Elettiin vuotta 2010. Kunto oli kohdallaan keväällä, ja jalat olivat pysyneet melko hyvässä kunnossa, kunnes lähdettiin nostamaan liikaa juoksumääriä. Tämänkin kilpailukauden aikana tappelin säärien kanssa. Ruotsin kevätleiri kuitenkin semisti läpi ja 10milan aloitus oli bueno. Täytynee ottaa nyt vuonna 2013 vuonna mallia tuosta talvesta -> juoksijan voimaharjoittelua kuten juoksutekniikkaa enemmän.
No, kesä meni ja tuli loppukausi. Äijä pyrki Urheilukouluun. Ja mollivoittoisen syksyn jälkeen sinne pääsikin! Elämäni kohokohtia :).
Todettiin, että kunto voi kehittyä armeijassakin. Tunsin asioiden olevan hyvin - talven aikana... Sitten tuli kevät 2011. Juostiin, juostiin, juostiin. Joka vkl oli tavallisen kevään tapaan kilpailuja. 10milassa ei kolkuteltu osuussijoilla minnekään taivaisiin, koska tein virheen keskim. joka toiselle rastille. Kunto oli kuitenkin parempi kuin edellisvuonna, eikä långa natten tuntunut missään. "Nyt otettaisiin MM-lippu talteen ja lähdettäisiin Puolaan kisaamaan!"
Toukokuussa homma kääntyi laskuun ja sen lopussa tajusin, että olen ylirasittanut kroppaa liikaa intillä ja harjoittelulla. Ei kulkenut, lepäsin ja lepäsin. MM-katsastusten alusviikolla yksissä koulun pääsykokeissa juoksemani cooper-tulos oli selkeästi alle 3500m, mikä kertoi, että kunto ei todellakaan tule olemaan huipussaan viikonlopun kisoissa. Niin, ja olihan se säären sisäsyrjäkin alkanut vaivaamaan.
No, siinä tuli vaan yksinkertaisesti reenattua liikaa. Kovien ja kevyiden suhde oli ok, mutta kun reeniä oli kokonaisuudessaan liian paljon, niin paketti hajosi. Katsastuksissa keskimatkan yksi iso pummi ja jo ennen starttia hävitty pitkä matka olivat Puolan saldo, eikä kisoihin ollut asiaa.
Puolasta tuli mukaan pettyneen miehen lisäksi jo hieman epätavalliselta vaikuttava säärikipu. Lepäsin "kuntoa nostaen" koko viikon Salpa-Jukolaa varten ja juoksin siellä pitkällä yöllä fyysisesti hyvin. Vire oli noussut ja syksyä kohti pystyisi lähtemään uusin mielin. Tai sitten ei.
Jukolan jälkeen koin, että säärikipu oik. jalan alakolmanneksessa mediaalipuolella (tuttu termi) on ollut epätavallisen paikallinen ja pistävä. Menin fyssarin kautta lääkäriin. Porukalla todettiin, että kyseessä voi olla rasitusmurtuma. Kaikkien urheilijan mieltä piinaavien kommellusten jälkeen pääsin röntgeniin 4-5 vkon kuluttua Jukolasta, ja kuvissa ei huomattu mitään. Tarkistuskuvissa noin 8-9 vkon kohdalla huomattiin luun pinnassa jotain ärtymistä, katsottiin ensimmäisiä kuvia uudestaan ja huomattiin sama homma. Kappas.
Noin 11-12 viikon kohdalla eli 3kk Jukolasta aloittelin juoksuharjoittelua, suunnistin Sm-keskimatkan ja lopulta lähdimme sotilaiden SM-suunnistuksiin. Kisoja edeltävänä iltana 45' verkkalenkki ei aiheuttanut mitään oireita, ainakaan heti. Seuraavana aamuna erittäin pieni, mutta kuitenkin olemassa oleva tunne sääressä pakotti silti jättämään kisat väliin. Intin jälkeen päätin, että teen hyvän PK-jakson ilman juoksua. 4 viikkoa meni ilman juoksuaskelia ja määräjakson huipentavalla Ylläksen leirillä tuli hiihtonylkyttämisen lisäksi juostua aamulenkkejä. Siihen lepoviikko päälle ja kokeilemaan, josko juoksu toimisi. Ei toiminut, vaan taas tuli pientä oireilua tuttuun paikkaan - saman tien lääkärin luokse, joka tällä kertaa sanoi säären luutuneen. Lähdin jatkamaan harjoittelua siinä uskossa, että nyt on se vaiva takana päin. Toistaiseksi kiputuntemusta ei ole ilmennyt, joten olen varmaankin selättänyt tämän probleeman.
Mutta 6kk siihen menikin. Viimeiset 2 kk toki harjoittelin jo melko hyvin, mutta sitä kuuluisaa juoksua tuli taas pari tuntia kuukaudessa.
Tähän myöhäiseen kohtaan on siis todettava, että kyseessa ei ollut murtuma, vaan jonkunlainen rasittunut kohta luussa/luun pinnassa. En muista, mikä oli tarkka diagnoosi.. Jos kuormitusta olisi jatkanut liikaa, niin luuhun olisi tullut rasitusmurtuma. Eräs kirja osasi nimetä sen medial tibial stress syndrom:ksi (suora käännös vissiin "sääriluun sisäsivun rasitusoireyhtymä"), jota englannin puhekielessä kutsutaan nimellä shin splint eli penikkatauti. Eli tää, jos joku, on penikkatauti. Erittäin erotettavissa lihasaitio-oireyhtymästä, jossa kyllä sattuu olemaan samankaltaisia vaivoja, jos huonosti menee.
Kyseessä on siis sääriluun sisäsivun kiputila, joka johtuu siitä, että sääriluulle tulee liikaa painetta. Tähän johtavat liika rasitus (esim. juoksu), askelvirheet (kuten ylipronaatio) ym. Luulen, että rasitusta omalla kohdalla tuli liikaa jo yleisesti kevään aikana armeijan ja harjoittelun keskellä, ja kun pidin noin 2 viikon kevyen jakson ylikuormituksen ehkäisemiseksi, jonka jälkeen nostin kuormitusta parilla Puolan kisalla, niin vaiva oli taattu. Jukolan juokseminen luonnollisesti pitkitti tapausta muutamalla viikolla.
Miten sitä sitten hoidetaan tai ehkäistään? Konservatiivisesti levolla, kylmähoidoilla, korvaavilla harjoitteilla ja vastaavilla. Omalla kohdalla on myöhemmin yksi fysioterapeutti todennut, että voisin juosta enemmän päkiällä. Kanta-askelluksessahan painetta tulee sääriluulle enemmän, kuin päkiäjuoksussa, jossa nilkan rakenteet vaimentavat tärähdystä - käsittääkseni. Pohkeet kuntoon siis ja päkiöimään! Jatkan samalla linjalla kuin lihasaitio-oireyhtymässä, eli lihashuolto, järkevä harjoittelu, kompressiosukat etc.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti