Tipaton kuukausi

Okei. Listataanpas tähän tipattoman tammikuun tapahtumia.

6. päivä - uusi sparraaja astui kuvioihin
7. päivä - koulu Pajulahdessa jatkui
21. päivä - tajusin, että onpas mukavaa treenata terveenä! sain myös pitkän väännön päätteeksi varattua meno-paluu -lentolippuset Portugalin reissulle hiihtoloman tuntumaan helmikuulle
22. päivä - oikean jalan päkiään tuli ikävä kipupiste, jota ny on soiteltu ja kyselty, että mikä se semmone on - voin sanoo, että tuli aika lailla puun takaa, siis ihan boksin ulkopuolelta!
23. päivä - hieronta :D

Ei suurempaa tai kummempaa. Koulu Pajulahdessa sujuu edelleen ihan hienosti näin kahden viikonlopun yli töitä tehteenä ja opintoviikkoja keränneenä. Lunta olis kiva saada vähän lisää, jotta vois HIIHTÄÄ!

Kaksi viikonloppua Pajulahdessa tuli siis vietettyä opintoviikkoja keräten. Inttitermein oltiin tässä pari viikonloppuu kiinni. Olimme ensin sulkapallon tähtikisoissa pisteennäyttäjinä, mikä oli ihan hauskaa puuhaa. Viime viikonloppuna Pajulahdessa järjestettiin Pajulahti-Games, joka on siis vammaisten monilajinen kilpailutapahtuma. Itse toimin maalipallossa "kulmamiehenä" eli palautin palloa sen mennessä rajan yli, avustin pelaajavaihdoissa yms. Itse viikonloppu avasi kyllä silmiä siitä, miten vammaiset ihmiset liikkuu ja toimii. Ihan mielenkiintosta settiä!

Seuraavien kuukausien suunnitelmat:

helmikuu
vko 8 - Portugali
maaliskuu
vko 10 - hiihtoreissu, Levi
vko 11 - hiihtoreissu, Vuokatti
vko 12 - hiihtoreissu, Saariselkä
vko 13 työssäoppimisjakso käynnistynee tästä
huhtikuu
vko 16 - koulu jatkuu

Konetta rakennellessa. Kovin reenisetti osuu tuohon maaliskuun kohdille. Mutta ovathan toki helmi- ja huhtikuukin täyttä treeniä. Kisakauden avauksessa saa jo kulkea.

Jouluähkystä takaisin baanalle

Seuraavaan Jouluun on onneksi lähes vuosi aikaa. Sen verran tuli koomailtua ja nukuttua huonosti, että reenien saralla ei tapahtunut mitään, siis mitään. No se oli oikeastaan tietoinen valinta, huonosti perusteltu kylläkin. Kun vuoden lähes ainoat karkki-, maito- ja gluteenipäivät tuli rytinällä kolmeen päivään, voi vain todeta, että olo oli aika jännä. Se seuraava Joulu siis odottakoon hetken.

Tuosta ravintojutusta voisi muuten pälpättää enemmänkin. En kuitenkaan nyt, ehkä joskus.

Nyt viikonloppuna pistin koneen pienen huilin jälkeen pyörimään. Lauantaina oli hyvä Allun järkkäämä viestitreeni Lahdessa. Ja vaikka en Assulle viimeisen kolmen viikon reenejä (2vkoa "pois pelistä") tai päivän kulkua kehunutkaan, ennemminkin manailin, niin yllättävän hyvin se silti meni.

Vajaan 6km reenissä alkulenkki oli armotonta säätämistä. Ykköselle vetelin ihan outoja uria, rastia etsin pysähtelyiden kera, vaikka se olikin suhteellisen selkeässä paikassa. Olin kärjessä, mistä innostuneena säntäsin pienelle tiepätkälle vähän vauhdikkaammin, kuitenkin mietiskellen takana tulevia -> rastinotto hidastui. Kolmoselle lyhyt väli meni jokseenkin puhtaasti, mutta vaikka huomasin pitkän välin tulevan, en jaksanut suunnitella sitä -> piiiiitkä pysähdys rastilla. Sitten pitkään väliin, jossa alkoi pikkuhiljaa saamaan omaa rauhaa, vain Penttisen Topi kulki mukana. Sitten alkoi hyytymään (2km), Topi meni edelle ja poikkesin peesissä omasta reitinvalinnasta -> suunnittelematon rastinotto tuotti vaikeuksia 35-40 virhesekunnin verran. Pari väliä kohtuullisesti, vaikkakin väsyneesti, ja puolivälissä olimme Topin kanssa selkeästi kärjessä.

