Odotellessa

Mitäs sitä tulee telkasta?

TV 1: Aamu-TV, tänään otsikoissa (koostetta siis)
TV 2: Pat ja Stan (EVVK)
MTV3: Ostoskanava (Abtronic x2)
Nelonen: Ostosruutu (Zumba!!!)
FST5: Joo, mitä uutisia sieltä ny yleensä tuleekaan
SUB: Ostos-tv (...)
Yle Teema: Teematieto (samaa lajia kuin FST5:llä, en itse asiassa ennen tätä hetkeä tiennyt, että silläkin "ohjelmalla" on nimi)
LIV: "Valittu ohjelma ei ole mahdollinen"
4 Sport: Ostosruutu (Proactive...ei sentään samaa kuin Nelosella)
TV viisi/The Voice: Me rakastamme musiikkia (Viva la vida tuli just!)
JIM: Ostosruutu (...)

Huhhuh... Koittaisivat laittaa puolen päivän aikoihin edes mielenkiintoisia uusintoja.

Ei tarvitse sanoa, että mene lenkille. Pitää tässä pikkusen himmailla, kun huomenna lähdetään Ruotsiin suunnistelemaan. Luvassa treenejä 2-3 päivässä omien suunnitelmien mukaan. Eli kohdallani tämä tarkoittanee kovaa ajoa useammassa treenissä. Tarkoituksena on järkyttää elimistön tilaa kunnolla. Molemmat yöharjoitukset aion vetää lujalla, lähes kilpailunomaisella vauhdilla, niin myös varmasti ainakin yhden päivätreeneistä.

Painopisteet suunnistusajattelussa rastivälin pelkistäminen, olennaisen oivaltaminen ja maaston havannointi.

Kattellaa sitten leirin jälkeen, miten on harjoituksissa onnistuttu.

Mennyttä

Sitä kun aina miettii ja puhuu/kirjoittaa tulevaisuuden suuria suunnitelmia, niin välillä on varmaan hyvä palailla mennyttä kohti ja sen yli... Jotta saa taas lisää aikaa tulevaisuutta varten. Eiku, eihän sitä ajanottoa voi pysäyttää tai peruuttaa. Kilpailu on käynnissä ja jos liike pysähtyy, niin sanonnan mukaan menettää aikaa.

Olipa kerran oravapolkukoulu - en muista mtn.

Suunnistusoppi on varmaan kyllä jäänyt mieleen. Olihan mulla jo sellainen vuosi toissa kesänä, että yli 10min virheitä ei tullut ollenkaan, jos vähän valehdellaan.

Just ny muuten tulee telkusta joku "täysillä tutkaan" sarja. Riikka avasi telkun ja näin tekstityksen: " Enkös sanonut, että naisista on vain harmia" (en muista enää tarkkaa käännöstä, mutta idea varmaan tuli selville). Että jaahas.

Enpäs nyt muista kun yritän muistaa. Noni, nyt pätkii jo. Ja jatkuu... Ai että se noin H13-H14 sarjan KRV:n päivän voitto oli lähellä!!! Tapahtui muuten vuonna 2004, jolta ajalta ei löydy enää tuloksia!?! 2002 ja 2003 kyllä löytyy, mutta ei vuodelta2004. Kim Fagerudd voitti miesten eliittisarjan ja silloisella nimellään Salla Sukki naisissa. 2. tai 3. päivänä tein ainoastaan yhden virheen. Kestoltaan se oli noin 10 minuuttia. Hävisin kärjelle sinä päivänä muistaakseni hieman alle 8 minuuttia. Oma päänikin tajusi, että voi elämän kevät, se voitto oli llähhel. Myöhemminhän, vuonna 2009, saavutin pitkään tavoitellun KRV:n päivävoiton, kun jalka liikahti ja pää toimi yhteiseen tahtiin. Enpä tiedä, miksi arvostan KRV:tä niin paljon, mutta ehkä sen rastiviikon monipuolisuus (myös lomaviikko ym...) on yksi avaintekijä tähän asiaan.

Joo'o. Niinpä niin. Lapsuudessa tuli yleensäkin voitettua yyber-kovalla juoksuvauhdilla kaikki kilpailut. RR-sarjassa kilpailtiin Hequn kanssa tasapäisesti. Päädyimme "kiistelyiden" kautta sovintoon eli voitamme kisat aina vuorotellen. Aiai sitä aikaa... Avoimelle siirryttäessä homma ei enää toiminut. Nykyään sarjan kärkipäässä keikkuu jotkut MUUT uusmaalaiset (lähinnä tarkoitan niitä NYKYÄÄN KAHTA sini-viher-valkopaitaista heeboa, mutta en kuitenkaan unohda mainita keltapukuisia Rajamäkeläisiä), Hämeen asukit, V-S:n porukat, joitakin keskisuomalaisia, ruotsinkielisiä seuroja edustavat, myös Lapin alueelta tulevat + kaikki muut, joita en maininnut, mutta tuntevat/tietävät kuuluvansa tähän joukkoon.

Pohjois- tai Keski- tai Itä-Uudeltamaalta (miten haluatte) on kuitenkin nousemassa uudistunut eli freessi keltavihreiden metsänhalkojien epämääräinen joukko, joka varmasti nostaa edustamansa hirvenvaakunakunnan korkealle maailman tietoisuuteen, esimerkiksi kevään 10milassa. Nyt meni kyllä liikaa tulevaisuuteen. Vaihetaas aihetta!

