Takana kesäkuu ja kaikki muutkin hömpötykset. Nyt treenataan! :)
Jukolaan en jaksa kirjoittamalla vieläkään paneutua. Se kertomus taitaa jäädä sukupolvelta sukupolvelle suullisena perimätietona kulkevaksi tarinaksi, jos sitäkään.
Jukon jälkeen oli sitten MM-katsastussprintti. Kolmessa päivässä rajusta pettymyksen montusta nouseminen oli ainakin itselleni mahdotonta. Vielä kun omassa pääkopassani totesin MM-kisapaikan olevan lähes mahdottomuus, niin lähdin kisaan takki auki, (ihan kuin sieltä olisi tullut joku hauki vastaan) ilman suurempia valmistautumisia ja keskittymisiä. Pienen piristyruiskeen antoi kyllä se, että meikäläinen oli valittu kuumaan ryhmään. Ja lähdin vielä koko porukan viimeisenä!
Nopea päättely Jukolan epäonnistumisen syistä johti väärään asenteeseen ja heikkoon suoritukseen sprintissä (toki taustalla oli myös muita tekijöitä). Jukolassa riitti puristusta ja asennoitumista, niitä oli liikaakin. Unohdin kokonaan itse suunnistuksen hauskuuden ja ne syvällisimmät mahdolliset syyt siihen, miksi tätä lajia oikeasti harrastaa: nautinto, ilo, rakkaus lajia kohtaan ja kaikki se muu... Sprinttiin päätinkin lähteä siis vain nauttimaan ja pitämään hauskaa.
Noh.. A-finaalin paikasta jäin 3 sekuntia ja kotiin lähteminen oli lähellä. Tajusin oman virheeni (liika, ehkä jopa "ylimielinen" rentous). En nyt tarkalleen osaa sanoa, mikä käänsi pääni, mutta päätin lähteä tekemään tyhjentävää huippujuoksua sitten B-finaaliin. Tavoitteena oli saada Viholaisen Eeli minuutilla kiinni. Siinä en onnistunut, mutta ylivoimainen voitto ja toistaiseksi kauden parhaat rankipisteetkin (asiaan pitää saada muutos..PIAN!!) siitä kisasta heltisivät. Ei palkintoja. Vaikka eihän nöyrää työtä tekevä ja nautinnon vuoksi kilpaileva mies palkintoja kaipaakaan. :D
Kisajoukkue oli suurin piirtein semmoinen, mitä odotinkin. Pari muutosta olisin kyllä tehnyt...minäkin. Mutta ainakin Snetissä kaikki spekuloivat henkilöt tuntuvat unohtavan sen, että MM-kisajoukkueen valitsemisella oli muitakin kriteerejä, kuin katsastukset. Noh, samapa tuo minulle. Omat mahdollisuudet menivät oikeastaan jo aikaisessa vaiheessa. Laskeskelin että jos nyt oli nimetty 7 äijää, niin eipä varmaan kovin montaa kaveria olisi enää edelleni mahtunut. Olisinko ollut jopa 10 parhaan listalla? No sprintin jälkeen en ehkä ihan kuitenkaan...
Täysin faktaa oleva tosiasia on kuitenkin se, että katsastuksista sain ERITTÄIN PALJON itseluottamusta ja puhtia treeniin sekä syksyn koitoksiin. ENS VUONNA MÄ NIIN OON SIELLÄ PUOLASSA!!! Se on ensi kauden päätavoite, nimetty jo nyt!
Nyt olen tehnyt laadukasta treeniä jo vähän aikaa. Jokapäiväiset aamujumpat Lakasen mallilla ovat ohjelmassa toistaiseksi ainakin KRV:n yli. Sille viikolle lähden tekemään kilpailusuoritusta ainoastaan 1. päivälle - nauttien ja iloiten hienosta lajista. Muut päivät harjoittelen kunnolla ja Fin5:lle menen sitten kaatamaan MM-junnuja sekä tavoittelemaan himoittua keltaista johtajan liiviä! Olisihan se hienoa, mutta eipäs nyt kuitenkaan hötkyillä.
Jotenkin se Lakasen lausunto vaan alkaa valkenemaan minulle(kin)..hitaasti mutta varmasti (uskon että voin löytää näistä asiosta vielä monia eri ulottuvuuksia): "Mistä syystä tätä lajia harrastaa ja mikä on perimmäisin syy huipun tavoittelemiseen?" -> Itsensä lujille pistäminen ja siitä nauttiminen. Se, että tavoittelee menestymistä mahdollisuutena, ei pakkona. Ilo, hauskuus, rakkaus lajia kohtaan..kuten jo äsken totesinkin.
Että näin.. Kropan osasten täytyy toimia harmoniassa toistensa kanssa, jotta se tekee huippujuoksun. Uskon olevani valmis sellaiseen niin kainuun ensimmäisenä päivänä, kuin myös Fin5:n jokaisena päivänä. Sen jälkeen tulee lepoa. Se on melko varma juttu. Harmoniasta puheen ollen -> lukekaa Juoksija-lehden (5/2010)syvistä vatsalihaksista kertova artikkeli. Mielenkiintoinen!
Kohta pitäisi tulla biologian yhteisvalinnan tulokset. Itse asiassa ne taidetaan postittaa tänään. Jeejee. Jos Urheilukoulu ei aukaise oviaan, niin Joensuu = suunnistusharjoitukset (ja biologia) taitavat odottaa, toivottavasti..
Muokkasin tätä tekstiä tähän loppuun about 1h tekstin julkaisun jälkeen -> Katsoin ensimmäistä kertaa omia väliaikoja Jukolasta. Olen tehnyt oman hajonnan pohjat välille 11-12. Ajattelin, että se oli juoksuväli. MUTTA EI! Se oli juoksuvälin jälkeinen väli (ja sille juoksuvälillekin koko kisan 8. nopein aika). OMALLA TYÖLLÄ, TÄYSIN yksin (muut menivät letkan perässä jonnekin, tai omille hajontarasteilleen). Kun kulkee, niin silloin kulkee..ilmeisesti. Vaikka kyseessä oli yksi väli, niin tästäkin tuli jo itseluottamusta. Voi moro! Pitää harjoitella yöllä letkasta karkaamista!
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Jukolan jälkimainingit
Tulin, näin, pummasin. Mitä sitä muutakaan kertoisi.
Pettymys on valtava varmaan vuosienkin päästä, se pitää vain unohtaa. Erityisesti surettaa joukkueen puolesta, kun taidoton henkilö menee sössimään mahdollisuudet koko joukkueen kattavaan huippusuoritukseen - jo ensimmäisellä osuudella. Henkilökohtaisesti harmistusta lieventää hieman se, että kyllä ne muutkin pummasivat...
Syitä huonoo suoritukseen on liian monta. Toki pääkoppa varmasti löytää ne kaikki ennen pitkään. Nyt edessä ovat nuorten MM-katsastus sekä rastiviikot.
Pistetäänpä tähän pieni katkelma Eppua, Näinhän täällä käy:
Siis älä siitä huoli, näinhän täällä käy
Aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy
Joten eipäs olla tämän enempää möksmöks. Riittää että lähden Siperiaan treenaamaan, ja tulen vuoden päästä takaisin.
Pettymys on valtava varmaan vuosienkin päästä, se pitää vain unohtaa. Erityisesti surettaa joukkueen puolesta, kun taidoton henkilö menee sössimään mahdollisuudet koko joukkueen kattavaan huippusuoritukseen - jo ensimmäisellä osuudella. Henkilökohtaisesti harmistusta lieventää hieman se, että kyllä ne muutkin pummasivat...
Syitä huonoo suoritukseen on liian monta. Toki pääkoppa varmasti löytää ne kaikki ennen pitkään. Nyt edessä ovat nuorten MM-katsastus sekä rastiviikot.