Toinen lenkki (kartta alla) sujui puoleen väliin asti jojon päässä, siis Topin peesissä. Tokan lenkin ykköselle tuli pieni pysähdys. 2-3 otettiin sitten omat reitinvalinnat. Mä jokseenkin oikealta, Topi mäen päältä/vasemmalta. Rastia ennen/rastinotossa mä menin vasemmalta ohi, Topi ajautui oikealle. Olin kuitenkin noin 20s nopeampi, napsin pari vikaa rastia ihan hyvin (optimi vikalle taisi olla yläkautta, itse tulin liikaa rinteessä) ja pidin eron ehkä noin 10 sekunnissa loppuun asti.

Hyvä reeni. Alkulenkillä häirinnyt huono keskittymiskyky ja älytön kiire muiden läsnäollessa on kyllä sellainen juttu, mitä pitää harjoitella -> psykologille siis. Suorituskyky on sitä samaa tasoa kuin aina ennenkin. Ylöspäin vaan pitäisi päästä. Toki tällä hetkellä harjoituskauden voittoprosentti kisavauhtisista isomman porukan kera tehdyistä treeneistä on 100% (eli 2/2 :D). Tilastollisesti katsoen siis varmaankin paremmin kuin viime vuonna ;)

 

La illalla oli parin tunnin salivuoro sählyineen ja juoksutekniikkareeneineen. Tänään sulateltiin suklaat ja kinkut kropasta reilun kolmen tunnin vaelluksella (vaikka mulla mikään oo mihinkään koskaan jääny, kun ruoasta puhutaan). Huomenna väännän Jokkerin Venttiä, joka menee sitten keväällä kevyesti A-tasolla - jos on liian helppo, niin kyllähän sitä voi aina raskaamminkin tehdä. Ti kevyesti, vuodenvaihteen jälkeen ke taas enemmän, to kevyesti ja viikonloppuna on luvassa leireilyä (eli lisää kisavauhtisia startteja) Kisakalliossa ja Vierumäellä - samana viikonloppuna kahdella eri urheiluopistolla!

Nyt, hyvää ja menestyksekästä uuttavuotta kaikille!

Kyllä lähtee!

Kyllä lähtee!

Nyt menee ihan hyvin :).

Kun nopeusominaisuuksien jokseenkin vihkoon mennyt nysväys jäi ja siirryin pk-mättöön, pääkin on pikkuhiljaa selvinnyt ja hetki hetkeltä alkaa kulkemaan paremmin. No, ihan vaan pientä kärjistystä taas... Kumminkin, olen tehnyt ennätyksiä monessakin ominaisuudessa, eikä tällaista ole päässyt tapahtumaan pelkästään siksi, ettenkö olisi ollenkaan aiemmin suorittanut testejä, vaan voitaneen puhua siitä niin sanotusta tavoitteiden mukaisesta kehittymisestä. Huhhuh, mikä virke.

-> lankkupidon Urheilukoulutulos on paperia nykyisen rinnalla, liiton ominaisuustestien keski- ja ylävartalotestiennätys kumartui marraskuussa tehdyn uuden rinnalla ja 200m kulki perushitaalta jampalta (luokanvalvojalta lainattua) mielestäni ihan tyydyttävästi. Kytäjän yösuunnistuskilometrivauhtiennätys parani melkein 3min/km Jukolasekoilusta. Painokin on pudonnut ja äijä näyttää kuivan kesän oravalta jo talven keskellä. Maksimikyykkyäkin lähdin testaamaan, kunnes totesin, että jalat nostaa enemmän, mitä keskivartalo kestää… Se laji ei siis oo mua varten :D. Kohtapuoliin lähtee hiukset, mikä tarkoittaa periaatteessa otollista hetkeä vääntää vaikkapa uusi vitosen ennätys. Jätän sen ajatuksen hautumaan tammikuun puolelle ja juoksen sitten, kun olen päässyt takaisin opisto-olosuhteisiin.

Koulu, virallisesti Liikuntakeskus Pajulahti, päästi meikäläisen Joululoman viettoon jo ke 11. päivä, kun täällä Mäntsälässä koulujen Joulujuhlia vietetään huomenna ja ylihuomenna. Koulu jatkuu 7.1., kun täällä Mäntsälässä ne käynnistyy jo käsittääkseni tammikuun toinen päivä. Turhaa vertailua, mutta on todettava, että pidän Pajulahdesta.

Tuntuu siltä, että Pajulahti on pistänyt elämän rullaamaan. Siinä jos on sääreen näytetty vähän röntgeniä ja ukko pakotettu vesijuoksemaan 25h viikossa, niin mikäpäs siinä, sitten vesijuostaan. Toimii joka tapauksessa. Hierontaa saan paikallisilta opiskelijoilta melko lailla riittämiin ja halvalla. Lisäksi koululta löytyy psykologi, jonka kanssa on pari kertaa innostuttu ihan kunnolla rupattelemaan :D. Iso osa henkisestä hyvinvoinnista menee varmasti mukavan luokan piikkiin. se kun tu(u)ppaa olemaan aika vähäjärkinen ja lapsekas. Never grow up, sopis meiän luokan motoksi varmasti aika hyvin!

Kesän tärkeitä kisoja katsellessa silmiin osuivat Euromeeting ja Opiskelijoiden MM-kisat. Ne ovat suhteellisen peräkkäin, eli kisajoukkueet ei omalla logiikallani täyty täysin samoista nimistä. Paikkoja löytyy siis ensisijaisesti alle 25-vuotiaille semmonen 6-13. Sitten katsotaan aina niin tarkalta rankilta meikän edellä olevat alle 25-vuotiaat ja saadaan luvuksi noin 30. Lisätään siihen muutama pääsarjaan nouseva ja muutama yli 25v. Ei tartte kun semmonen 30 äijää kepittää ens kaudella, niin oma nimi löytyy jommasta kummasta kisajoukkueesta. Helppoa! Vai onko? Yksinkertaista? No, ehkä.

No helpolla ei saa koskaan mitään. Ja fakta on, että jos toiset treenaa yhtä hyvin tai paremmin, niin ohi on vaikea mennä. Ja edelleen fakta on, että kehittyäkseen tässä lajissa, täytyy juosta. Ja jotta minä voin juosta, jalat täytyy saada juoksukuntoon. Siksipä alan hieromaan lepopäivän kunniaksi pohkeita ja sääriä, jotta niillä voi taas juosta.

Ja hei, hyvää Joulua kaikille!

Syyspäivitys

Kun katsoo ulos, ei välttämättä ihan heti uskoisi, että nyt on marraskuu. Mutta heisulivei, niin se vaan on. No, eletään myö kuitenkin syksyä eikä kesää. Joten eiköhän se lumi joskus tule. Niinhän se harjoituskausikin tuli.

Treeniä on viimeisen kuukauden aikana tullut tehtyä aika hajanaisesti. Viikon täyslepo kahden viisaudenhampaiden poiston jälkeen lopetti "määrä"jakson. Sen 3 viikon jakson pääpointti oli juoksuharjoitteluun palaaminen. Sikäli tavoite täyttyi, että juoksin ainakin enemmän kuin aikaisemmin syksyllä. 

Tällä viikolla aloitettu nopeusjakso on tuntunut ainakin näiden viiden ensimmäisen päivän ajan parhaalta ratkaisulta tähän kohtaan. Vauhdikas juoksu ja iskutus säilyy, mutta määrä on pieni. Eilinen juoksutreeni ei edes tehnyt jalkoja kovin tukkoisiksi tai kipeiksi. Lisäksi pari testiäkin tehneenä olen todennut, että ehkä tästä voi vielä jotain tulla :).

Tunnelin pää näkynee siis kohta.

Koulu on sujunut mahtavasti ja puitteet urheiluun ovat nyt varmasti seuraavan kolmen vuoden ajan paremmassa kunnossa kuin vähään aikaan. Löytyy psykologi, hieroja, mielenvikaset opiskelukaverit sekä juoksuhalli. Huipulle siis :)).

Joulukuussa otetaan muuten seuraavat viisarit veks. Uhhahhhei sitä fiilistä! :D

Jaaniin. Suoritin SVT 3:n loppuun vähän aikaa sitten. Siitä aasinsiltana, suunnittelen juuri tulevan kauden leiritysrunkoa. Ja siksipä palaan bloggailuun myöhemmin. Sel8nne on hyvä leffa. 

Treenikausi tule jo

Aloitetaan kronologisessa järjestyksessä uusimmasta vanhimpaan.

Eilen 28.9. juoksin SM-pitkän B-finaalin sarjassa H21B1. Tulos oli hyvä. Suoritus oli ilmeetön, tunteeton, puoliksi laiska, puoliksi väsynyt. Todennäköisesti väsyneet jalat ja edellisen päivän pettymys vaikutti siis jonkin verran tekemiseen. Pää oli tyhjä, eli positiivisesti ajateltuna mielessä liikuskeli aika vähän turhia asioita.

Reittihärveli B-finaalista. Kolmoselle tuli illan isoin. Ois pitäny tsekata tasot vähän tarkemmin, ei olis tarvinnu edes nousta. Pitkät välit meni enimmäkseen hyvin. Aika paljon epävarmuutta ja pysähtelyä tuli, mutta niillä tuli vältettyä isommat virheet. Peitteisillä alueilla sai pitää kompassin tiukasti tanassa. Lopussa alkoi mies oikeasti himmenemään. Nyt päivällä olo on edelleen sellainen, kuin olisin eilen juossut pitkähkön yökisan.

Joka tapauksessa tosta kuitenkin vaan nautti. Oli vain pimeä metsä, kartta ja mä. Jos sitä vettä vaan olis vielä tullu.. :)

Päivää aiemmin eli 27.9. juoksin karsinnan ryhmässä K1. Tulos oli lähes riittävä, kun 13 parasta pääsi karsinnasta A-finaaliin. Suoritus oli erittäin hätäilevä ja tuntui surkealta. En oikeastaan tiedä, olisinko kehdannut ottaa A-finaalipaikkaa vastaan, jos sen tuollaisella vedolla olisin saanut. No, ehkä olisin. 

Reittihärveli karsinnasta. Jostain mielenkiintoisesta syystä uskottelin itselleni heti aluksi, että K-1 välillä hakkuu olisi (näin syksyn aikaan) sopivan hyväkulkuista ja yksinkertaista edetä. Ykkösen seilailun jälkeen olikin sitten niin kiire, että henkisesti karsinta oli melkoisen raskas. Virhettä en oikeastaan näytä tehneeni kuin vain sen, mitä jäin kärjelle, reilu 5min. Mutta voi hyvää yötä sitä fiilistä siellä metsässä.

Karsinnan heikko vetoa voisi lähteä purkamaan henkisestä epävarmuudesta. Siitä, että ei ole itseluottamusta. Oma Taivainen kirjoitti kerran blogissaan:

 "Kestävyysurheilussa ja etenkin suunnistuksessa henkinen valmennus on sinänsä yksinkertaista, että kun tietää valmistautuneensa niin hyvin kuin kykenee, voi luottavaisin mielin tehdä parhaan suorituksensa." 

Itse voisin todeta sen, että silloin kun tietää, että ei ole valmistautunut kilpailuun niin hyvin kuin kykenee, voi kauden parhaan suorituksen tekemisessä olla ongelmia. Sama asia kuin että tikka yrittäisi telkän pönttöön - ei tuu onnistumaan.

Ehkä tuo ajattelu on hieman mustavalkoista, mutta sanotaan nyt näin, että probleemat löytyy edelleen juoksuharjoittelun epäsäännöllisyydestä ja heikosta fysiikasta. Olisihan se ainakin helpompaa, jos juoksisi 5km metsässä alle 14min. Ja siihen pääseminen olisi helpompaa, jos kroppa sietäisi harjoittelua. 

No niin joo. 

