 200:n kieppeillä, mikä antoi vastauksen ennen viestiä pohtimaani kysymykseen: "Mitä mä siellä oikein teen?". Lähdin toteuttamaan siis omaa suunnistusta mukavan tuntuisella matkavauhdilla, sillä edessä näytti olevan pitkiäkin välejä, joilla voisi halutessaan laputtaa reippaastikin. 1. rastilta lähtien keräsin porukkaa mukaan edestä ja takaa, alkoi syntymään viestifiilistä. Kakkoselle juostessa näin muutamia selkiä ja ajattelin, että nämä osaisivat rastille (virhe, joka todella monta kertaa toistui osuuden aikana). Helläsin omaa suunnistustyötä muutamalla prosentilla, vaikka toki peilasin mäen korkeimpaan kohtaan, jotta osuttaisiin rastikivelle. Sivuunhan sitä silti juostiin, kaikki porukassa tietenkin -> 1min. Seuraava 100m väli tuotti suhteellisesti enemmän vaikeuksia kuin edellinen 15min rastiväli. Pummin koko oli kuitenkin samaa luokkaa -> 2min.
3. rastin jälkeen fiilis oli hieman kaksijakoinen. "Toki ne muut avittavat perässä tullessaan pieleen mennyttä rastinottoa viemällä lopulta rastille, mutta muuten kyllä häiritsevät työtä yli kaiken." Tavallaan halusin karata, mutta tyydyin vaan pitämään mukavaa vauhtia pikkupolulla. Taas pari rastiväliä hyvällä temmolla, ja letka venyy. 5:lta olin lähdössä jo 100m:n ajan toteuttamaan pitkää väliä seiskalle, mutta päätin kuitenkin palata leimaamaan 6. rastilla -> 3min15sek.
Pitkällä välillä kelasin itseni letkan kärkeen ja lähdin etenemään yksinkertaisella suunnistuksella. Pari mäkeähän siinä piti ylittää, mutta vauhti oli hyvää. Rastikin löytyi muutaman sekunnin seisoskelun jälkeen ja leimasin jopa letkan ensimmäisenä. Tämän jälkeen rullailtiin mukavasti pitkospuiden yli ja seuraavaan mäkeen hyökätessä näin uusia selkiä. "Heittämällä ohi" ajattelin, minkä seurauksena 30sek virhe ja letka kasaan -> 3m45s. Vielä toistaiseksi porukan liiderinä, mutta rinnepistekumpare viitoituksen päässä oli ilmeisesti liian vaikea -> 4m15s ja hännillä oltiin taas. Sillan ylityksen jälkeen ajauduin letka perässäni avoimelle alueelle, josta virhesarakkeeseen lisää merkintää -> 4m40s.
Edessä oli kisan haastavin väli, sen huomasin heti (lue: ykköselle mennessä). 1,7km täydellinen suunnistusväli pakotti mielen oikeasti tekemään työtä. Lisäksi tunsin, että parhaiten se rasti löytyy, jos minä itse sinne suunnistan. Ja totta vie, sieltähän se tuli vastaan. Tappiota välin nopeimmalle eli Boströmille tuli 1.14, mitä pidän ihan kohtuullisena.
Hyvän olon tunne kostautui rumana pummina heti seuraavalle rastille -> 6m40s. Ajattelin rauhoittaa mieltä ja juosta vaan perässä pari seuraavaa väliä. Ja eikun lisää koukkua tauluun -> 7m.50s. Toisella peräkkäisellä pummivälillä jotkut letkasta pääsivät karkuun. Siinä vaiheessa tajusin, että itselläkin olisi aika päästä irti porukasta. Lisäsin tiellä vauhtia ja kaikkien kumpareiden yli juostessa muut jäivät (vaikka mäen kiertämällä olisi varmasti nopeamminkin päässyt). Sain pari karkulaista kiinni ja jatkoin reipasta vauhtia jälleen omaa työtä tehden. Fiilis oli hyvä, vaikka kisaa oli jo puolitoista tuntia takana. Pidemmän välin pääterasti löytyi ongelmitta, mutta matkalla tuli mutkaa -> 8m.20s. Muistan muuten nähneeni unta rastilta lähtö -tilanteesta.