Pistetäänpä tähän pieni katkelma Eppua, Näinhän täällä käy:
Siis älä siitä huoli, näinhän täällä käy
Aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy
Joten eipäs olla tämän enempää möksmöks. Riittää että lähden Siperiaan treenaamaan, ja tulen vuoden päästä takaisin.
torstai 17. kesäkuuta 2010
Jukolan ennakko
Se olis sitten Jukola!
Keskiviikkoisena yönä kävimme MU:n porukalla valloittamassa Usmin helmimaaston. Metsään lähtö tapahtui noin klo 23.20... Valoa oli luontoäidin toimesta aika paljon, mutta omaa Lupinea tuli käytettyä treenin lopussa jopa täydelläkin teholla. Parkkipaikalla tavattiin pari KR:n miestä. Veikkaanpa että Prochazka vetää jonkun pimeän osuuden. Kenties aloitus?
Treenissä oma vauhti oli rauhallinen. Muut menivät osittain tuttua rataa toisinpäin, minä otin itselleni satunnaisia pisteitä ikään kuin hajontarasteiksi. Meno oli kohdallaan (vaikkakin rauhallinen, kuten totesin), ja virhettä tuli todella vähän. Kisassa vauhti on paikoin 100% kovempi, joten suunnistus ei tule olemaan helppoa. Sama kaikille, pitääpä vähän pelkistää..
Mitäpä sitä omista mietteistä kertoisi? Edessä on suhteellisen valoisa ja ilmeisesti aika märkä aloitusosuus, omalta osaltani MU:n 1. joukkueessa. Erot muodostuvat koko viestissä suuriksi, koska suunnistus tulee olemaan vaativaa, ja vain parhaimmat pärjäävät. No viimeisin noista ei varmaan tule yllätyksenä kenellekään.
Oma tavoitteeni (samalla varmaan joukkueen taktiikan mukainen) on tulla kärjen tuntumassa, eli ~ 1min kärjestä. Joukkue kokoontuu huomenna ja palaveroimme taktiikan majapaikalla ennen mallisuunnistusta. Periaatteessahan sitä toivoo tulevansa aivan kärkipaikalla, mieluiten yksin, mutta jos tämän meinaa tehdä, suorituksen on oltava täydellisyyden yläpuolella. Sanon suoraan, minulla ei ole resursseja siihen. Tämä ei ole puhdasta itseluottamuksen puutetta, vaan tämä on puhdasta realistisuutta. Mitä vain voi joka tapauksessa tapahtua. Olen kyllä henkisesti valmistautunut siihenkin, että "joudun" tekemään letkan kärkipäässä suunnistusajatusta vaativaa aivotyötä. Kelpaa mulle.
Uskon, että suomalaiset huippujoukkueet (ja suunnistajat) ovat omimmillaan Kytäjän maastossa - ainakin ulkomaalaisiin verrattuna. Tässä vaiheessa ruotsalaiset harmittelevat sitä, että heillä ei ole suomalaisia suunnistajia joukkueissaan. Norjalaiset, etenkin Halden, ovat vahvoja jokaisessa maastotyypissä. He yltänevätkin kolmen joukkoon veikkauksessani.
Jukolan TOP kymppi alà Tapsa näyttää tältä:
1. KR (Gueorgiou karkaa pitkällä yöllä ja sen jälkeen jätkät saa edetä siellä yksin)
2. Halden (Nordberg tulee siltä osuudelta kakkosena, mutta Halden ei saa enää KR:ää kiinni
3. Veve (suomalaispitoinen joukkue sveitsiläisellä höystettynä kulkee tänä vuonna kovaa, Föhr loistaa ankkurina)
4. VaajTe (ainakin omat sympatiat kohdistuu eniten tänne, oman seuran jälkeen.. SUOMI!!!)
5. Delta (on tänä vuonna taas korkealla, koska lyhyilläkin osuuksilla on kovat miehet...eheheheiihän niillä muilla seuroilla tietenkään ole ei...)
6. Kristiansand (ei pärjää tänä vuonna "totuttuun tapaan", Kytäjän maasto tuottaa vaikeuksia heti alusta alkaen)
7. Lidingö (paras ruotsalaisjoukkue on jo kaukana kärjestä)
8. Lynx (suomalainen joukkue pärjää aina)
9. TP (samanlainen heti perään, tää joukkue on muuten korkealla 4. osuuden jälkeen.. Howald vaan on niin jäätävän kova suunnistaja!!)
10. Linnè (kestomenestyjä ruotsista)
Ja MU:n 1. joukkueen viesti näyttää sitten vaihtosijoituksineen tältä:
1. TaPSa - alle min kärjestä, 8.
2. Assu - noin 3min kärkeen, pysyy tiukasti 15. sakissa
3. Kale - vetää tykkijuoksun ja nostaa joukkueen sijalle 11.
4. Late - saa toivomansa paikan ja vielä gepsin selkään, se siivittää jäbän huippujuoksuun, ja jätkä tulee vaihtoon pitkän letkan hännillä sijalla 20.
5. Anatoli - osaa suunnistaa, mutta niin osaa muutkin noilla sijoilla, putoaa tossulla sijalle 27.
6. Tomppa - ei jää kengällä sitten yhtään, lopun virhe maksaa pari sijaa, ja kun muutama todella kova kaveri tulee muutenkin ohi, niin vaihtosijoitus on 33.
7. Lartza - voittaa kirikamppailun ja tuo joukkueen maaliin sijalla 32.
Ja MU:n historian paras Jukola-sijoitus sekä joukkueemme tämänvuotisen tavoitteen täyttyminen on selviö!
Vielä jotain avausosuudesta... Mukana on kovia nimiä, eipä siinä mitään, pysyttelen vauhdissa mukana. K-pisteellä pyrin olemaan 30 parhaan joukossa. Se on sopiva etäisyys siihen, että näkee, minne eri letkat hajaantuvat - jos hajaantuvat. Mikkeli-jukolan jälkeen en tiedä, mitä odottaa ensimmäisen rastin suhteen. Voi tulla lyhyt väli pahaan mäkeen. Yksi rasti niistä tuhannesta rinnerastista on se oma. Taiii voi tulla neljän kilometrin väli rastireittirastille, jonnen kaiken hyvä lisäksi juostaan tietä pitkin. Ykkönen on joka tapauksessa otettava aina tarkasti, jottei ryssi hommaa heti alussa. Luulen että yhdelle tahi kahdelle hajonnalle (en tiedä monta niitä on!!) on tarjolla tiekierto. Rastit sijaitsevat vaativassa mäessä 500-600 metrin päässä K-pisteeltä. Kuitenkin siis semmonen perus.
Rata jatkunee seuraavaksi muutamalla hajonnallisella tulitikkuvälillä, joidenka aikana käväistään kyllä myös ensimmäisellä yhteisellä rastilla (ellei se ole jo ykkönen). Siinä saattaa tulla jo radiotietoa pahoista pummeista. En kuitenkaan usko, että tulee tietoa ollenkaan. Yhden pitkähkön välin jälkeen saavumme ensimmäiselle tv-rastille, joka sijaitsee vanhalla, jo hieman umpeen kasvaneella hakkuu-aukolla. Yöreenissä jo pystyin kuvittelemaan saapumiseni sellaiselle. Ketään muuta ei näy vielä rastilla, aukko on valoitukseltaan hyvin kirkas metsään verrattuna. Tavallaan kaunista. Fiilis oly kyllä yötreenissä aivan upea.
Sitten on vähän epäselvää, omissa mielikuvissakin. Hienoa olisi käydä valloittamassa joku kilpailukeskukseen näkyvä korkea kalliomäki vartti ennen osuuden päättymistä, että varmaan joko se Jaanankallio (nimi kansalaisen karttapaikan mukaan) tai sitten Hirvikallio. Olisi kyllä varmasti siistin näköistä. Tiedä sitten, että näkyykö lamppujen valot kilpailukeskukseen asti, jouduttaisiin tulemaan melkosta lähelle korkeita jyrkänteitä. Sitten kun pummaa, niin putoaminen voi olla jopa todennäköistä. Ei taida järjestäjät ottaa sitä riskiä.