Tarkoituksena on jatkaa säännöllistä hierontaa ja juoksumäärät pidetään aika matalina, kunnes kroppa pyytää lisää.

Viikkoa aiemmin eli 21.9. juostiin keskimatkan SM-kisat. Tätä hetkeä lähemmän startin juoksin sarjassa H21B. Tulos oli hyvä. Myös suoritus oli hyvä, reittihärveli. Ainoa kunnon virhe tuli neloselle, jolloin olin juuri saanut vähän isomman letkan kiinni. Löysin lipulle kuitenkin ekana, ja sain lähteä toteuttamaan pitkälle välille omaa settiä ja pääsin muilta karkuun -> oma veto jatkui hyvänä loppuun asti. Kympille tulin aika tuurilla, mutta rasti joka tapauksessa löytyi.

B-finaalia alustanut karsinta oli kova. Tulos ei tyydytä. Eikä kyllä suorituskaan, reittihärveli. Vaikka meikäläisellä ei ollut läheskään kovin karsintaryhmä, niin tiesin, että täydelliselläkin suorituksella A-finaalipaikka olisi aika kinthaalla. Kakkosen helpolla supikkoalueella menin aika mielenkiintoisesti sekaisin ja tein 45sek virheen. Lopussa tuli häröiltyä reilun minuutin verran. Tiukkaa olisi tullut tosiaan puhtaallakin vedolla, sillä alusta oli meikäläiselle liian nopea. Talvella kehitän siis muun muassa nopeutta ja vauhdikkaan juoksun taloudellisuutta.

Viikko ennen SM-keskaria, 15.9., kilpailin Hollola-rasteilla. Tulos oli lupauksia antava, niin kuin myös suorituskin, reittihärveli. Valmistautuminen ei ollut mitenkään erikoista. Yksinkertaisesti tuollaiseen suoritukseen on oltava tyytyväinen, erityisesti fysiikan puolesta, sillä mahdollisuudet oli vaikka mihin.

...

Syksyn SM-kilpailusaldo oli siis tänä vuonna kolme B-finaalia, joissa tuli sijat 2., 5., ja HYL (jossitteluineen 5.). Suorittaminen finaaleissa oli ehdottomasti parempaa kuin viime vuonna, jolloin kahdessa B-finaalissa en edes juossut ja yhdessä väsähdin ja pummailin kunnolla. Periaatteessa voisi siis todeta kehitystä tapahtuneen.

B-finaalijyräksi ei ole tarkoitus kuitenkaan jäädä, vaan ensi vuonna tavoitteena on luonnollisesti olla A-finaalissa, olipa SM-kisa mikä tahansa.

...

Ja tämän uutisen perusteella voisi sanoa, että yhteiskunnassamme on jo aika paha ongelma.

SM-pitkä

SM-pitkälle ei valmistauduttu liikaa, koska elokuu ei viime tekstin mukaisesti ollut tarinamme päähenkilölle kovin suopea.

Tämänkertainen tarina alkaa Pajulahden urheiluopistolta. No. Sitten tulee Renkomäen ABC ja sitten Syöte - noin 10h myöhemmin. Nukkumaan ja herätys sopivan aikaisin.

Kisaan.

Eihän se hyvältä tuntunut. Ennen lähtöä siis. Ei ollut itseluottamus kohdallaan, ainakaan fyysisesti, ja hyvän keskittymisen ja alkulämpän tuhosi lähtökynnyksellä säätäminen. Oli vähän kiirus kaikessa. Ei kerennyt verkata, emit-kortti piti vaihtaa karsinassa, kun se ei 45min aiemman nollauksen tapaan enää lähdössä toiminutkaan. Ei ollut hyvä fiilis.

Karsinnan reittihärveli

Alku oli vähän hätiköintiä. En sietänyt epävarmuutta noustessani mäen päälle, vaan stressasin koko ajan siitä, missä olin. Metrin tarkkuudella en siis sitä tiennyt.

Noh, pitäisi ensinnäkin ajatella, että minne on menossa.