Takarinteesä oleva jyrkänne löytyy pienellä kiemuralla -> 8m.30s. Polkurastille seuraavaksi, josta matka jatkui pitkälle viitoitetulle polkuosuudelle. Katselin karttaa ja totesin, että vaikeita rasteja ei enää loppuradasta ole. Lisäsin vauhtia. Vauhdin hurmasta ei tainnut kuitenkaan olla kyse, sillä hävisin välillä 51 sekuntia nopeimpaan. Epäilemättä muutkin ovat liikauttaneet tossua keskimääräistä tiuhempaan tahtiin. Avokallioharjanteelta takaisin pudotus tielle ja pellon yli polkuun kiinni.
SITTEN
Vierelle sattuu juuri siinä vaiheessa tulemaan yksi saman osuuden svensson, jota tietenkin ilolla katselen. "En jaksa enää suunnistaa hoida sä nää loppurastit". En sentään ääneen sanonut. Juoksentelin perässä, eikä kaveri tietenkään osaa suunnistaa sen enempää kuin minäkään. Pummattiin muuten kisan helpompiin rasteihin kuuluvaa pistettä sen verran, että meikäläisellekin tuli henkilökohtaisesti katsottuna yön suurin virhe!!!! -> 11m30s.
Loppu oli puhdasta juoksua ja vajaan kahden tunnin suorituksen virhesaldoksi jäi siis noin 11min30sek. Osuussijoitus 77. ajalla 1.57.16 ja aikaero nopeimpaan 21.22.
Eipä tässä mitään. Oppiahan tästä tuli taas niin paljon, että pää repeää. Virheet toistuivat pitkälti samalla kaavalla. Peesasin muita/annoin muiden suunnistaa -> VIRHE. Yritin tiukentaa tahtia hieman liikaa -> VIRHE. Häiriinnyin muista muuten vaan -> VIRHE. Hyviä ja keskittyneitä suunnistusjaksoja tuli suoritukseen useitakin, virheitä tietenkin lähes yhtä monta - valitettavasti, sanoisi eräs yliluutnantti. Fyysinen puoli toimi aika hyvin, eikä rasitus tuntunut suorituksen aikana mitenkään järkyttävältä. Itsellä on toki muodostunut jo säännöksi se, että yöllä kulkee, joten mikäs siinä lähteä ensi vuonna kokeilemaan vähän kovempaakin tahtia långa nattenille.
Milan jälkeen päässä on vain pyörinyt ajatus, että eiköhän tämä puoli viestisuunnistuksesta ole nähty, jossa muut suunnistajat ovat peesattavia ja häiriötekijöitä suoritukselle ja muista on saatava mahdollisimman paljon hyötyä.
Eli siis: antakaa Jukossa mikä tahansa osuus, niin meikä tekee omaa työtä!
Omasta osuudesta jonkin verran seuraavassa. Lähtösija oli 200:n kieppeillä, mikä antoi vastauksen ennen viestiä pohtimaani kysymykseen: "Mitä mä siellä oikein teen?". Lähdin toteuttamaan siis omaa suunnistusta mukavan tuntuisella matkavauhdilla, sillä edessä näytti olevan pitkiäkin välejä, joilla voisi halutessaan laputtaa reippaastikin. 1. rastilta lähtien keräsin porukkaa mukaan edestä ja takaa, alkoi syntymään viestifiilistä. Kakkoselle juostessa näin muutamia selkiä ja ajattelin, että nämä osaisivat rastille (virhe, joka todella monta kertaa toistui osuuden aikana). Helläsin omaa suunnistustyötä muutamalla prosentilla, vaikka toki peilasin mäen korkeimpaan kohtaan, jotta osuttaisiin rastikivelle. Sivuunhan sitä silti juostiin, kaikki porukassa tietenkin -> 1min. Seuraava 100m väli tuotti suhteellisesti enemmän vaikeuksia kuin edellinen 15min rastiväli. Pummin koko oli kuitenkin samaa luokkaa -> 2min.
