Nonniin. Sm-leirin jälkeen olen harjoittelun suhteen pitänyt aika matalaa profiilia. Olen panostanut palautumiseen (joka käsittää monta pientä asiaa) ja kuivaharjoitteluun. Tänään alkoi fyysinen virittely Sm-pitkää varten.
Samaan aikaan keskipäivällä, kun "muut" liikuttivat jalkojaan Ikaalisten metsissä tulosten perusteella mukavan vinhaa kyytiä, lähdin hyvien lämmittelyjen jälkeen tekemään määräintervallitreeniä. Edessä tuttu kaava: 2 x 8 x 200m.. Alku oli hyvävoimaisen lentävää, loppu oli hieman kuluneen rentoa. Happoja ei treenin tavoitteen mukaisesti tullut. Harjoitus herätteli ja virkisti mukavasti.
Sunnuntaina kilpailen eGames:n pitkän matkan. Mukana on muutama kova nimi (=mitalikandidaatti), joten kisa toimii hyvänä kenraalina reilun viikon päästä käytävään mittelöön. Samalla saa infoa myös muiden kisakunnosta. Tosin eihän se omaan suoritukseen vaikuta yhtään :)
Ensi viikolla ohjelmassa
Ma: pitkä suunnistus
Ti: 1000
Ke: kevyt suunnistus + kova yösuunnistus
-> palauttelua
La: karsinta
Su: finaali
Karsintaan on muuten ilmoittautunut 90 jannua. "Vain" 40 pääsee A-finaaliin. Käsittääkseni määrä on H20-sarjan pitkälle matkalle melko suuri. Mikäpäs siinä, saadaan hieman kilpailua. Lähden tekemään rauhallista ja virheetöntä suoritusta. Sillä pitäisi lohjeta A-finaalipaikka.
perjantai 27. elokuuta 2010
maanantai 23. elokuuta 2010
Sm-leiri
2 viikkoa aikaa syksyn päätavoitteeseen, Sm-pitkään.
Seuran viikonloppuleiri osoitti sen, että kokonaisuudessaan reilun kuukauden mittainen projekti (joka siis nyt on ylittänyt puolen välin) on tähän mennessä onnistunut erinomaisesti. Noin kuukausi sitten kärsin Fin5:lla huonon kisakunnon ja kuumuuden aiheuttamista kulkuongelmista. Heinäkuun lopulla pistimme Matin kanssa syksyn asiat järjestykseen ja suunnitelmat paperille. Suunnitelmia suurin piirtein noudattaneena ja omaa kehoa kuunnellen kunto on onnistuneesti nousussa, ja kun(!!) omat tuntemukset pitävät paikkansa, huippukunto osuu juurikin siihen oikeaan hetkeen eli kahden viikon päähän. Olen tyytyväinen, että pystyn tuntemaan kroppani kuntotason heilahtelut ja jopa hieman ennakoimaan niitä. Kunnon ajoittaminen on kutakuinkin omissa käsissä ja mielestäni se taito kuuluu ehdottomasti huippu-urheilijalle.
Leiri alkoi perjantaina kisavauhtisella keskimatkan treenillä. Ajanotto ym. oli mukana ja lähtöväli oli ~ 1 minuutti. Itse aloitin varsin pehmeästi, eikä laakea notko, jossa rastikivi oli, selkeytynyt kunnolla päässä. Vielä kun kiviä oli tuossa kohtaa hiukkasen enemmän, mitä kartta antoi ymmärtää, rastinotto meni kurkisteluksi ja seisoskeluksi. Juuri kun näin rastin, osui viereeni Late, joka lähti minuutin eteeni, ja samalla kuulin Lartzan hönkivän ylämäessä. Hän taas lähti minuutin taakse. Kakkosvälin menimme kimpassa. Kolmoselle riitti matkaa, ja lähdin toteuttamaan väliä suoraviivaisesti. Sekä Lartza että Late ottivat eri reitin. Toteutin välin meistä parhaiten ja pääsin karkuun. Loppurata meni ilman suuria virheitä, vaikka aivot pehmenivät ja kaasujalka alkoi hölläämään. Kisan voitto tuli kuitenkin lähes suvereenilla 19 sekunnin erolla Kaleen. Erityisen ylpeä olen toisesta pitkästä välistä (5-6) jolle pystyin rutistamaan pohja-ajan. Siinä ruvettiin lyömään vauhtia ihan reippaasti. Vain kale pärjäsi (+5sek) muut jäivät kauemmas. Kyllä oli hyvä fiilis. Kisa osoitti kunnon ja suunnistustaidon olevan nousujohteisella käyrällä. Hyvä!
Lauantain treenit olivat kevytvauhtisia, osittain heikon energiankäyttökyvyn ja osittain heikohkon kartan/maaston takia. Suurinta viihdettä taidettiinkin nähdä valkokankaalta, kun livetimme Nuorten Jukolaa. Kyllä ne nuoretkin osaavat virheitä tehdä. Viihdearvo niillä kiemuroilla oli melko korkea.
Sunnuntain aamupäivän treeni oli leirin toinen kovavauhtinen. Ohjelmassa mäkivetoja, joihin yhdistettiin mielikuvaharjoitus. Kisavauhtiset mäkivedot tuntuivat kivoilta ja voisin tässä kehuskella, että kaikilla viimeisillä vedoilla keikuin TOP 3:ssa. Tarkkaa muistikuvaa ei kuitenkaan ole. No, treeni tuntui nautinnollisen raskaalle, jos se nyt voi rasittuneella kropalla jollekin tuntua.
Iltapäivän treeninä ja samalla leirin lopetuksena toimi käyräharjoitus. Pari kertaa kun olen ensi kesän MM-Puolan karttoja vilkaissut, voisin sanoa että meikäläinen tarvitsee huomattavasti harjoitusta käyrien kanssa. Suhteellisuudentaju oli surkea, sekä korkeuksia että etäisyyksiä arvioidessa!
Nyt huolletaan.
Seuran viikonloppuleiri osoitti sen, että kokonaisuudessaan reilun kuukauden mittainen projekti (joka siis nyt on ylittänyt puolen välin) on tähän mennessä onnistunut erinomaisesti. Noin kuukausi sitten kärsin Fin5:lla huonon kisakunnon ja kuumuuden aiheuttamista kulkuongelmista. Heinäkuun lopulla pistimme Matin kanssa syksyn asiat järjestykseen ja suunnitelmat paperille. Suunnitelmia suurin piirtein noudattaneena ja omaa kehoa kuunnellen kunto on onnistuneesti nousussa, ja kun(!!) omat tuntemukset pitävät paikkansa, huippukunto osuu juurikin siihen oikeaan hetkeen eli kahden viikon päähän. Olen tyytyväinen, että pystyn tuntemaan kroppani kuntotason heilahtelut ja jopa hieman ennakoimaan niitä. Kunnon ajoittaminen on kutakuinkin omissa käsissä ja mielestäni se taito kuuluu ehdottomasti huippu-urheilijalle.
Leiri alkoi perjantaina kisavauhtisella keskimatkan treenillä. Ajanotto ym. oli mukana ja lähtöväli oli ~ 1 minuutti. Itse aloitin varsin pehmeästi, eikä laakea notko, jossa rastikivi oli, selkeytynyt kunnolla päässä. Vielä kun kiviä oli tuossa kohtaa hiukkasen enemmän, mitä kartta antoi ymmärtää, rastinotto meni kurkisteluksi ja seisoskeluksi. Juuri kun näin rastin, osui viereeni Late, joka lähti minuutin eteeni, ja samalla kuulin Lartzan hönkivän ylämäessä. Hän taas lähti minuutin taakse. Kakkosvälin menimme kimpassa. Kolmoselle riitti matkaa, ja lähdin toteuttamaan väliä suoraviivaisesti. Sekä Lartza että Late ottivat eri reitin. Toteutin välin meistä parhaiten ja pääsin karkuun. Loppurata meni ilman suuria virheitä, vaikka aivot pehmenivät ja kaasujalka alkoi hölläämään. Kisan voitto tuli kuitenkin lähes suvereenilla 19 sekunnin erolla Kaleen. Erityisen ylpeä olen toisesta pitkästä välistä (5-6) jolle pystyin rutistamaan pohja-ajan. Siinä ruvettiin lyömään vauhtia ihan reippaasti. Vain kale pärjäsi (+5sek) muut jäivät kauemmas. Kyllä oli hyvä fiilis. Kisa osoitti kunnon ja suunnistustaidon olevan nousujohteisella käyrällä. Hyvä!
Lauantain treenit olivat kevytvauhtisia, osittain heikon energiankäyttökyvyn ja osittain heikohkon kartan/maaston takia. Suurinta viihdettä taidettiinkin nähdä valkokankaalta, kun livetimme Nuorten Jukolaa. Kyllä ne nuoretkin osaavat virheitä tehdä. Viihdearvo niillä kiemuroilla oli melko korkea.
Sunnuntain aamupäivän treeni oli leirin toinen kovavauhtinen. Ohjelmassa mäkivetoja, joihin yhdistettiin mielikuvaharjoitus. Kisavauhtiset mäkivedot tuntuivat kivoilta ja voisin tässä kehuskella, että kaikilla viimeisillä vedoilla keikuin TOP 3:ssa. Tarkkaa muistikuvaa ei kuitenkaan ole. No, treeni tuntui nautinnollisen raskaalle, jos se nyt voi rasittuneella kropalla jollekin tuntua.
Iltapäivän treeninä ja samalla leirin lopetuksena toimi käyräharjoitus. Pari kertaa kun olen ensi kesän MM-Puolan karttoja vilkaissut, voisin sanoa että meikäläinen tarvitsee huomattavasti harjoitusta käyrien kanssa. Suhteellisuudentaju oli surkea, sekä korkeuksia että etäisyyksiä arvioidessa!
Nyt huolletaan.
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Harjoittelu vaikuttaa ja kunto kohoaa
Nonnih.. Mitäköhän tässä olisi viimeisimmän blogipäivityksen jälkeen tapahtunut. Tyttöjen rippijuhlat, treenailua Joensuussa ja Am-kisat sitten juuri tänä viikonloppuna. Nyt kyllä varmasti unohtui jotain. Muisti on kuitenkin pitkälti lyhytaikainen.. Kaivoin harjoituspäiväkirjan esiin -> Einarin tonni tuli vedettyä joskus lokakuun alussa ja puistosählyn MM-kisoista tuli lohkon 4. sija, mikä tarkoittaa sijoitusta 7. ja 8. paikkeilla. Kyllä myö ollaa kovia!
Kirjoittanen enimmäkseen näistä suunnistukseen liittyvistä kuitenkin. Joskus torstaina juu juoksin radalla tonnin. Ihan kisavauhtia taisin mennä...kirittäjiäkin oli. Aika ei ollut kyllä mitenkään mairitteleva 2.57.9 (min, sek, sadasosat). Äsken mainitsemani mm-sähly tuli käytyä ja rippijuhlat biletettyä (molemmissa jäähdyttelyt lopettelut kovan ukkosen kera :D). Näiden jälkeen lähdimme Sapen kanssa Joensuuhun ja Pohjois-Karjaalaan. Tuonne suunnistajan luvattuun maahan. Ainakin maastopankin puolesta niin voidaan sanoa. Hienoja treenejä, hyvää läppää, taas kerran AH! niin upea vaellus, livetystä ABC:llä ja matkamusiikkia. Itselleni juuri sopiva setti tähän kohtaan syksyä... Sm-pitkää ajatellen mukava rasituspiikki. Kunto näyttää nousseen melko paljon. Kovavauhtiset reenit kulkivat nimittäin ihan kivasti. Väitän, että 1000m voisi kulkea lähelle 2.50:a, kunhan tästä viikosta on palauduttu. Ei sekään vielä huippu, mutta jo selvästi parempi. Juoksuvauhdin suhteen pidän aika matalaa profiilia, vaikka esim. nuorten MM-katsastuksissa meno näyttikin riittävän hyviin sijoituksiin.
Toissapäivänä tultiin siis pohjoisemmasta takaisin. Eilen oli Am-pitkämatka, minkä otin tarkoituksellisesti hyvin rauhassa. Pyrin tekemään puhtaan suunnistussuorituksen, (ei yli 10sek virheitä) missä tosin epäonnistuin jostain syystä. Johdin kisaa siis vielä 5. rastilla muiden tehdessä virheitä.. Muutama pitkä väli ja lähdin 8. rastilta sijalla 2... Yhdeksännelle kadotin tuntuman täydellisesti. Älytön suuntavirhe ja 1½ minuuttia hukkaan. Seuraavilla väleillä oli sama ongelma. Vaikka kuinka tarkasti yritin mennä rastivälillä, jopa kävellen, ajauduin "rajusti" sivuun. Suuntavirheitä tuli perätysten 5kpl. Ja lopussa vielä sain jostain ihmeestä pari koukkua kaivettua.. Jotenkin tuntuma suuntaan katosi kokonaan, eikä homma enää sujunut. Maaliin tullessa fiilis oli todella huono. Suunnistus ei toiminut edes rauhallisella vauhdilla!! Mieli piristyi, kun ero voittajaan olikin vain hieman alle 3min, vaikka pää meinasi hajota metsässä. Tosin, koin suorastaan kirvelevän tappion, kun hävisin Sapelle pronssin vain 45 sekunnilla. :D
Tänään juostiin sitten viesti. Olin Sapen ja Teemun kanssa 20-sarjassa. Ainoana "vastustajana" Pihkaniskat. Ennen viestiä voitto oli ajatuksissamme "itsestään selvä". Torjuin ylimielisyyden ja lähdin nöyrästi tekemään hyvää kovavauhtista ankkurointia..vielä kun poijaat eivät olleet esittäneet mitään huippujuoksuja kahdella ensimmäisellä osuudella. Valitsin hyvävauhtisia reitinvalintoja, jotta kroppa saisi hyvää ärsykettä.. Väsy tuli hieman puolimatkan jälkeen, kun tein ensin reilun 2min virheen ja muutenkin energiavarastot olivat tyhjenemässä. Jalat olivat kyllä jäykät viikon treeni-/kisaputken lopussa. Lopulta, 51 minuutin jälkeen näin rauhoittavan maalisuoran. Am-kultaa tuli! Jeeeeh.
Sm-pitkää kohti ollaan tässä menossa. Suunnitelmat tuntuvat selviltä. Nyt palaudutaan tästä viikosta. Sitten tulee vähän kovaa ja vielä lepuuttelua sekä Sm-leiri. Tämän jälkeen palaudutaan kunnolla. Tämän jälkeen alkaa herkistely syksyn päämatkaa varten. Aikataulussa ollaan..
Jo nyt odotan viikon päästä tulevaa leiriä. Pääsee kepittämään jätkiä. Tai siis, treenamaan heidän kanssaan :))
Kirjoittanen enimmäkseen näistä suunnistukseen liittyvistä kuitenkin. Joskus torstaina juu juoksin radalla tonnin. Ihan kisavauhtia taisin mennä...kirittäjiäkin oli. Aika ei ollut kyllä mitenkään mairitteleva 2.57.9 (min, sek, sadasosat). Äsken mainitsemani mm-sähly tuli käytyä ja rippijuhlat biletettyä (molemmissa jäähdyttelyt lopettelut kovan ukkosen kera :D). Näiden jälkeen lähdimme Sapen kanssa Joensuuhun ja Pohjois-Karjaalaan. Tuonne suunnistajan luvattuun maahan. Ainakin maastopankin puolesta niin voidaan sanoa. Hienoja treenejä, hyvää läppää, taas kerran AH! niin upea vaellus, livetystä ABC:llä ja matkamusiikkia. Itselleni juuri sopiva setti tähän kohtaan syksyä... Sm-pitkää ajatellen mukava rasituspiikki. Kunto näyttää nousseen melko paljon. Kovavauhtiset reenit kulkivat nimittäin ihan kivasti. Väitän, että 1000m voisi kulkea lähelle 2.50:a, kunhan tästä viikosta on palauduttu. Ei sekään vielä huippu, mutta jo selvästi parempi. Juoksuvauhdin suhteen pidän aika matalaa profiilia, vaikka esim. nuorten MM-katsastuksissa meno näyttikin riittävän hyviin sijoituksiin.
Toissapäivänä tultiin siis pohjoisemmasta takaisin. Eilen oli Am-pitkämatka, minkä otin tarkoituksellisesti hyvin rauhassa. Pyrin tekemään puhtaan suunnistussuorituksen, (ei yli 10sek virheitä) missä tosin epäonnistuin jostain syystä. Johdin kisaa siis vielä 5. rastilla muiden tehdessä virheitä.. Muutama pitkä väli ja lähdin 8. rastilta sijalla 2... Yhdeksännelle kadotin tuntuman täydellisesti. Älytön suuntavirhe ja 1½ minuuttia hukkaan. Seuraavilla väleillä oli sama ongelma. Vaikka kuinka tarkasti yritin mennä rastivälillä, jopa kävellen, ajauduin "rajusti" sivuun. Suuntavirheitä tuli perätysten 5kpl. Ja lopussa vielä sain jostain ihmeestä pari koukkua kaivettua.. Jotenkin tuntuma suuntaan katosi kokonaan, eikä homma enää sujunut. Maaliin tullessa fiilis oli todella huono. Suunnistus ei toiminut edes rauhallisella vauhdilla!! Mieli piristyi, kun ero voittajaan olikin vain hieman alle 3min, vaikka pää meinasi hajota metsässä. Tosin, koin suorastaan kirvelevän tappion, kun hävisin Sapelle pronssin vain 45 sekunnilla. :D
Tänään juostiin sitten viesti. Olin Sapen ja Teemun kanssa 20-sarjassa. Ainoana "vastustajana" Pihkaniskat. Ennen viestiä voitto oli ajatuksissamme "itsestään selvä". Torjuin ylimielisyyden ja lähdin nöyrästi tekemään hyvää kovavauhtista ankkurointia..vielä kun poijaat eivät olleet esittäneet mitään huippujuoksuja kahdella ensimmäisellä osuudella. Valitsin hyvävauhtisia reitinvalintoja, jotta kroppa saisi hyvää ärsykettä.. Väsy tuli hieman puolimatkan jälkeen, kun tein ensin reilun 2min virheen ja muutenkin energiavarastot olivat tyhjenemässä. Jalat olivat kyllä jäykät viikon treeni-/kisaputken lopussa. Lopulta, 51 minuutin jälkeen näin rauhoittavan maalisuoran. Am-kultaa tuli! Jeeeeh.