Eiköhän siitä tule hieno Jukola niin kuin kaikista muistakin tähän mennessä. Ai niin, ja itse toivon ainakin mahdollisimman rankkoja olosuhteita (henkiseltä puolelta katsottuna). Toivotan siis kaikille hyvin sateista keliä! Se yösuunnistaminen on siinä vaiheessa aivan fantastista!!!
Keskiviikkoisena yönä kävimme MU:n porukalla valloittamassa Usmin helmimaaston. Metsään lähtö tapahtui noin klo 23.20... Valoa oli luontoäidin toimesta aika paljon, mutta omaa Lupinea tuli käytettyä treenin lopussa jopa täydelläkin teholla. Parkkipaikalla tavattiin pari KR:n miestä. Veikkaanpa että Prochazka vetää jonkun pimeän osuuden. Kenties aloitus?
Treenissä oma vauhti oli rauhallinen. Muut menivät osittain tuttua rataa toisinpäin, minä otin itselleni satunnaisia pisteitä ikään kuin hajontarasteiksi. Meno oli kohdallaan (vaikkakin rauhallinen, kuten totesin), ja virhettä tuli todella vähän. Kisassa vauhti on paikoin 100% kovempi, joten suunnistus ei tule olemaan helppoa. Sama kaikille, pitääpä vähän pelkistää..
Mitäpä sitä omista mietteistä kertoisi? Edessä on suhteellisen valoisa ja ilmeisesti aika märkä aloitusosuus, omalta osaltani MU:n 1. joukkueessa. Erot muodostuvat koko viestissä suuriksi, koska suunnistus tulee olemaan vaativaa, ja vain parhaimmat pärjäävät. No viimeisin noista ei varmaan tule yllätyksenä kenellekään.
Oma tavoitteeni (samalla varmaan joukkueen taktiikan mukainen) on tulla kärjen tuntumassa, eli ~ 1min kärjestä. Joukkue kokoontuu huomenna ja palaveroimme taktiikan majapaikalla ennen mallisuunnistusta. Periaatteessahan sitä toivoo tulevansa aivan kärkipaikalla, mieluiten yksin, mutta jos tämän meinaa tehdä, suorituksen on oltava täydellisyyden yläpuolella. Sanon suoraan, minulla ei ole resursseja siihen. Tämä ei ole puhdasta itseluottamuksen puutetta, vaan tämä on puhdasta realistisuutta. Mitä vain voi joka tapauksessa tapahtua. Olen kyllä henkisesti valmistautunut siihenkin, että "joudun" tekemään letkan kärkipäässä suunnistusajatusta vaativaa aivotyötä. Kelpaa mulle.
Uskon, että suomalaiset huippujoukkueet (ja suunnistajat) ovat omimmillaan Kytäjän maastossa - ainakin ulkomaalaisiin verrattuna. Tässä vaiheessa ruotsalaiset harmittelevat sitä, että heillä ei ole suomalaisia suunnistajia joukkueissaan. Norjalaiset, etenkin Halden, ovat vahvoja jokaisessa maastotyypissä. He yltänevätkin kolmen joukkoon veikkauksessani.
Jukolan TOP kymppi alà Tapsa näyttää tältä:
1. KR (Gueorgiou karkaa pitkällä yöllä ja sen jälkeen jätkät saa edetä siellä yksin)
2. Halden (Nordberg tulee siltä osuudelta kakkosena, mutta Halden ei saa enää KR:ää kiinni
3. Veve (suomalaispitoinen joukkue sveitsiläisellä höystettynä kulkee tänä vuonna kovaa, Föhr loistaa ankkurina)
4. VaajTe (ainakin omat sympatiat kohdistuu eniten tänne, oman seuran jälkeen.. SUOMI!!!)
5. Delta (on tänä vuonna taas korkealla, koska lyhyilläkin osuuksilla on kovat miehet...eheheheiihän niillä muilla seuroilla tietenkään ole ei...)
6. Kristiansand (ei pärjää tänä vuonna "totuttuun tapaan", Kytäjän maasto tuottaa vaikeuksia heti alusta alkaen)
7. Lidingö (paras ruotsalaisjoukkue on jo kaukana kärjestä)
8. Lynx (suomalainen joukkue pärjää aina)
9. TP (samanlainen heti perään, tää joukkue on muuten korkealla 4. osuuden jälkeen.. Howald vaan on niin jäätävän kova suunnistaja!!)
10. Linnè (kestomenestyjä ruotsista)
Ja MU:n 1. joukkueen viesti näyttää sitten vaihtosijoituksineen tältä:
1. TaPSa - alle min kärjestä, 8.
2. Assu - noin 3min kärkeen, pysyy tiukasti 15. sakissa
3. Kale - vetää tykkijuoksun ja nostaa joukkueen sijalle 11.
4. Late - saa toivomansa paikan ja vielä gepsin selkään, se siivittää jäbän huippujuoksuun, ja jätkä tulee vaihtoon pitkän letkan hännillä sijalla 20.
5. Anatoli - osaa suunnistaa, mutta niin osaa muutkin noilla sijoilla, putoaa tossulla sijalle 27.
6. Tomppa - ei jää kengällä sitten yhtään, lopun virhe maksaa pari sijaa, ja kun muutama todella kova kaveri tulee muutenkin ohi, niin vaihtosijoitus on 33.
7. Lartza - voittaa kirikamppailun ja tuo joukkueen maaliin sijalla 32.
Ja MU:n historian paras Jukola-sijoitus sekä joukkueemme tämänvuotisen tavoitteen täyttyminen on selviö!
Vielä jotain avausosuudesta... Mukana on kovia nimiä, eipä siinä mitään, pysyttelen vauhdissa mukana. K-pisteellä pyrin olemaan 30 parhaan joukossa. Se on sopiva etäisyys siihen, että näkee, minne eri letkat hajaantuvat - jos hajaantuvat. Mikkeli-jukolan jälkeen en tiedä, mitä odottaa ensimmäisen rastin suhteen. Voi tulla lyhyt väli pahaan mäkeen. Yksi rasti niistä tuhannesta rinnerastista on se oma. Taiii voi tulla neljän kilometrin väli rastireittirastille, jonnen kaiken hyvä lisäksi juostaan tietä pitkin. Ykkönen on joka tapauksessa otettava aina tarkasti, jottei ryssi hommaa heti alussa. Luulen että yhdelle tahi kahdelle hajonnalle (en tiedä monta niitä on!!) on tarjolla tiekierto. Rastit sijaitsevat vaativassa mäessä 500-600 metrin päässä K-pisteeltä. Kuitenkin siis semmonen perus.
Rata jatkunee seuraavaksi muutamalla hajonnallisella tulitikkuvälillä, joidenka aikana käväistään kyllä myös ensimmäisellä yhteisellä rastilla (ellei se ole jo ykkönen). Siinä saattaa tulla jo radiotietoa pahoista pummeista. En kuitenkaan usko, että tulee tietoa ollenkaan. Yhden pitkähkön välin jälkeen saavumme ensimmäiselle tv-rastille, joka sijaitsee vanhalla, jo hieman umpeen kasvaneella hakkuu-aukolla. Yöreenissä jo pystyin kuvittelemaan saapumiseni sellaiselle. Ketään muuta ei näy vielä rastilla, aukko on valoitukseltaan hyvin kirkas metsään verrattuna. Tavallaan kaunista. Fiilis oly kyllä yötreenissä aivan upea.
Sitten on vähän epäselvää, omissa mielikuvissakin. Hienoa olisi käydä valloittamassa joku kilpailukeskukseen näkyvä korkea kalliomäki vartti ennen osuuden päättymistä, että varmaan joko se Jaanankallio (nimi kansalaisen karttapaikan mukaan) tai sitten Hirvikallio. Olisi kyllä varmasti siistin näköistä. Tiedä sitten, että näkyykö lamppujen valot kilpailukeskukseen asti, jouduttaisiin tulemaan melkosta lähelle korkeita jyrkänteitä. Sitten kun pummaa, niin putoaminen voi olla jopa todennäköistä. Ei taida järjestäjät ottaa sitä riskiä.
Eiköhän siitä tule hieno Jukola niin kuin kaikista muistakin tähän mennessä. Ai niin, ja itse toivon ainakin mahdollisimman rankkoja olosuhteita (henkiseltä puolelta katsottuna). Toivotan siis kaikille hyvin sateista keliä! Se yösuunnistaminen on siinä vaiheessa aivan fantastista!!!
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Katsastuspitkä
Tähän alkuun kartan kuvia. Olisi varmaan kannattanut laittaa kuvat pieninä. Noooh, enpä taida enää muutella. Näkyvät kuitenkin
Elikkäs:
Välit 9-16
Välit 3-8
Välit 17-22
Väli K-2 + 22-M
Ja pari väliin jäänyttä löytyy kuvia mielessä yhdistelemällä... :D
Keskaripäivänä ymmärsin, että olin yhteistuloksissa kuudes, mikä on muuten ihan järkyttävän hyvin. Vaikka itseluottamusta löytyi ja löytyy, en uskonut yltäväni tuollaisiin suorituksiin, ja vielä tuollaisiin sijoihin. Maastoaskeleeni vaikuttaa olevan erinomaisella mallilla, ja pehmeällä metsäpohjalla juokseminen on minulle yhtä helppoa, kuin Suomelle häviäminen jääkiekossa Tanskalle.
Se siitä. Palautuminen oli onnistunut hyvin, ja hyvin nukutun yön jälkeen aamulenkillä oli virkeä fiilis. Tähän täytyy kyllä sanoa, että itse en ole koskaan oikein tottunut aamulenkkiin, enkä koe sitä siis sitten !yhtään! mielekkäänä. Ihan turhaa sitä kehoa on hermotella 3h ennen starttia, kun pitää herätä ennen kukkoja (7.15?). Tai siltä se ainakin tällä hetkellä tuntuu... Sape houkutteli, ja lähdin siis kuitenkin. Ehkä kuulun siihen nykynuorisoon, joka purnaa kaikesta. Kohta olen kuitenkin menossa armeijaan...
Saapuminen pelipaikalle tapahtui joutevasti. Lähtöaikani oli reilusti ennen kynnyksen sulkeutumista. Lähdin siis metsään, ennen kuin isot starat saapuivat edes paikalle... Sopi minulle. Kunnon lämmittelyt ja viimeiset ohjeet Antilta: "alun rastit tarkasti, tänään sä olet eilistä paremmin" .. "khyl" vastasin.
K-1
Katselin ennen lähtöä, että muut näyttävät menevän alussa ihan hakkuun päähän. No menenpäs minäkin, vaikka TOSIASIASSA suoraan metsän puolelle sitä olisi pitänyt mennä!! Aivan kaameata scheissea toi hakkuu kyllä oli. No siitä taidettiin mainita etukäteen. Eilen en onnistunut lukemaan käyriä juuri ollenkaan, nyt onnistuin siinä jo 1. välillä. Avoin nenä oikealla. Pitkulaisten kumpareiden välissä olevan kumpare nätisti alle ja suunta rastille. 2min edellä lähtenyt Viholaisen Eeli on enää 20sek edellä.
1-2
Selkää seuraillen ja käyriä katsomatta etenin aina tyttöjen rastille asti. Luotin, että sain selvää hietikoista. No, niin sainkin ja rasti löytyi ilman sen kummempia ongelmia. Yritän herättää keskustelua kiroamalla rastien piiloja, mutta vastausta ei kuulunut.
2-3
Lähden vetämään lankkuja pitkin kohti mökkejä. Rinteen yli notkoon, ja siitä eilisestä tutulle sillalle. Nyt osasin mennä ojasta yli sillan kautta, eilen en... Pää jää muistelemaan eilistä liikaa, ja unohdan rastinoton kokonaan. Käyräviidakossa himmailen vähän aikaa ja taakse katsoessani huomaan, että S-JKL:n paita käväisi rastilla. Virhettä taisi tulla lähes 40sek.
3-4
Homma taas haltuun. Kumpareen vieressä olevan kiven kohdalta ojasta yli, ja olematonta notkoa etsiskelemään. Rastilla olen taas kaverin kannassa.
4-5
Luen ojan väärin, minkä takia ole hieman pihalla koko välin ajan. Luulin, että oltiin menty rastista ohi, mutta olimme vasta menossa sille.
5-6
Hakkuun läpi melko tyhjälle alueelle. Rastikiven pitäisi näkyä kauas. 4min edellä lähteneen Saaren (TuS) paita vilahtelee välillä puiden välistä, ja rastilla olemme kannassa.
6-7
Oma päätös mennä tien kautta - sentään oma. Huomaan heti, että matkavauhtini on piirun verran kovempi kuin Saaren ja Viholaisen. Epäolennaiset asiat täyttävät mieleni, jälleen. Polkuja pitkin eiliselle rastinotkolle, josta kuviorajan tuntumaan. Kartasta en saa mitään selkoa, mutta rasti tulee vastaan.
7-8
En yritä lukea uria. Bongaan puskan kulman kaukaa vasemmalla ja ylitän polun. Pyöreähkön muotoinen käyrämuodostelma osuu silmään jo kartalta, sen näen oikealla. Yritän vauhtia reilusti hidastamallakin saada selvää, millä harjanteella ja millä puolen harjannetta notko on, mutta ei tule mitään. Tulen rastinotkoa edeltävään notkoon, ja menen sekaisin. Toiset vievät rastille...
8-9
Otan taas vauhdinpidon tehtäväkseni ja lähden laputtelemaan krossiradalle. Rastipiste on selvä: vasemmanpuoleisimman harjanteen vasemmalla puolella oleva notko... Silti pysähtelen ja teen virheitä. Muiden perässä rastille.
9-10
Viholainen lähtee jatkamaan yksin omaa perhostaan, minä ja Saari toista. Yritän nollata tilanteen ja lähteä tekemään omaa suoritusta. No, siinä onnistunkin, mutta kiveä ei meinaa löytyä, enkä vielä pääse kaverista irti - ihan kuin se olisi kilpailun syvin tarkoitus!
9-10
Suunta viivaa pitkin. Kivi on oikeassa paikassaan. Olisikohan ollut ainoa kerta kisassa, kun tulen rastille täydellisesti omalla työlläni (myös tietoisesti).
10-11
Eipä paljoa lueskella. Suunta harjanteita kohti ja notko löytyy muistilla...
11-12
50metrin aikana suurelta nenältä kuljen suunnalla supan väärälle puolelle, ja lähdin vielä tietenkin väärään suuntaan. Saari meni ohi...
12-13-14-15-16
Saaren peesissä aina väliaikarastille asti. Lueskelin pitkän välin valmiiksi ja otin mukillisen vettä...
16-17
Irroittelin alussa tarkoituksella vähäsen paineita. Sen takia alku melko reippaasti... Toinen teiden risteys ei täsmää hapottuneen pään mielikuviin, vaan hakkuaukko tuntuu olevan pelottavan lähellä. Mietin 10-15 sekuntia olinpaikkaani. Kuulen jo Saaren juoksuaskeleet, kun lähden jatkamaan matkaani - lähinnä vihaisena itselleni. Loppu polkuja pitkin. Rasti löytyy nyt hyvin, toisaalta hieman myös kuvausporukan avustuksella...
17-18-19
Pari lyhyttä väliä, joille molemmille säädin jälleen kerran jotain pientä. Viholainen on taas mukanani Saaren kanssa.
19-20
Oma amatöörisyys alkaa pikku hiljaa ketuttamaan ja lannistamaan. Talojen vierestä polulle ja siitä rastinotkoon, jonka tytöt paljastavat...
20-21
Eilisen metsikköä ja puskaa lukien... Tuurilla rastille, sillä luin rinteen aivan väärin...
21-22-23-M
Eipä jaksa kiinnostaa. Kuljen välit suhteelliseen puhtaasti, mutta isku ja mieli hommasta on kadonnut jo pitkän aikaa sitten. Suorituksen jälkeen kommentit Antille: " V**** mitä p*****, oma suunnistus siis!!
Omassa päässä Tanskan MM-kisapaikka on oikeastaan jo kadonnut. Sen verran huono suoritus toi pitkämatka oli. Sija siis lopulta 13, mikä on kuitenkin suvun ennätys :P. Lähes 9 minuuttia takkiin ylivoimaiselle Vainiolle. Muutkaan eivät ole menneet puhtaasti, sillä itse tein virhettä kuusi minuuttia ja erinomaisella suorituksella olisin yltänyt jopa toiseksi. Pettymys kisoista ei sinänsä ole suuri, sillä näytöt olivat hyviä urheilukoulua silmällä pitäen...
Katsastussprinttiin lähden tekemään suoritusta nollatussa tilassa. A-finaali (30) on kelposuorituksella helppo nakki, joten siitä ei tarvitse paineita ottaa...
Luulenpa että MM-joukkueessa ovat:
Vainio
Hirvikallio
Simosas
Suominen
Tiainen
joko Heinaro tai Mikkola
Nyt keskityn kuitenkin huomattavasti tärkeämpään kilpailuun, Jukolaan, jossa aloitan siis MU:n 1. joukkueen. Tänään mennään valloittamaan Usmi pimeällä, ja sitten herkistellään.
Elikkäs:
Välit 9-16
Välit 3-8
Välit 17-22
Väli K-2 + 22-M
Ja pari väliin jäänyttä löytyy kuvia mielessä yhdistelemällä... :D
Keskaripäivänä ymmärsin, että olin yhteistuloksissa kuudes, mikä on muuten ihan järkyttävän hyvin. Vaikka itseluottamusta löytyi ja löytyy, en uskonut yltäväni tuollaisiin suorituksiin, ja vielä tuollaisiin sijoihin. Maastoaskeleeni vaikuttaa olevan erinomaisella mallilla, ja pehmeällä metsäpohjalla juokseminen on minulle yhtä helppoa, kuin Suomelle häviäminen jääkiekossa Tanskalle.
Se siitä. Palautuminen oli onnistunut hyvin, ja hyvin nukutun yön jälkeen aamulenkillä oli virkeä fiilis. Tähän täytyy kyllä sanoa, että itse en ole koskaan oikein tottunut aamulenkkiin, enkä koe sitä siis sitten !yhtään! mielekkäänä. Ihan turhaa sitä kehoa on hermotella 3h ennen starttia, kun pitää herätä ennen kukkoja (7.15?). Tai siltä se ainakin tällä hetkellä tuntuu... Sape houkutteli, ja lähdin siis kuitenkin. Ehkä kuulun siihen nykynuorisoon, joka purnaa kaikesta. Kohta olen kuitenkin menossa armeijaan...
Saapuminen pelipaikalle tapahtui joutevasti. Lähtöaikani oli reilusti ennen kynnyksen sulkeutumista. Lähdin siis metsään, ennen kuin isot starat saapuivat edes paikalle... Sopi minulle. Kunnon lämmittelyt ja viimeiset ohjeet Antilta: "alun rastit tarkasti, tänään sä olet eilistä paremmin" .. "khyl" vastasin.
K-1
Katselin ennen lähtöä, että muut näyttävät menevän alussa ihan hakkuun päähän. No menenpäs minäkin, vaikka TOSIASIASSA suoraan metsän puolelle sitä olisi pitänyt mennä!! Aivan kaameata scheissea toi hakkuu kyllä oli. No siitä taidettiin mainita etukäteen. Eilen en onnistunut lukemaan käyriä juuri ollenkaan, nyt onnistuin siinä jo 1. välillä. Avoin nenä oikealla. Pitkulaisten kumpareiden välissä olevan kumpare nätisti alle ja suunta rastille. 2min edellä lähtenyt Viholaisen Eeli on enää 20sek edellä.
1-2
Selkää seuraillen ja käyriä katsomatta etenin aina tyttöjen rastille asti. Luotin, että sain selvää hietikoista. No, niin sainkin ja rasti löytyi ilman sen kummempia ongelmia. Yritän herättää keskustelua kiroamalla rastien piiloja, mutta vastausta ei kuulunut.
2-3
Lähden vetämään lankkuja pitkin kohti mökkejä. Rinteen yli notkoon, ja siitä eilisestä tutulle sillalle. Nyt osasin mennä ojasta yli sillan kautta, eilen en... Pää jää muistelemaan eilistä liikaa, ja unohdan rastinoton kokonaan. Käyräviidakossa himmailen vähän aikaa ja taakse katsoessani huomaan, että S-JKL:n paita käväisi rastilla. Virhettä taisi tulla lähes 40sek.
3-4
Homma taas haltuun. Kumpareen vieressä olevan kiven kohdalta ojasta yli, ja olematonta notkoa etsiskelemään. Rastilla olen taas kaverin kannassa.
4-5
Luen ojan väärin, minkä takia ole hieman pihalla koko välin ajan. Luulin, että oltiin menty rastista ohi, mutta olimme vasta menossa sille.
5-6
Hakkuun läpi melko tyhjälle alueelle. Rastikiven pitäisi näkyä kauas. 4min edellä lähteneen Saaren (TuS) paita vilahtelee välillä puiden välistä, ja rastilla olemme kannassa.
6-7
Oma päätös mennä tien kautta - sentään oma. Huomaan heti, että matkavauhtini on piirun verran kovempi kuin Saaren ja Viholaisen. Epäolennaiset asiat täyttävät mieleni, jälleen. Polkuja pitkin eiliselle rastinotkolle, josta kuviorajan tuntumaan. Kartasta en saa mitään selkoa, mutta rasti tulee vastaan.
7-8
En yritä lukea uria. Bongaan puskan kulman kaukaa vasemmalla ja ylitän polun. Pyöreähkön muotoinen käyrämuodostelma osuu silmään jo kartalta, sen näen oikealla. Yritän vauhtia reilusti hidastamallakin saada selvää, millä harjanteella ja millä puolen harjannetta notko on, mutta ei tule mitään. Tulen rastinotkoa edeltävään notkoon, ja menen sekaisin. Toiset vievät rastille...
8-9
Otan taas vauhdinpidon tehtäväkseni ja lähden laputtelemaan krossiradalle. Rastipiste on selvä: vasemmanpuoleisimman harjanteen vasemmalla puolella oleva notko... Silti pysähtelen ja teen virheitä. Muiden perässä rastille.
9-10
Viholainen lähtee jatkamaan yksin omaa perhostaan, minä ja Saari toista. Yritän nollata tilanteen ja lähteä tekemään omaa suoritusta. No, siinä onnistunkin, mutta kiveä ei meinaa löytyä, enkä vielä pääse kaverista irti - ihan kuin se olisi kilpailun syvin tarkoitus!
9-10
Suunta viivaa pitkin. Kivi on oikeassa paikassaan. Olisikohan ollut ainoa kerta kisassa, kun tulen rastille täydellisesti omalla työlläni (myös tietoisesti).
10-11
Eipä paljoa lueskella. Suunta harjanteita kohti ja notko löytyy muistilla...
11-12
50metrin aikana suurelta nenältä kuljen suunnalla supan väärälle puolelle, ja lähdin vielä tietenkin väärään suuntaan. Saari meni ohi...