Laakeassa notkossa olin vielä kiinni, mutta polun jälkeen painoin apykäyräkumpareen vasemmalta puolelta ohi samalla ajatellen, että onkohan toi tää kumpare. Oli se. Nenä-kivikko-notko -settiin tullessani jatkoin vasemmalle, kunnes näin suon ja palasin rastille. Kakkonen oli sitten sinne päin meininkiä polun mutkasta ja jotain outoahan siinä kävi. Rastilta lähtiessä totesin, että 4min taakse lähtenyt Juopperi meni jo, ja polulla 2min perään lähtenyt Saikko oli messissä.

Löntystelin vähän aikaa.

Totesin kuitenkin pian järveä kiertäessä, että ei tää näin voi päättyä ja lähdin työstämään vähän parempaa suoritusta, (muita adjektiiveja tähän kohtaan: puskemaan, runttaamaan, iskemään, tykittämään...) Tein sen tunteella.

Otin 5. rastin jälkeen Juopperin kiinni ja jatkoin pitkällä välillä ohi oikealta, väliajoista päätellen reilu puoli minuuttia nopeampaa reittiä. Pitkällä välillä olin 6. nopein, kuin myös väliaikojen 3,6km-6,8km välissä jääden reilu 1,5min nopeimmalle eli Muukkoselle. Maailmanmestarille jäin noin 50sek. Noh. Karsinta ja lenkkivauhti jollekin, mutta hyvä fiilis siitä mulle on tullut :). Yleisörastin jälkeen tein oravapolkuvirheen ja Lopulta jäin A-finaalipaikasta 2.57 eli tuo paikka oli täysin otettavissa. Sen takia harmitti, mutta toisaalta hyvän fysiikaan myötä fiilis jäi positiiviseksi.

Finaalin reittihärveli

Ennen B-finaalia oli selvää, että isohko mäki tullaan ylittämään tai kiertämään ainakin kerran. Lievänä yllätyksenä tuli se, että laskettelurinne kiivettiin ylös saman tien. 1min lähtövälillä sai miettiä, että lähtisikö kirimään 1min, 2min tai 3min eteen lähtenyttä jo rinteessä kiinni. Ykköselle taisin olla toiseksi nopein muutamilla pysähdyksillä ja kakkosen pitkän välinkin toteutin aika hyvin. Kolmoselle sain jo eteen lähtenyttä porukkaa selkeästi kiinni, ja totesin, että vauhti taitaa olla kohdillaan -> hyvä olo vei minuutin pummiin helpossa kangasmaastossa.

Otin kartasta kiinni ja jatkoin mukiin menevällä suunnistustyöskentelyllä. Tiukassa rinteessä luin kaikki pistemäisetkin kohteet ja peitteisessä pusikossa rauhoitin selkeästi. Pitkän välin menin toistamiseen huipun kautta, joka varmasti sopi meikäläiselle. Silti optimi taisi kulkea (molemmilla) huippu vs kierto -väleillä rinnettä pitkin. Ainakin jos ne osasi toteuttaa. Pitkän välin päätteeksi sain taas yhden edellä lähteneistä kiinni ja fiilis vain kasvoi. Enää juoksuvälit reippaasti ja vika mäki ylös.

Maaliin tullessa menin toiseksi, enkä ajallani olisi jäänyt Tervollekaan kuin sen 3,5min. Siitä parisen minuuttia olisi voinut nipistää jo perusvirheillä ja reitinvalintoja viilaten minuutin lisää, ehkä. Sijoituksia ei kuitenkaan tarvitse miettiä, sillä nappasin hylsyn (muutaman muun suunnistajan tapaan) rastilta 12.. Mielestäni vähän mauton teko ratamestarilta laittaa kaksi eri rastia pitkän matkan kilpailuun niin lähekkäin, että edes viestissä tai rastiviikolla en ole nähnyt samankaltaista. tai en nyttenkään nähnyt, mutta suhteellisen lähekkäin ne taisivat olla. No, hylsy tuli otettua ja omana suunnistusvirheenähän se on nähtävä.

Edelleen B-finaali antoi hyvää fiilistä fysiikasta ja erityisesti peruskestävyydestä. Pisteet siis Lapin reissulle ja Nuorgamin perheelle sekä Tievatuvalle. Vauhti ei ole kummoista, mutta kyllähän semmoset tunnin ja vartin kisat menee mukavasti. Pikkuhiljaa kohti SM-yötä siis.

Nyt viikonloppuna on Hollola-rastit, jossa haen suunnistuksen sujuvuuden kovassa keskimatkan vauhdissa kohdalleen. Yhdellä kisallahan se tulee :). Seuraavina keskiviikkoina käyn todennäköisesti vetämässä SM-yön reenit Yökupissa, suunnistan siinä välissä SM-keskarin, ja sitten tämän kuun lopussa katsotaan mihin tästä miehestä on. Maaston pitäisi SM-yössä ainakin olla mukava - riittävän peitteinen ja Mäkinen ;).

Elokuu ei ollut hänelle hyvä

Mitäs mitäs.

AM-kisojen jälkeen oli tosiaan selvääkin selvempää, että ukko tarvitsi palautumista. Sitä tosin tarvittiin myös muualla kuin pelkästään hermolihasjärjestelmässä, aineenvaihduntaelimistössä tai hengitys- ja verenkiertoelimistössä. Eli luustossa.

Sääret tuntuivat epävarmoilta AM-kisojen jälkeen. Ollako tunne mennyt jo luukalvoon, vai ollako se vasta lihaksessa?  No, koulu Pajulahden liikuntakeskuksessa (vai mikä lie viralliselta nimeltään) alkoi ja alkoi muuten kivasti! :) Metsässä ryhmäydyttiin ensiksi viikko ja juuri alkanut ensimmäinen varsinainen kouluviikko päättyi hetki sitten eilen. Kaiken hyvän lisäksi sain pienen flunssan, joka on kohdallani suhTEELLISEN harvinaista. Ajatusmaailmani on kuitenkin sellainen, että sairaudet eivät vaan TULE jostain. Niitä VOI ESTÄÄ pienillä teoilla, kuten ravinnolla, levolla ja hygienialla. Koen, että ajatusmaailmani on toimiva ja siksipä flunssa tähän kohtaan tuntuu lähes maailmanlopulta. No ei senttäs. Maanantaina mennään taas!

Elokuu oli siis heikko koska:

• jalat olivat epävarmat ja vaikeuttivat juoksuharjoittelun jatkamista lepojakson jälkeen
• koulu alkoi ja toi sen tarvittavan uuden ärsykkeen, jotta harjoittelu ei olisi liian helppoa
• ryhmäytymisleiriltä tai perheen sairasteluista sain pienen flunssan

Tässä kuitenkin tuntee pientä kiirettä, tavallaan. SM-yöhön on aikaa neljä viikkoa. Siihen kerkee vetäisemään 3 + 1:n viikkorytmityksen, koska SM-pitkä ja SM-keskimatka ovat toissijaisia kauden toiseksi ja kolmanneksi tärkeimpiä kilpailuja. Itse yösuunnistuskilpailu..han ei ole mitenkään erikoinen, vaan suunnistustaito yli 2000lumenen valotehossa ratkaisee aika paljon. Lopulta juoksuvauhtikin merkitsee jotain.

Koska elokuun suunniteltu veekoilu jäi aika vähälle, niin vähän pidemmälle kuin kuukauden päähän tähtäävänä urhelijana teen toisen VK-MK -jakson tähän perään. Yksi kisanomainen treeni per viikko olisi hyvä, mutta toisaalta viikonloppujen SM-kisat rassaavat aika paljon, joten voi olla, että tyyppivalmistautuminen yökisaan ei ole yhtä hyvää kuin viime vuonna. No, viime vuonna voitin pronssia AM-kisasta ja jäin karsintaan SM-kisassa. Parannettavaa siis on.

Koulu on siis Pajulahdessa alkanut. Alku on varmasti aika rentoa, mutta todelliseen koulunkäyntiin päässee kiinni vasta, kun ohjaukset säännöllistyvät. Pari koulutehtävää on tullutkin jo tehtyä. Porukka on parasta, mitä koulu-urallani tähän asti (sori vaan menneisyyden koulukaverit :D) ja olosuhteet toki myös ihan hyvät urheiluun.

Jatkan edelleen siis kehittämällä ominaisuuksia VK/MK, liikkuvuus ja uintitaito.