3. rastin jälkeen fiilis oli hieman kaksijakoinen. "Toki ne muut avittavat perässä tullessaan pieleen mennyttä rastinottoa viemällä lopulta rastille, mutta muuten kyllä häiritsevät työtä yli kaiken." Tavallaan halusin karata, mutta tyydyin vaan pitämään mukavaa vauhtia pikkupolulla. Taas pari rastiväliä hyvällä temmolla, ja letka venyy. 5:lta olin lähdössä jo 100m:n ajan toteuttamaan pitkää väliä seiskalle, mutta päätin kuitenkin palata leimaamaan 6. rastilla -> 3min15sek.
Pitkällä välillä kelasin itseni letkan kärkeen ja lähdin etenemään yksinkertaisella suunnistuksella. Pari mäkeähän siinä piti ylittää, mutta vauhti oli hyvää. Rastikin löytyi muutaman sekunnin seisoskelun jälkeen ja leimasin jopa letkan ensimmäisenä. Tämän jälkeen rullailtiin mukavasti pitkospuiden yli ja seuraavaan mäkeen hyökätessä näin uusia selkiä. "Heittämällä ohi" ajattelin, minkä seurauksena 30sek virhe ja letka kasaan -> 3m45s. Vielä toistaiseksi porukan liiderinä, mutta rinnepistekumpare viitoituksen päässä oli ilmeisesti liian vaikea -> 4m15s ja hännillä oltiin taas. Sillan ylityksen jälkeen ajauduin letka perässäni avoimelle alueelle, josta virhesarakkeeseen lisää merkintää -> 4m40s.
Edessä oli kisan haastavin väli, sen huomasin heti (lue: ykköselle mennessä). 1,7km täydellinen suunnistusväli pakotti mielen oikeasti tekemään työtä. Lisäksi tunsin, että parhaiten se rasti löytyy, jos minä itse sinne suunnistan. Ja totta vie, sieltähän se tuli vastaan. Tappiota välin nopeimmalle eli Boströmille tuli 1.14, mitä pidän ihan kohtuullisena.
Hyvän olon tunne kostautui rumana pummina heti seuraavalle rastille -> 6m40s. Ajattelin rauhoittaa mieltä ja juosta vaan perässä pari seuraavaa väliä. Ja eikun lisää koukkua tauluun -> 7m.50s. Toisella peräkkäisellä pummivälillä jotkut letkasta pääsivät karkuun. Siinä vaiheessa tajusin, että itselläkin olisi aika päästä irti porukasta. Lisäsin tiellä vauhtia ja kaikkien kumpareiden yli juostessa muut jäivät (vaikka mäen kiertämällä olisi varmasti nopeamminkin päässyt). Sain pari karkulaista kiinni ja jatkoin reipasta vauhtia jälleen omaa työtä tehden. Fiilis oli hyvä, vaikka kisaa oli jo puolitoista tuntia takana. Pidemmän välin pääterasti löytyi ongelmitta, mutta matkalla tuli mutkaa -> 8m.20s. Muistan muuten nähneeni unta rastilta lähtö -tilanteesta.
Takarinteesä oleva jyrkänne löytyy pienellä kiemuralla -> 8m.30s. Polkurastille seuraavaksi, josta matka jatkui pitkälle viitoitetulle polkuosuudelle. Katselin karttaa ja totesin, että vaikeita rasteja ei enää loppuradasta ole. Lisäsin vauhtia. Vauhdin hurmasta ei tainnut kuitenkaan olla kyse, sillä hävisin välillä 51 sekuntia nopeimpaan. Epäilemättä muutkin ovat liikauttaneet tossua keskimääräistä tiuhempaan tahtiin. Avokallioharjanteelta takaisin pudotus tielle ja pellon yli polkuun kiinni.
SITTEN
Vierelle sattuu juuri siinä vaiheessa tulemaan yksi saman osuuden svensson, jota tietenkin ilolla katselen. "En jaksa enää suunnistaa hoida sä nää loppurastit". En sentään ääneen sanonut. Juoksentelin perässä, eikä kaveri tietenkään osaa suunnistaa sen enempää kuin minäkään. Pummattiin muuten kisan helpompiin rasteihin kuuluvaa pistettä sen verran, että meikäläisellekin tuli henkilökohtaisesti katsottuna yön suurin virhe!!!! -> 11m30s.
Loppu oli puhdasta juoksua ja vajaan kahden tunnin suorituksen virhesaldoksi jäi siis noin 11min30sek. Osuussijoitus 77. ajalla 1.57.16 ja aikaero nopeimpaan 21.22.
Eipä tässä mitään. Oppiahan tästä tuli taas niin paljon, että pää repeää. Virheet toistuivat pitkälti samalla kaavalla. Peesasin muita/annoin muiden suunnistaa -> VIRHE. Yritin tiukentaa tahtia hieman liikaa -> VIRHE. Häiriinnyin muista muuten vaan -> VIRHE. Hyviä ja keskittyneitä suunnistusjaksoja tuli suoritukseen useitakin, virheitä tietenkin lähes yhtä monta - valitettavasti, sanoisi eräs yliluutnantti. Fyysinen puoli toimi aika hyvin, eikä rasitus tuntunut suorituksen aikana mitenkään järkyttävältä. Itsellä on toki muodostunut jo säännöksi se, että yöllä kulkee, joten mikäs siinä lähteä ensi vuonna kokeilemaan vähän kovempaakin tahtia långa nattenille.
Milan jälkeen päässä on vain pyörinyt ajatus, että eiköhän tämä puoli viestisuunnistuksesta ole nähty, jossa muut suunnistajat ovat peesattavia ja häiriötekijöitä suoritukselle ja muista on saatava mahdollisimman paljon hyötyä.
Eli siis: antakaa Jukossa mikä tahansa osuus, niin meikä tekee omaa työtä!
torstai 28. huhtikuuta 2011
10mila 2011- spekuleishön
Kyllä, pystyn vieläkin ottamaan yleisön suosionosoitukset vastaan viime vuoden onnistuneesta aloituksesta - pystyn.
Tänä vuonna suosioon matkatessa on kuitenkin uudet kuviot. Meikäläinen on pistetty pitkälle yölle isojen pyssyjen sekaan (Heinaro, Tiainen), ja kunto kestää tällä hetkellä noin 8km kisavauhtista juoksua - tiedoksi. Henkilökohtaisella tasolla ei siis ole mitkään helmiasetelmat viestiin lähdettäessä, mutta...kyllä mä hoidan homman.
10mila ei ole tänä vuonna henkilökohtaisesti erityisen tärkeä kilpailu, vaikka armeijan lomassa kaikkea suunnistukseen liittyvää tuleekin odotettua kuin kuuta nousevaa. Ja tokihan pitkä YÖosuus on sitä mitä olin toivonutkin. Pitkälle matkalle "erikoistuminen" vaatinee niitä pitkäkestoisiakin kisoja. Tässä siis Tapsa sinulle yksi, no kiitoskiitos.
Kisavalmistautuminen ei ole ollut niin intohimoista kuin viime vuonna mutta jokseenkin samanlaista kuitenkin. Viime vuonna aloitin fiilistelyn ennen vuodenvaihdetta aikaisempien viestien lähtövideoiden tutkailulla "saadakseni kuvan siitä, kuinka kovaa pitää juosta K-pisteelle ollakseen siellä kärjessä". Tänä vuonna videot ovat vaihtuneet teksteihin ja olen useaan kertaan lukenut S-P Fincken tekstisarjan Pitkät yöt - lyhyet päivät. On muutes viihdyttävää luettavaa. Oppina näistä on tullut erityisesti se, että kyllä ne staratkin tekee virheitä, kuten kirjoittaja mainitseekin, eikä isonkaan virheen jälkeen kannata luovuttaa, vaan letkan voi vielä kelata kiinni. Näillä ajatuksilla siis 10milan yöhön.
Eilen muuten kisattiin Yökupissa Hennassa 8km yhteislähdöllä. Mukana viivalla mm. Minsa Heinonen ja suurin osa MU:laisista. Keskusrastilla taisin leimata kärjessä kärkikaksikon koukatessa, ja sen jälkeen alkoikin oma työ. Se kesti aika pitkään. Itseasiassa loppuun asti. Yllättävää kyllä, lievä maastontuntemus haittasi suunnistusta. Deja vu - elokuvan innoittamana suunnistustoiminta oli heikkolaatuista ja rastien "etsiminen" säälittävää hakuammuntaa. Vasta viimeisellä parilla kilometrillä radan siirtyessä itselleni täysin uudelle alueelle alkoi suunnistuskin kulkemaan. Toki maasto oli suurpiirteisempää ja rasteja harvemmassa kuin alkuosassa radasta.
Yksi plus yksi on kaksi ja tulin lopulta ensimmäisenä hyväksyttynä maaliin. Ylivoimainen voitto johtui tosin siitä, että yksi rasti oli väärässä paikassa. Kävi kuten Paimiossa. Tulokset todennäköisesti mitätöidään, mutta meikäläinen sai ainakin hyvän yötreenin ja itseluottamusta 10milaa varten. Siellä siis.
Sitten se 10mila-ennakko. MU sijoittuu 50 parhaan joukkoon. Ei siitä sen enempää.
Ennakkoasetelmat viestin voittotaistelua ajatellen ovat aika mielenkiintoiset. Suomalaisten kolme parasta joukkuetta ja kaikki kympin sakissa ovat Delta, KR ja VaajTe. Ruotsalaisista kestomenestyjä SNO ja Linne tuntuvat itselleni vahvimmilta. Göteborg Majorna vaikutti kovalta Spring Cupissa. Norjalaisista tietenkin KOK ja Halden ovat voittokamppailussa mukana.
Jos vaikka koetetaan ennustaa jotain ehkä ei-niin-odotettua ja katsotaan toteutuuko se viikonloppuna.
1. VaajTe
2. Delta
3. KOK
4. OK Linné
5. KR
6. Halden
7. SNO
8. GMOK
9. VeVe
10. IFK Göteborg
No ei tässä ollu kyllä mitään järkeä. Katotaan sitte, että kuinka kävi.
Tänä vuonna suosioon matkatessa on kuitenkin uudet kuviot. Meikäläinen on pistetty pitkälle yölle isojen pyssyjen sekaan (Heinaro, Tiainen), ja kunto kestää tällä hetkellä noin 8km kisavauhtista juoksua - tiedoksi. Henkilökohtaisella tasolla ei siis ole mitkään helmiasetelmat viestiin lähdettäessä, mutta...kyllä mä hoidan homman.
10mila ei ole tänä vuonna henkilökohtaisesti erityisen tärkeä kilpailu, vaikka armeijan lomassa kaikkea suunnistukseen liittyvää tuleekin odotettua kuin kuuta nousevaa. Ja tokihan pitkä YÖosuus on sitä mitä olin toivonutkin. Pitkälle matkalle "erikoistuminen" vaatinee niitä pitkäkestoisiakin kisoja. Tässä siis Tapsa sinulle yksi, no kiitoskiitos.
Kisavalmistautuminen ei ole ollut niin intohimoista kuin viime vuonna mutta jokseenkin samanlaista kuitenkin. Viime vuonna aloitin fiilistelyn ennen vuodenvaihdetta aikaisempien viestien lähtövideoiden tutkailulla "saadakseni kuvan siitä, kuinka kovaa pitää juosta K-pisteelle ollakseen siellä kärjessä". Tänä vuonna videot ovat vaihtuneet teksteihin ja olen useaan kertaan lukenut S-P Fincken tekstisarjan Pitkät yöt - lyhyet päivät. On muutes viihdyttävää luettavaa. Oppina näistä on tullut erityisesti se, että kyllä ne staratkin tekee virheitä, kuten kirjoittaja mainitseekin, eikä isonkaan virheen jälkeen kannata luovuttaa, vaan letkan voi vielä kelata kiinni. Näillä ajatuksilla siis 10milan yöhön.
Eilen muuten kisattiin Yökupissa Hennassa 8km yhteislähdöllä. Mukana viivalla mm. Minsa Heinonen ja suurin osa MU:laisista. Keskusrastilla taisin leimata kärjessä kärkikaksikon koukatessa, ja sen jälkeen alkoikin oma työ. Se kesti aika pitkään. Itseasiassa loppuun asti. Yllättävää kyllä, lievä maastontuntemus haittasi suunnistusta. Deja vu - elokuvan innoittamana suunnistustoiminta oli heikkolaatuista ja rastien "etsiminen" säälittävää hakuammuntaa. Vasta viimeisellä parilla kilometrillä radan siirtyessä itselleni täysin uudelle alueelle alkoi suunnistuskin kulkemaan. Toki maasto oli suurpiirteisempää ja rasteja harvemmassa kuin alkuosassa radasta.
Yksi plus yksi on kaksi ja tulin lopulta ensimmäisenä hyväksyttynä maaliin. Ylivoimainen voitto johtui tosin siitä, että yksi rasti oli väärässä paikassa. Kävi kuten Paimiossa. Tulokset todennäköisesti mitätöidään, mutta meikäläinen sai ainakin hyvän yötreenin ja itseluottamusta 10milaa varten. Siellä siis.
Sitten se 10mila-ennakko. MU sijoittuu 50 parhaan joukkoon. Ei siitä sen enempää.
Ennakkoasetelmat viestin voittotaistelua ajatellen ovat aika mielenkiintoiset. Suomalaisten kolme parasta joukkuetta ja kaikki kympin sakissa ovat Delta, KR ja VaajTe. Ruotsalaisista kestomenestyjä SNO ja Linne tuntuvat itselleni vahvimmilta. Göteborg Majorna vaikutti kovalta Spring Cupissa. Norjalaisista tietenkin KOK ja Halden ovat voittokamppailussa mukana.
Jos vaikka koetetaan ennustaa jotain ehkä ei-niin-odotettua ja katsotaan toteutuuko se viikonloppuna.
1. VaajTe
2. Delta
3. KOK
4. OK Linné
5. KR
6. Halden
7. SNO
8. GMOK
9. VeVe
10. IFK Göteborg
No ei tässä ollu kyllä mitään järkeä. Katotaan sitte, että kuinka kävi.
maanantai 25. huhtikuuta 2011
4 päivää 4 suunnistusta
Kyllä, nyt suunnistetaan.
Perjantaina tein kevyen rentoutumistreenin Tornikalliolla, jonka kartta näkyy edellisessä päivityksessä. Intin metsäleirin jälkeen suunnistaminen teki aika gutaa.
Lauantaina aloitin suomalaisen kilpailukauden Finnspringillä H21A1:ssa. Pitkä matka vei miehestä mehut. Hyvä kun pysyin edes pystyssä 10,1km:n jälkeen. Virhesaldo pysyi puoleen väliin asti (38min) lähellä nollaa, mutta ison suon ylityksen jälkeen alkoi pää tummumaan. Suunta oli hukassa, eivätkä rastit kävelleet vastaan... Loppuun sain taiteiltua kauden suurimmaksi jäävän pummin, puhutaan 4-minuuttisesta -> syy: muut ihmiset maastossa.. Tuloksena sija 20. +13.37 voittajasta eli KR:n Martomaasta. Samalla voitin seuran ensimmäisen Jukolakatsastuksen. Näillä tuloksilla ei muuten tulla siinä viestissä. 53 päivää.
Ikäluokan kärkikaksikkona voitaneen viikonlopun jälkeen pitää paria Heinaro/Tiainen.. Poijaat pitivät kukin lauantain radallansa yli 1min/km kovempaa vauhtia kuin minä omallani. Ei se ihan mennyt niin kuin elokuvissa. Kisan aikana totesin, että +20 astetta ja auringonpaiste tekevät olosuhteet itselle liian kuumiksi. Kesää huolestuneena odottaen toivon samalla, että jääkausi koittaisi mahdollisimman pian. Kilpailun reittihärveli.
Majoittauduimme Säkylään ja lepäsimme yön.
Sunnuntaina kevyet aamuherättelyt ja mietiskelyt ennen pääsarjan viestiä. Itsellä 8,6km aloitusosuus. Fiilis oli hyvä eilisestä väsymisestä huolimatta, sillä aloituspuuhat ovat minulle tuttuja.
Kisa lähti hyvin käyntiin. Vauhti tuntui sopivalta ja oma ajatus pysyi kiitettävästi kasassa ensimmäiselle väliaikarastille, jolla leimasin sijalla 6. Tämän jälkeen sain hajonnalleni eteen KR:n paidan, johon tietysti luotin sokeasti. Seurauksena parin minuutin koukku ja muutama pienempi heti perään. Kaiken säädön aikana reilu 20 miestä ennätti mennä ohi. Sain pidettyä näköyhteyden letkan häntään ja kelasin itseni porukan mukaan kun Kyytsuo ylitettiin toiseen kertaan. Lopussa napsin omat hajontarastit ylläpitäen hyvän vauhdin, ja tulin vaihtoon sijalla 18 reilu 1½min kärkeä perässä. Viestin Reittihärveli.
Tälläkin kertaa menestyksen avaimet jäivät käyttämättä. Suoritus kuitenkin tyydytti miestä, ja samalla varmistuin siitä, että kehitystä talven aikana on tapahtunut. Metsäleirin jälkeisenä viikonloppuna sitä ei vaan konkreettisesti pystynyt huomaamaan.
Tänään maanantaina käväisin taas Tornikalliolla treeningiä tekemässä. Ei tuosta suunnistuksesta meinaa vaan saada tarpeekseen, joten pakkohan se oli vetäistä neljäs suunnistus neljän päivän sisään.
6,9km/68' "Mikä reitinvalinta?"
Huomenna pidän kartan katsomisesta taukoa, mutta keskiviikkona sitä ollaan taas niissä puuhissa, kun avaan Yökuppikauden Hennan yhteislähdössä. Torstaina vähintäänkin yösuunnistus ja päivällä ehkä kevyt suunnistus jossain päin Mäntsälää. Perjantaina on tarkoitus kehittää VK-aluetta ja ainakin osittain tässäkin treenissä on kartta mukana. Samaisena päivänä koittaakin sitten lähtö 10milaan. La-su yönä tehdään taas varmasti jonkinmoista historiaa Ruotsin puolella. Omasta osuudesta sen verran, että Betty ulkoilee öisessä metsässä 100-120minuuttia - Lotto, tiedättehän.
Perjantaina tein kevyen rentoutumistreenin Tornikalliolla, jonka kartta näkyy edellisessä päivityksessä. Intin metsäleirin jälkeen suunnistaminen teki aika gutaa.
Lauantaina aloitin suomalaisen kilpailukauden Finnspringillä H21A1:ssa. Pitkä matka vei miehestä mehut. Hyvä kun pysyin edes pystyssä 10,1km:n jälkeen. Virhesaldo pysyi puoleen väliin asti (38min) lähellä nollaa, mutta ison suon ylityksen jälkeen alkoi pää tummumaan. Suunta oli hukassa, eivätkä rastit kävelleet vastaan... Loppuun sain taiteiltua kauden suurimmaksi jäävän pummin, puhutaan 4-minuuttisesta -> syy: muut ihmiset maastossa.. Tuloksena sija 20. +13.37 voittajasta eli KR:n Martomaasta. Samalla voitin seuran ensimmäisen Jukolakatsastuksen. Näillä tuloksilla ei muuten tulla siinä viestissä. 53 päivää.