12-13-14-15-16
Saaren peesissä aina väliaikarastille asti. Lueskelin pitkän välin valmiiksi ja otin mukillisen vettä...
16-17
Irroittelin alussa tarkoituksella vähäsen paineita. Sen takia alku melko reippaasti... Toinen teiden risteys ei täsmää hapottuneen pään mielikuviin, vaan hakkuaukko tuntuu olevan pelottavan lähellä. Mietin 10-15 sekuntia olinpaikkaani. Kuulen jo Saaren juoksuaskeleet, kun lähden jatkamaan matkaani - lähinnä vihaisena itselleni. Loppu polkuja pitkin. Rasti löytyy nyt hyvin, toisaalta hieman myös kuvausporukan avustuksella...
17-18-19
Pari lyhyttä väliä, joille molemmille säädin jälleen kerran jotain pientä. Viholainen on taas mukanani Saaren kanssa.
19-20
Oma amatöörisyys alkaa pikku hiljaa ketuttamaan ja lannistamaan. Talojen vierestä polulle ja siitä rastinotkoon, jonka tytöt paljastavat...
20-21
Eilisen metsikköä ja puskaa lukien... Tuurilla rastille, sillä luin rinteen aivan väärin...
21-22-23-M
Eipä jaksa kiinnostaa. Kuljen välit suhteelliseen puhtaasti, mutta isku ja mieli hommasta on kadonnut jo pitkän aikaa sitten. Suorituksen jälkeen kommentit Antille: " V**** mitä p*****, oma suunnistus siis!!
Omassa päässä Tanskan MM-kisapaikka on oikeastaan jo kadonnut. Sen verran huono suoritus toi pitkämatka oli. Sija siis lopulta 13, mikä on kuitenkin suvun ennätys :P. Lähes 9 minuuttia takkiin ylivoimaiselle Vainiolle. Muutkaan eivät ole menneet puhtaasti, sillä itse tein virhettä kuusi minuuttia ja erinomaisella suorituksella olisin yltänyt jopa toiseksi. Pettymys kisoista ei sinänsä ole suuri, sillä näytöt olivat hyviä urheilukoulua silmällä pitäen...
Katsastussprinttiin lähden tekemään suoritusta nollatussa tilassa. A-finaali (30) on kelposuorituksella helppo nakki, joten siitä ei tarvitse paineita ottaa...
Luulenpa että MM-joukkueessa ovat:
Vainio
Hirvikallio
Simosas
Suominen
Tiainen
joko Heinaro tai Mikkola
Nyt keskityn kuitenkin huomattavasti tärkeämpään kilpailuun, Jukolaan, jossa aloitan siis MU:n 1. joukkueen. Tänään mennään valloittamaan Usmi pimeällä, ja sitten herkistellään.
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Leimaus + katsastuskeskari
Juhon ansiosta aloin kirjoittamaan tätä tekstiä juuri nyt, enkä minuutin päästä... Pikkusen on pitänyt "kiirettä", kun tulin Leimaukselta kotiin, tunnin pakkailun jälkeen Poriin ja sillee..
Vielä kun leiristä ajatteli pistää juttua ennen kisoista kirjoittelua niin eihän sitä voinut muuta kuin levähtää. Keskittyminenkin on jo 100%:sti siirretty siihen suurimpaan ja kauneimpaan...
Leimaus-leiri nyt siis kootusti:
- Leiriläisten mielestä säännöt olivat tiukat
Se ei suuremmin haitannut vaan:
- Macarena!!!
- DISCO!
- Upeat treenit!
- Henkilökohtaisella tasolla: Eikan ( = Suomen huipun) kanssa tehdyt vedot
- Yösprintin "karkaaminen" edellä mainitun kanssa.. En unohda koskaan sitä äänen painoa, jolla Eikka sanoi: "karataan" :D
- Siistit bussimatkat
- Pariskunnat.. Miten Leimauksen imago, kenties jopa tarkoitus, muuttuu?
- Pitkän päälle tommonen elämä olisi kyllä rasittavaa, mutta ehkä kuitenkin rentoa...
- KIITOS!
Leirikuvia esim. täältä.
Sitten katsastuksiin.
Leimauksen aikana ja sitä ennen tehdyt treenit olivat pistäneet kropan tiukille ja jalat pieneen juntturaan. Niinpä olo oli epävarma ainakin kisaa edeltävänä iltana. Matkustimme perjantaina Tampereen seudulle majapaikkaan lähemmäksi Poria, mikä oli varmasti hyvä ratkaisu. Kiitos Arille ja Erjalle!
Lauantaina aamulla söin tuhdin aamupalan, pistelin poskeen tavalliset Herbalifet ja sillee... Fyysisesti olo oli edeltävään päivään verrattuna erinomainen. Josko sittenkin se huippuvire osuu jo tänään? Saapuminen kisapaikalle tapahtui odottavin mielin. Kilpailukeskuksen tarkastus ja kamojen vaihtoon. Kynnyksellä pitäisi kykkiä melko pitkään.
Vettä tihutteli, kun porukkaa alkoi poistumaan kynnyksen katetulta alueelta verryttelemään... Eikka kysäisee: "Onko kunto hyvä?" Vastaan kylmän viileästi: "Superkompensaatio osuu vasta iltapäivän kisaan." Oikeastaan tunnelma on ihan rento. Vaikka kyllä pieni totisuus näkyy kaikista. Nyt on isot kisat kyseessä...
Sulkeudun puoli tuntia ennen lähtöäni omiin mietteisiini. Vesisade alkaa juuri sopivasti voimistumaan. Suoritan rauhallista hölkkäilyä, joka sisältää tarpeellisia ja tarpeettomia hermopyrähdyksiä ja niin edelleen. Kertaan faktat ja omat tavoitteeni sekä kisan taktiikan. Mikä kisa, vahvuudet, asiat joihin kiinnitän huomiota, tavoitteeni fysiikan, suorituksen hallinnan, suunnistuksen ja ympäristön suhteen, sijatavoite jne... Lähtöhetkelläni sade taisi olla kaikkein voimakkainta sinä päivänä. ASIAA!!!
K-1
Suunta kompassiin, tien ylitys ja turhaa harhailua puskaisella alueella. Liika kiire kostautui luullakseni noin 30 sekunnin verran, kun en malttanut löytää kartalta tienylityskohtaani ja kulkea polkuja pitkin. Kuitenkin isolle polulle ihan nätisti, josta etsin selkeää kohtaa metsään lähtöä varten. Sellaista ei löydy, mutta katselen edessä oikealla nousevaa harjannetta ja poistun polulta. Luen tasan kaksi harjannetta, ja sen, millä puolella harjannetta notko on. Rasti tulee vastaan, hieman vahingossakin...
1-2
Suunta kompassiin, pikkuisen vinoksi ja muodoista paikantaen takakautta rastille. Pelin henki valkenee, rastit ovat älyttömissä piiloissa ja kompassisuunnan on oltava tarkempi.
2-3
Etsiskelen vähän uraa alle. Pari ojan ylitystä siihen matkaan mahtuukin. Luen rastiympyrän maaston itselleni selväksi ja siirryn käyräviidakkoon kiven kohdalta. Rastilippu suuressa notkossa näkyy kauas.
3-4
Lähtösuunta kuviorajan tuntumaan. Rasti tulee itsestään vastaan, kun vaan malttaa mennä tarpeeksi pitkälle.
4-5
Suunnalla mäen päälle, josta löydän jälleen RASTIN. Tälläkin kertaa se sijaitsee supassa.
5-6
Kompassisuunnalla ojan yli kumparesyherikköön, josta rasti kävelee jälleen vastaan. Kutoselle mennessä pitkä väli on jo luettu valmiiksi.
6-7
Meno santapolulla on tuskaista. Yritä siinä nyt sitten eteenpäin päästä! Polkuja pitkin aina ojanylitykseen asti, jossa huomaan myös 2min edellä lähteneen Alpin. Homma on sujunut toistaiseksi hyvin. Rinne kävellen ylös ja juosten alas. Rasti näkyy hyvin kauas. Peilaan kuitenkin varmistellen vielä hietikkojen ja metsien rajoihin.
7-8
Samalla taktiikalla seuraavalle. Puska erottuu selvästi. Parin kumpareen päältä notkorastille, jonka Arvolan Miika paljasti siellä käydessään.
8-9
Harjanteen päälle ja varmuuden vuoksi jo pikkupolkua alas, jos uria ei olisi syntynytkään vielä pusikkoiseen rinteeseen. No, olihan niitä jo reilusti, mutta pääsin silti Alppia ja Arvolaa ennen rastille.
9-10 Takaisin mäen päälle, jossa luen polunristeyksen väärin. Ajaudun sivuun, mistä tuli muutama sekunti takkiin. Toisesta polunristeyksestä alas notkorastille.
10-11
Pidempi väli, jossa yritän katsella polkuja, mikä osoittautuu mahdottomaksi. Annan vetovuoron toisille. Katselen kompassia, ja yritän löytää selviä neniä, en onnistu. Huomaan mökin kaukana vasemmalla, ja siihen peilaten käännän oikealle. Beachin rajaan tullessani katselen jalanjälkiä, mutta selvä metsäsaareke paljastaakin jo pian rastin sijainnin.
11-12-M
Viimeisellekin rastille kykenen vielä menemään maltilla. Hyvä! Varmuuden vuoksi hieman vasemalta, jos sattuisin näkemään loppuviitoituksen ennen rastia. Se näkyikin ja johdatti minut suoraan 50:lle. Kierto oli oman arvion mukaan ehkä 19 metrin luokkaa, joten ei paha. Lopussa oli hyvä painaa, vaikka naisten rastin viitoitus hieman hämäsikin. Maalissa kärkeen, joka piti melko hyvin. Tappiota voittajalle eli Vainiolle tuli "vain" 1.44.
Fiilis oli ensimmäisen lenkin jälkeen erinomainen. Pieni ero seuraaviin kuitenkin harmitti. Alle 30sek parannus olisi riittänyt 4. sijaan. Vaikka valitsijat varmasti tietävät sen, että aikaero on pieni, niin siltihän se oma nimi on muutaman rivin alempana. Ei sille vaan voi mitään.
Väliajalla söin ja join enrgistä ruokaa. No en mitään sen ihmeellisempää pöperöä. Kunhan sain vain vatsan pohjalle jotain. Sitten palasin kilpailukeskukseen, palasin kämpälle takaisin hakemassa numeroni ja vielä käytiin kaupassa ennen omaaa lämmittelyä sekä toisen keskimatkan starttia.
Lähtöön valmistautuminen onnistui hyvin. Pystyin unohtamaan muut ja keskittymään olennaiseen. En lähtenyt vetämään show:ta kavereiden keskelle, vaan valmistauduin suoritukseen samalla tavalla kuin normaaliin kilpailuun.
Eipä siinä muuta sitten. Saaren Tonin sai ykkösellä kiikariin. 6:n jälkeen kiinni. Ja loppumatka mentiinkin vuorovedoin. Toinen oikoi toisen pienetkin mutkat. lopussa tuli pieni keskittymiskatkos ja noin 20sek virhe. Loppuaika kuitenkin hyvä. Tällä kertaa "vain" 1.11 Vainioon ja sija 8. Yhteiskilpailussa lopulta kuudes. Loistavaa!
Tässä vielä kartta. Selvempää en jaksanut yrittää kuvata. Pitää oikeasti hommata se skanneri... Nyt siihen olisi vielä rahaa... Sinisellä katkoviivalla ensimmäinen kisa. Punaisella merkittävimmät erot toiselta pätkältä.
Eiköhän se pitkän analyysi tule ennen Jukolaa.
Huomenna käydään poikien kanssa fiilistelemässä Usmilla yötä.
Vielä kun leiristä ajatteli pistää juttua ennen kisoista kirjoittelua niin eihän sitä voinut muuta kuin levähtää. Keskittyminenkin on jo 100%:sti siirretty siihen suurimpaan ja kauneimpaan...
Leimaus-leiri nyt siis kootusti:
- Leiriläisten mielestä säännöt olivat tiukat
Se ei suuremmin haitannut vaan:
- Macarena!!!
- DISCO!
- Upeat treenit!
- Henkilökohtaisella tasolla: Eikan ( = Suomen huipun) kanssa tehdyt vedot
- Yösprintin "karkaaminen" edellä mainitun kanssa.. En unohda koskaan sitä äänen painoa, jolla Eikka sanoi: "karataan" :D
- Siistit bussimatkat
- Pariskunnat.. Miten Leimauksen imago, kenties jopa tarkoitus, muuttuu?
- Pitkän päälle tommonen elämä olisi kyllä rasittavaa, mutta ehkä kuitenkin rentoa...
- KIITOS!
Leirikuvia esim. täältä.
Sitten katsastuksiin.
Leimauksen aikana ja sitä ennen tehdyt treenit olivat pistäneet kropan tiukille ja jalat pieneen juntturaan. Niinpä olo oli epävarma ainakin kisaa edeltävänä iltana. Matkustimme perjantaina Tampereen seudulle majapaikkaan lähemmäksi Poria, mikä oli varmasti hyvä ratkaisu. Kiitos Arille ja Erjalle!
Lauantaina aamulla söin tuhdin aamupalan, pistelin poskeen tavalliset Herbalifet ja sillee... Fyysisesti olo oli edeltävään päivään verrattuna erinomainen. Josko sittenkin se huippuvire osuu jo tänään? Saapuminen kisapaikalle tapahtui odottavin mielin. Kilpailukeskuksen tarkastus ja kamojen vaihtoon. Kynnyksellä pitäisi kykkiä melko pitkään.
Vettä tihutteli, kun porukkaa alkoi poistumaan kynnyksen katetulta alueelta verryttelemään... Eikka kysäisee: "Onko kunto hyvä?" Vastaan kylmän viileästi: "Superkompensaatio osuu vasta iltapäivän kisaan." Oikeastaan tunnelma on ihan rento. Vaikka kyllä pieni totisuus näkyy kaikista. Nyt on isot kisat kyseessä...
Sulkeudun puoli tuntia ennen lähtöäni omiin mietteisiini. Vesisade alkaa juuri sopivasti voimistumaan. Suoritan rauhallista hölkkäilyä, joka sisältää tarpeellisia ja tarpeettomia hermopyrähdyksiä ja niin edelleen. Kertaan faktat ja omat tavoitteeni sekä kisan taktiikan. Mikä kisa, vahvuudet, asiat joihin kiinnitän huomiota, tavoitteeni fysiikan, suorituksen hallinnan, suunnistuksen ja ympäristön suhteen, sijatavoite jne... Lähtöhetkelläni sade taisi olla kaikkein voimakkainta sinä päivänä. ASIAA!!!
K-1
Suunta kompassiin, tien ylitys ja turhaa harhailua puskaisella alueella. Liika kiire kostautui luullakseni noin 30 sekunnin verran, kun en malttanut löytää kartalta tienylityskohtaani ja kulkea polkuja pitkin. Kuitenkin isolle polulle ihan nätisti, josta etsin selkeää kohtaa metsään lähtöä varten. Sellaista ei löydy, mutta katselen edessä oikealla nousevaa harjannetta ja poistun polulta. Luen tasan kaksi harjannetta, ja sen, millä puolella harjannetta notko on. Rasti tulee vastaan, hieman vahingossakin...
1-2
Suunta kompassiin, pikkuisen vinoksi ja muodoista paikantaen takakautta rastille. Pelin henki valkenee, rastit ovat älyttömissä piiloissa ja kompassisuunnan on oltava tarkempi.
