Keskiviikkoiset mäkivedot sai työstää ilman paitaa. Se antaa kuvan keleistä täällä pohjoisessa. Vaikka yleisesti ottaen olen viileän kelin miehiä, niin on oikeastaan ihan hyvä, että päivälämpötila on yli 25 astetta, sillä kun etelään palaa, niin tällaiset kelit ne vaan jatkuu ainakin kuukauden. Kaamasmukan ekoina päivinä 15 astetta oli justiinsa sopiva ja teki treenistä yleensä superlaadukkaan. Helteessä kisaaminen voisi kuitenkin tuottaa kropalle "lieviä" vaikeuksia viileässä treenaamisen jälkeen, joten ihan hyvä siis näin.
Mennäänhän myö aina talvisin kylmää pakoon etelään. Linnutkin tekee niin.
Torstai oli kevyt päivä vähän pitkäksi venyneen Kiilopään valloitus-JK:n ja erillisen liikkuvuustreenin merkeissä. Perjantaina pikaista voimaa lisäpainoilla ja vähän kuntopiiriä päälle. On muuten varma keino pistää reidet jumiin. Illemmalla kevyempi lenkki ruskoineen ja polvennostojuoksuineen. Eilen tein viikon pitkän, joka tosin oli tällä kertaa vainn noin 4,5h. Pikkuhiljaa saa tuommoset aika kuluttavat pitkät vaellukset jäädä poies ohjelmistosta. Tai veikkaan, että seuraava yli 3h setti tulee vasta kisakauden jälkeen.
Pikkuhiljaa alkaa Lapin reissukin kääntymään loppua kohden. Tänään päivä on suurin piirtein samanlainen kuin torstai. Eli kevyt, sopivan pitkä JK ja sitten liikkuvuussetti myöhemmin illalla. Maanantaina pitkä lenkura juosten ja tiistaina intervalleja mäkeen. Sitten kotiin.
Lauantaina AM-pitkä jonkinlaisella kululla ja lepoa. Sitä seuraavana tiistaina Juoksen ratavitosen ja maastotestin. Siitä lähdetään sitten työstämään kroppaan lisää vauhtia VK/MK-harjoittelun muodossa. Kisapaino laitetaan kohdalleen ja ruokavalio ja ravintolisät gramman tarkkuudella ylös... Jaaniin pysytäänpäs yksinkertaisten asioiden äärellä. Syyskuussa viritellään kisakuntoa ja kisataan huippusuorituksia. Lokakuussa pistetään kausi pakettiin ja jatketaan kehittymistä.
On se vaan hauska suunnitella. Vielä hauskempaa on toteuttaa suunnitelmia!
By the way, olen huomannut selkeästi mielen vaikutuksen kehon väsymystilaan. Välillä tulee ajateltua, että "reissua on enää viikko jälkellä, vielä jaksetaan viikko". Koska mieli ajattelee näin, kehokin alkaa käyttäytymään, kuin että energiaa olisi enää vain jonkin verran jäljellä. Pitäisiköhän ajatella, että leirinkin jälkeen on elämää, niin mitään väsymystilaa ei tulisikaan. Olisiko fiilis/kropan väsymys sama, jos tietäisin, että leiriä olisi vielä 1½ viikkoa jäljellä? Jänniä juttuja. No itse asiassa tää oli kyllä aika perusjuttu. Huomasin sen jo 10-vuotiaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti