Päästä varpaisiin ja takaisin - juoksijan polvi

Eikä kahta ilman kolmatta, sillä viime vuonna vaivat siirtyivät polviin.

Juoksijan polven oireenahan on polven ulkosyrjälle tuleva viiltävä kipu, kuin puukolla pistäisi. Käsittääkseni se on enemmän rasituskipua, mutta en sitten tiiä yleisesti. Ainakin meikäläiselle se tuli rasituksessa ja tulee edelleen jos on tullakseen. Kun polven alueella on tulehdusta, niin kaiken maailman kivut on kyllä mahollisia. Levossa, rasituksessa, ylösalaisin...

Anyway. Juoksijan polvi/iliotibial syndrome jne. johtuu siitä, että IT-jänne (lantion ulkosyrjältä aina polven yli sääriluun ulkosyrjälle) hankaa kiristyessään reisiluun ulkosivunastaa polven ulkosyrjällä. Sanotaan nyt vielä toistamisen nautinnosta, että tämä liittyy hyvin pitkälti kehon ulkosyrjällä oleviin rakenteisiin. Jänteen kiristymiseen tai hankaamiseen voi olla taas vaikka mitä syitä, ja omalla kohdallani terveydenhuollon ammattilaiset ovat esittäneet kahdenlaisia mielipiteitä. A) IT-jänteeseen liittyvät lihakset kuten lantion alueella sijaitsevat sidepeitteen jännittäjälihas ja keskimmäinen pakaralihas jumiutuvat, ja ne kiristävät itse jännettä. Toinen vaihtoehto on, että ne ovat liian heikot ja jättävät kaiken työn (mm. lantion tukemisen) IT-jänteelle, joka sitten saa liikaa rasitusta ja tulos on lopulta sama. B) Jalan askelluksessa esiintyy ylipronaatiota, mikä vääntää polvea liikaa "keskilinjaan päin" (tai "sisään päin") luotisuorasta ja IT-jänne siinä asennossa saa liikaa rasitusta, joka johtaa ulkosivunastan ja jänteen saumattomaan yhteishankaukseen -> juoksijan polvi.

Ylipronaatio kuulostaa tutulta, mutta toisaalta lihakset ovat tällä hetkellä sen verran jumissa lantion ja jalkojen seudulla, että taidan valita molemmat vaihtoehdot. Lantion seudun lihakset kaipaavat myös vahvistusta.

Tarina juoksijan polvista:

"Oli vuosi 2012. Aloittelin juoksemista sääriluun vaivojen jäljiltä uudessa opiskelupaikassa, Suomen urheiluopistolla Vierumäellä. Oli kuulkaa hienoo! Erityisesti alkuvuodesta, kun säännöllinen hieronta ei ollut päivän epistolassa, aikaa treenaamiseen oli paljon. Kaikki oli lähellä, joten siirtymisiinkään ei kulunut aikaa. Koulumatka sujui sukkasillaan, kaikki treenipaikat olivat alle 500m säteellä. 

Juoksu itsessään jäi alkuvuodesta aika vähäiseksi säären sisäsyrjän kipuilun takia, josta jo kerroinkin. Ja virheitä kun on ruvettu tekemään, niin päätin lähteä aloittaamaan kisakauden Danish Spring:iin (ent. Spring Cup) maaliskuun lopussa aikalailla nollajuoksuilla. Ohjelmassa oli kolme kisaa vuorokauden sisään suunnistusmaastossa, jota pystyisi luonnehtimaan sanalla 'tasainen' ja 'pehmeä'.

Sieltä tultiin sitten polvet kipeinä kotia. Ei auttanut hieronta, ei auttanut fysioterapia (kun yritti treenata samaan aikaan). Vaiva pitkittyi ja oikeastaan kaikki kevään kisat jäivät välistä. Kokeillessani vesijuoksua ehkä noin kuukauden lepotauon jälkeen muistin Eikan todenneen joskus, että juoksijan polvi on harmillisempi vaiva kuin penikkatauti. Mä todellakin komppaan! Kun ei tolla vaivalla edes vesijuoksu onnistu!

Toukokuussa oli ensimmäinen työharjoittelukuukausi opistolla. Eli seisomatyötä seisomatyön perään. Siinä samalla hierottiin (mun jalkoja) säännöllisesti ja reenailinkin vähäsen. No ei mihenkään. Jukola jäi välistä ja näytti siltä, ettei syssyllekään saisi luotua pohjia, no ei saanutkaan.

Jotain siinä kuitenkin tapahtui. Lomaisan ja aika levätyn kesäkuun lopussa tein PK-painoitteista treeniä ja otin vähän juoksuaskeliakin. Heinäkuun alussa sama homma jatkui. KRV:llä tuli hierottua ja kisattua yksi kisakin, eikä jalka sanonut mitään vastaan. Heinäkuun työharjoittelun otin iisisti ja elokuulla lähdin kokeilemaan kisoja surkealla kunnolla, mutta kuitenkin hymyssä suin. Syksyllä kerkesin jo tekemään suunnitelmaa SM-yöhön. Siinä projektissa AM-yö meni kenraalina erinomaisesti ja jälkikäteen todettuna kauden kohokohta - Uudenmaan AM-pronssi - oli nähty. Semmoinen saavutus semmoisessa seurassa semmoisella reenipohjalla. Olin tyytyväinen. SM-yössä kyllä kosahti aika pahasti (kerran), mutta loppujen lopuksi syksystä jäi suhteellisen hyvä fiilis. Paitsi että 25mannan jälkeen polvessa tuntui taas ja aikani vitkuteltuani menin lääkärille ja otin piikin. Kävin Kiinassa, valmistuin, vaihdoin vuotta ja nyt olen tässä." 

Jeps.

Myös noita diagnoosittomia pikkuvaivoja on ollut jos jonkunlaisia, viimeisin tässä pari viikkoa takaperin. Kyseessä oli jalkapohjat ja niiden jonkinasteinen rasitustila. Vuoden ajan oon seisoskellut, mutta vasta loppuvuodesta "kevyemmällä" jaksolla jalkapohjatkin ottivat ihteensä?! Ei taas mitään logiikkaa. Pari puolen tunnin juoksulenkkiä, talven ensimmäinen pitkä hiihtolenkki ja se oli siinä. Vuoden vaihteen viikot meni jalkateriä hoivatessa ja helliessä.

Mutta. Eilen korttelirasteilla 9km-sarjassa kevyesti ja hienosti kympin sakkiin!

Eli. Vaikka edellisenkin viikon treenimäärät oli lähempänä nollaa kuin kahtakymmentä, niin selkeessä nousussa ollaan. Nousussa, ma kerron!