2-3
Etsiskelen vähän uraa alle. Pari ojan ylitystä siihen matkaan mahtuukin. Luen rastiympyrän maaston itselleni selväksi ja siirryn käyräviidakkoon kiven kohdalta. Rastilippu suuressa notkossa näkyy kauas.
3-4
Lähtösuunta kuviorajan tuntumaan. Rasti tulee itsestään vastaan, kun vaan malttaa mennä tarpeeksi pitkälle.
4-5
Suunnalla mäen päälle, josta löydän jälleen RASTIN. Tälläkin kertaa se sijaitsee supassa.
5-6
Kompassisuunnalla ojan yli kumparesyherikköön, josta rasti kävelee jälleen vastaan. Kutoselle mennessä pitkä väli on jo luettu valmiiksi.
6-7
Meno santapolulla on tuskaista. Yritä siinä nyt sitten eteenpäin päästä! Polkuja pitkin aina ojanylitykseen asti, jossa huomaan myös 2min edellä lähteneen Alpin. Homma on sujunut toistaiseksi hyvin. Rinne kävellen ylös ja juosten alas. Rasti näkyy hyvin kauas. Peilaan kuitenkin varmistellen vielä hietikkojen ja metsien rajoihin.
7-8
Samalla taktiikalla seuraavalle. Puska erottuu selvästi. Parin kumpareen päältä notkorastille, jonka Arvolan Miika paljasti siellä käydessään.
8-9
Harjanteen päälle ja varmuuden vuoksi jo pikkupolkua alas, jos uria ei olisi syntynytkään vielä pusikkoiseen rinteeseen. No, olihan niitä jo reilusti, mutta pääsin silti Alppia ja Arvolaa ennen rastille.
9-10 Takaisin mäen päälle, jossa luen polunristeyksen väärin. Ajaudun sivuun, mistä tuli muutama sekunti takkiin. Toisesta polunristeyksestä alas notkorastille.
10-11
Pidempi väli, jossa yritän katsella polkuja, mikä osoittautuu mahdottomaksi. Annan vetovuoron toisille. Katselen kompassia, ja yritän löytää selviä neniä, en onnistu. Huomaan mökin kaukana vasemmalla, ja siihen peilaten käännän oikealle. Beachin rajaan tullessani katselen jalanjälkiä, mutta selvä metsäsaareke paljastaakin jo pian rastin sijainnin.
11-12-M
Viimeisellekin rastille kykenen vielä menemään maltilla. Hyvä! Varmuuden vuoksi hieman vasemalta, jos sattuisin näkemään loppuviitoituksen ennen rastia. Se näkyikin ja johdatti minut suoraan 50:lle. Kierto oli oman arvion mukaan ehkä 19 metrin luokkaa, joten ei paha. Lopussa oli hyvä painaa, vaikka naisten rastin viitoitus hieman hämäsikin. Maalissa kärkeen, joka piti melko hyvin. Tappiota voittajalle eli Vainiolle tuli "vain" 1.44.
Fiilis oli ensimmäisen lenkin jälkeen erinomainen. Pieni ero seuraaviin kuitenkin harmitti. Alle 30sek parannus olisi riittänyt 4. sijaan. Vaikka valitsijat varmasti tietävät sen, että aikaero on pieni, niin siltihän se oma nimi on muutaman rivin alempana. Ei sille vaan voi mitään.
Väliajalla söin ja join enrgistä ruokaa. No en mitään sen ihmeellisempää pöperöä. Kunhan sain vain vatsan pohjalle jotain. Sitten palasin kilpailukeskukseen, palasin kämpälle takaisin hakemassa numeroni ja vielä käytiin kaupassa ennen omaaa lämmittelyä sekä toisen keskimatkan starttia.
Lähtöön valmistautuminen onnistui hyvin. Pystyin unohtamaan muut ja keskittymään olennaiseen. En lähtenyt vetämään show:ta kavereiden keskelle, vaan valmistauduin suoritukseen samalla tavalla kuin normaaliin kilpailuun.
Eipä siinä muuta sitten. Saaren Tonin sai ykkösellä kiikariin. 6:n jälkeen kiinni. Ja loppumatka mentiinkin vuorovedoin. Toinen oikoi toisen pienetkin mutkat. lopussa tuli pieni keskittymiskatkos ja noin 20sek virhe. Loppuaika kuitenkin hyvä. Tällä kertaa "vain" 1.11 Vainioon ja sija 8. Yhteiskilpailussa lopulta kuudes. Loistavaa!
Tässä vielä kartta. Selvempää en jaksanut yrittää kuvata. Pitää oikeasti hommata se skanneri... Nyt siihen olisi vielä rahaa... Sinisellä katkoviivalla ensimmäinen kisa. Punaisella merkittävimmät erot toiselta pätkältä.
Eiköhän se pitkän analyysi tule ennen Jukolaa.
Huomenna käydään poikien kanssa fiilistelemässä Usmilla yötä.
tiistai 1. kesäkuuta 2010
19
Enää 1 päivä huomiseen.
Enää 2 päivää Rastivasojen rinnetreeniin.
Enää 3 päivää tämän viikon keskimmäiseen päivään.
Enää 4 päivää YO-kenraaliin.
Enää 5 päivää YO-juhliin!.
Enää 6 päivää seuraavaan suunnuntaihin.
Enää 7 päivää seuraavan viikon aloittavaan sikatreeniin!
Enää 8 päivää Leimaus-leirin alkamiseen!!!!!!!!!!!!!!!!!
Enää 9 päivää bileisiin!!!
Enää 10 Discoon!!!
Enää 11 päivää 100% virittäytymiseen.
Enää 12 päivää MM-katsastusten keskimatkaan!
Enää 13 päivää MM-katsastusten pitkään matkaan!!
Enää 14 päivää todelliseen leijumiseen!!!!!
Enää 15 päivää maan pinnalle mäjähtämiseen..
Enää 16 päivää valmistavaan treeniin!
Enää 17 päivää lepoon!!!!!!!!!
Enää 18 päivää leiriytymiseen ja fiiliksen hakemiseen!!!
Enää 19 päivää, kaikkein hienoimpaan suunnistustapahtumaan, Jukolaan! x n (kun oletetaan, että n = ∞) Olkaa muuten klo 23 lähtien online-palvelun äärellä! Vietän aikaa metsässä noin 65 minuuttia ;D...
Siinä sitä odoteltavaa. IIK!
Enää 2 päivää Rastivasojen rinnetreeniin.
Enää 3 päivää tämän viikon keskimmäiseen päivään.
Enää 4 päivää YO-kenraaliin.
Enää 5 päivää YO-juhliin!.
Enää 6 päivää seuraavaan suunnuntaihin.
Enää 7 päivää seuraavan viikon aloittavaan sikatreeniin!
Enää 8 päivää Leimaus-leirin alkamiseen!!!!!!!!!!!!!!!!!
Enää 9 päivää bileisiin!!!
Enää 10 Discoon!!!
Enää 11 päivää 100% virittäytymiseen.
Enää 12 päivää MM-katsastusten keskimatkaan!
Enää 13 päivää MM-katsastusten pitkään matkaan!!
Enää 14 päivää todelliseen leijumiseen!!!!!
Enää 15 päivää maan pinnalle mäjähtämiseen..
Enää 16 päivää valmistavaan treeniin!
Enää 17 päivää lepoon!!!!!!!!!
Enää 18 päivää leiriytymiseen ja fiiliksen hakemiseen!!!
Enää 19 päivää, kaikkein hienoimpaan suunnistustapahtumaan, Jukolaan! x n (kun oletetaan, että n = ∞) Olkaa muuten klo 23 lähtien online-palvelun äärellä! Vietän aikaa metsässä noin 65 minuuttia ;D...
Siinä sitä odoteltavaa. IIK!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)