Sm-pitkää kohti ollaan tässä menossa. Suunnitelmat tuntuvat selviltä. Nyt palaudutaan tästä viikosta. Sitten tulee vähän kovaa ja vielä lepuuttelua sekä Sm-leiri. Tämän jälkeen palaudutaan kunnolla. Tämän jälkeen alkaa herkistely syksyn päämatkaa varten. Aikataulussa ollaan..
Jo nyt odotan viikon päästä tulevaa leiriä. Pääsee kepittämään jätkiä. Tai siis, treenamaan heidän kanssaan :))
tiistai 3. elokuuta 2010
Tapahtumia
Asiaaa! Vihdoin toteutui jo toista viikkoa suunniteltu Salpa-Jukola -training Artun kanssa. Jätkähän tuli meille viime KEKSI(ettei kenellekään jäisi epäselväksi)viikkona joskus klo reikäleipä19.. Asiaan kuulumattomat sipsit ja kokikset tuli syötyä ennenaikaisesti jo before party-time. Siitä lähdettiin sitten palauttavalle iltaiselle yökävelylle. Meno klo 21.30 - paluu klo 23.35. Matkan aikana kuunneltiin lähinnä heviä, tuntematonta musiikkilajia jolle emme itse keksineet termiä, lisää heviä, akustista heviä rummuilla ja kitaroilla ym. höystettynä ja vielä lopuksi ... oli hiljaista.. Taisi olla ukkonen ja koiran haukunta, jotka kuuluivat lenkin loppupuolella. Älytöntä kohellusta sisältävä ja Facebookissa (tuolla jokaisen teinin nettiparatiisissa) suuria suosionosoituksia saanut videokin kuvattiin tuon kävelyn aikana.
Kotiovelle päästyämme vaihdoimme lampun selkään (=päähän) ja teimme kotipihalla eräänlaisen Jukola-treenin Salpa-Jukoa ajatellen. Maastohan vastasi lähes täydellisesti ensi vuoden kollegaansa (miteee toi kirjotetaaa?). Nopeaa, melko laakeiden (mutta korkeiden) mäkien sävyttämää, kivipohjaista hiekkakiveä kuin Yyteri-Beach:lla konsanaan. Keskimääräinen kivien koko on tosin hieman isompi kuin meren rannalla. Minä mistää kivilajeista mitää tiedä. Nopea maasto lienee kuitenkin kyseessä, ja se jos mikä on siistiä! Tulee jo ihan 10mila mieleen.
Toissapäiväisenä sunnuntaina käväisin vierailemassa Lahti-suunnistuksen pääsarjassa, H21E:ssä. Noh, opintomatkahan siitä tuli kaikkine koukkuineen ja haavereineen. En ole huolestunut, sillä tarkoitusten mukaisesti huippukunto nousee esiin vasta Sm-pitkällä. Siitä se pysyy yllä vielä keskarille ja viestiinkin.
Juurikin tänään tuli sitten käytyä katselemassa, miten kauden päätavoite on toteutumassa. Urheilukoulun testit järjestettiin nimittäin suunnistajien osalta Hennalassa tänään. Mukana olivat Minä, Oskari ja Eikka..
Älykkyystestit menivät melko hyvin. Muutama kysymys jäi ajan puutteen takia tekemättä, mutta en ole huolissani. Tunsin kokeen menevän hyvin. Loput psykologiset kokeet olivat enemmän tai vähemmän tuskaa... Taidettiin lähemmäs 800 kysymykseen vastailla päivän aikana.
Fyysisiin testeihin olen todella tyytyväinen. Hypyt onnistuivat ainakin suunnistajiin verraten hyvin. Ketteryystestissä olin varmasti keskitason paremmalla puolella. Jälkimmäisellä yrityskerralla kaatui kierrettäväksi tarkoitettu lippu (ihan omalla painollaan meni :D) ja suoritus hylättiin. Puolen sekunnin aikaparannus jäi tekemättä. Se hivenen harmittaa, sillä kyseessä oli reilun 12 sekunnin koe. Piip-juoksutesti menikin sitten kestävyysurheilijalle ominaisesti muuhun porukkaan verraten erinomaisesti. 130 tyydytti henkisesti, joten jätin siihen. Päivän kunnolla ei kyllä pötkitä pitkälle, mutta muihin verraten tulos oli siis hyvä. Edellä olivat vain Oskari, Eikka ja eräs kävelijä. Rasvaprosenteissa taisin olla omassa sarjassani, kun lukemaksi kirjattiin reilu 6. Taisi yksi uimarikin ääneen tokaista: "Tossa on läski jätkä"..
Että näin. Uskon pääseväni sisään, mutta odotellaan kuitenkin. Nyt on aikaa keskittyä Sm-pitkään ja taas hetkeksi autokouluun. Tulokset urheilukouluun päässeistä julkaistaan 1.9.
Kotiovelle päästyämme vaihdoimme lampun selkään (=päähän) ja teimme kotipihalla eräänlaisen Jukola-treenin Salpa-Jukoa ajatellen. Maastohan vastasi lähes täydellisesti ensi vuoden kollegaansa (miteee toi kirjotetaaa?). Nopeaa, melko laakeiden (mutta korkeiden) mäkien sävyttämää, kivipohjaista hiekkakiveä kuin Yyteri-Beach:lla konsanaan. Keskimääräinen kivien koko on tosin hieman isompi kuin meren rannalla. Minä mistää kivilajeista mitää tiedä. Nopea maasto lienee kuitenkin kyseessä, ja se jos mikä on siistiä! Tulee jo ihan 10mila mieleen.
Toissapäiväisenä sunnuntaina käväisin vierailemassa Lahti-suunnistuksen pääsarjassa, H21E:ssä. Noh, opintomatkahan siitä tuli kaikkine koukkuineen ja haavereineen. En ole huolestunut, sillä tarkoitusten mukaisesti huippukunto nousee esiin vasta Sm-pitkällä. Siitä se pysyy yllä vielä keskarille ja viestiinkin.
Juurikin tänään tuli sitten käytyä katselemassa, miten kauden päätavoite on toteutumassa. Urheilukoulun testit järjestettiin nimittäin suunnistajien osalta Hennalassa tänään. Mukana olivat Minä, Oskari ja Eikka..
Älykkyystestit menivät melko hyvin. Muutama kysymys jäi ajan puutteen takia tekemättä, mutta en ole huolissani. Tunsin kokeen menevän hyvin. Loput psykologiset kokeet olivat enemmän tai vähemmän tuskaa... Taidettiin lähemmäs 800 kysymykseen vastailla päivän aikana.
Fyysisiin testeihin olen todella tyytyväinen. Hypyt onnistuivat ainakin suunnistajiin verraten hyvin. Ketteryystestissä olin varmasti keskitason paremmalla puolella. Jälkimmäisellä yrityskerralla kaatui kierrettäväksi tarkoitettu lippu (ihan omalla painollaan meni :D) ja suoritus hylättiin. Puolen sekunnin aikaparannus jäi tekemättä. Se hivenen harmittaa, sillä kyseessä oli reilun 12 sekunnin koe. Piip-juoksutesti menikin sitten kestävyysurheilijalle ominaisesti muuhun porukkaan verraten erinomaisesti. 130 tyydytti henkisesti, joten jätin siihen. Päivän kunnolla ei kyllä pötkitä pitkälle, mutta muihin verraten tulos oli siis hyvä. Edellä olivat vain Oskari, Eikka ja eräs kävelijä. Rasvaprosenteissa taisin olla omassa sarjassani, kun lukemaksi kirjattiin reilu 6. Taisi yksi uimarikin ääneen tokaista: "Tossa on läski jätkä"..
Että näin. Uskon pääseväni sisään, mutta odotellaan kuitenkin. Nyt on aikaa keskittyä Sm-pitkään ja taas hetkeksi autokouluun. Tulokset urheilukouluun päässeistä julkaistaan 1.9.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)