Ikäluokan kärkikaksikkona voitaneen viikonlopun jälkeen pitää paria Heinaro/Tiainen.. Poijaat pitivät kukin lauantain radallansa yli 1min/km kovempaa vauhtia kuin minä omallani. Ei se ihan mennyt niin kuin elokuvissa. Kisan aikana totesin, että +20 astetta ja auringonpaiste tekevät olosuhteet itselle liian kuumiksi. Kesää huolestuneena odottaen toivon samalla, että jääkausi koittaisi mahdollisimman pian. Kilpailun reittihärveli.
Majoittauduimme Säkylään ja lepäsimme yön.
Sunnuntaina kevyet aamuherättelyt ja mietiskelyt ennen pääsarjan viestiä. Itsellä 8,6km aloitusosuus. Fiilis oli hyvä eilisestä väsymisestä huolimatta, sillä aloituspuuhat ovat minulle tuttuja.
Kisa lähti hyvin käyntiin. Vauhti tuntui sopivalta ja oma ajatus pysyi kiitettävästi kasassa ensimmäiselle väliaikarastille, jolla leimasin sijalla 6. Tämän jälkeen sain hajonnalleni eteen KR:n paidan, johon tietysti luotin sokeasti. Seurauksena parin minuutin koukku ja muutama pienempi heti perään. Kaiken säädön aikana reilu 20 miestä ennätti mennä ohi. Sain pidettyä näköyhteyden letkan häntään ja kelasin itseni porukan mukaan kun Kyytsuo ylitettiin toiseen kertaan. Lopussa napsin omat hajontarastit ylläpitäen hyvän vauhdin, ja tulin vaihtoon sijalla 18 reilu 1½min kärkeä perässä. Viestin Reittihärveli.
Tälläkin kertaa menestyksen avaimet jäivät käyttämättä. Suoritus kuitenkin tyydytti miestä, ja samalla varmistuin siitä, että kehitystä talven aikana on tapahtunut. Metsäleirin jälkeisenä viikonloppuna sitä ei vaan konkreettisesti pystynyt huomaamaan.
Tänään maanantaina käväisin taas Tornikalliolla treeningiä tekemässä. Ei tuosta suunnistuksesta meinaa vaan saada tarpeekseen, joten pakkohan se oli vetäistä neljäs suunnistus neljän päivän sisään.
6,9km/68' "Mikä reitinvalinta?"
Huomenna pidän kartan katsomisesta taukoa, mutta keskiviikkona sitä ollaan taas niissä puuhissa, kun avaan Yökuppikauden Hennan yhteislähdössä. Torstaina vähintäänkin yösuunnistus ja päivällä ehkä kevyt suunnistus jossain päin Mäntsälää. Perjantaina on tarkoitus kehittää VK-aluetta ja ainakin osittain tässäkin treenissä on kartta mukana. Samaisena päivänä koittaakin sitten lähtö 10milaan. La-su yönä tehdään taas varmasti jonkinmoista historiaa Ruotsin puolella. Omasta osuudesta sen verran, että Betty ulkoilee öisessä metsässä 100-120minuuttia - Lotto, tiedättehän.
perjantai 22. huhtikuuta 2011
Rentoutumista
Metsäleirin jälkeen oli hyvä saada jonkinmoista täsmätreeniä Finnspringin pienipiirteisiä avokallioita varten. Rentouttavaa puuhaa hyvällä säällä ja huumorilla. Välillä homma oli gripissä, välillä ei. Metsäily oli vienyt voimia, sillä loppua kohden jalat eivät olleet kovin tuoreen tuntuiset, vaikka vauhti olikin kevyttä. Finnspringille lähden tekemään hyvää suoritusta täysin suunnistuksen ehdoilla.
70'/6,6km
70'/6,6km
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)