Joo. Noi ikävuodet 12-18 oli varmaan sellaisia "leirivuosia". 12 vuoden iässä en harjoitellut, mutta menestyin -> 14-vuotiaana menestyin, mutta en harjoitellut -> 16-vuotiaana en harjoitellut, enkä siis pärjännytkään -> 18-vuotiaana tapahtui naksahduksia päässä, joiden avulla saavutin mm. yksittäiset "piikit" kuten Sm-mitalin, KLL-viestivoitot (2) D-sarjassa peräkkäisinä vuosina(!!!!) sekä paljon muuta, mitä ei tule nyt mieleen. Nuor-Tapsan psyyke oli pelkistetysti sanoen ihan jossain muualla, kuin urheilussa. Tai se oli urheilussa, mutta se oli urheilun kautta tulevassa hauskanpidossa. Ehkä tämä voidaan muotoilla ajaksi, jolloin sain rakkauden lajiin, koska en muista saaneeni sitä vielä 10-vuotiaana (tiedoksi, en usko rakkauteen ensisilmäyksellä :D). Olihan siellä Leimauksia ja pari Turnaustakin välissä. Roolini seurassa vaihtui opetettavasta opetettavaan ja kuitenkin myös päinvastoin, sillä vaihdos tapahtui myös nuoresta edustusryhmäläiseen.

Joho. Pitää kohta venytellä ja hieroa jalat taas auki. Huomenna voi sitten kuvitella juoksevansa. Eli vedän "lyhyen yhteenvedon" tähän loppuun.

Eilisestä tähän päivään siis. Näen tulevaisuuteni erittäin valoisana. Edelliseen <- myönnän olevani inhimillisen itserakas. Urheilu on jättesuuri osa elämääni, enkä näe motiivia siihen, että sen pitäisi haihtua pois ympärilläni leijuvasta miljööstä (voi vitsi mietin tota miljöö-sanaa varmaan 10 minuuttia!!!). Suunnistus on suuri intressanttini ja olen motivoitunut harjoittelemaan - ainakin oppimaan harjoittelusta. Itsensä kehittäminen niin ihmisenä kuin myös urheilussa on erittäin merkityksellistä. Suunnistus on siltä kantilta ajateltuna hyvä urheilulaji, sillä "tärkeintä, mitä ihminen voi oppia, on oppia suunnistamaan" (moni on sanonut tuolla tavalla).

Njääh, mitä tässä enää kirjottelen. Loppui juuri motivaatio kirjoittaa ja sitten yritin ettiä sivistyssanakirjasta kivoja sanoja... Rustaan sitten oikein hyvä tekstin kun jaksan keskittyä. Päätän tämän jutun tähän toteamalla sen, jonka sisäistäminen psyykeeseeni on intentionani aina yrityksen onnistumiseen asti. Lyhyt virke menee näin: "Olen paras". Aikarajana toimii seuraava viestikilpailu.
LOPPU - TM

Herbalife

Tämä ei ole maksettu mainos, enkä koeta mainostaa piloille hyvää yritystä. Tulipahan vaan juttua mieleen, kun käväisin tänään Herbalifen seminaarissa kuuntelemassa luentoja.

Hommahan on niin, että MU:n edustusryhmä teki yhteistyösopimuksen Herbalifen (tai siis Herbalifen tuotteita välittävän yrityksen) kanssa jossain vaiheessa viime syksyä. Sen jälkeen olemme kukin omalla tavallamme käyttäneet tuotteita - pirtelöitä, patukoita, energiajuomaa, tabletteja ym.

Tänään pidettiin kutsutuille (eli ainakin minulle) ilmainen seminaari, jossa käytiin läpi erilaisia yhtiön toimintakuvioita. Oli jännää nähdä, kuinka energisiä, mainostavia ja yli-innokkailta tuntuvia Herbalifen henkilöt olivat. Toisaalta, niinhän se menee, tuleen ei saa jäädä makaamaan, vaan pitää tehdä kaikki mahdollinen yhteisen hyvän puolesta. Yrityksen amerikkalainen alkuperä saattaa olla syynä siihen, että kun joku tulee lavalle, kaikki nousevat innoissaan taputtamaan jne. Tuo käytäntö tuntui minulle hieman vieraalta. Kyllähän taputtaa voi, mutta että ihan seisomaan asti?

No eniweis. Hommahan ei ollut pelkästään taputtamista, vaan myös niitä luentoja. Ensin kuultiin Herbalifestä yrityksenä, sitten Heli Jukkola tuli puhumaan huippu-urheilijan osuuden (hyviä herbalife-ruokailuvinkkejä + yleistä kertausta ravintoaineista), jonka jälkeen kuulimme käyttäjien mielipiteitä käytettävistä "aineista" niin kuin siellä hauskasti välillä ilmaistiin. Näiden jälkeen sen hetkinen puhuja sai päähänsä (aivan varmasti oli sovittua!!!) kysyä paikalla olevia suunnistajia lavalle. Voe hyvänen... No sinne mentiin sitten Nykäsen Timpan kanssa kertomaan omat kokemukset tuotteista:).

Noh, sellasta siellä. Tänään innostuin syömään yhden pirtelön treenin jälkeen, ja vitamiineja olen syönyt kohta viikon ajan kolmesti päivässä. Muuten, tänään intervallitreenissä juoksu tuntui tosi hyvälle. Asento pysyi lähes oikeasti melkein koko harjoituksen ajan kasassa (mitä se harvoin tekee) ja tekniikka tuntui hyvältä (mitä se melko harvoin on). Eteenpäin vievää juoksu ei kyllä ollut, mutta sen pistän tekniikkamuutosten piikkiin. Herbalife toimii!

Herbalifen uudet kasvot? On muuten ihan järkyttävän hyvä paita!!!


Siis jos ette hyvää ruokaa halua, niin ostakaa nyt ihmeessä edes hyvä paita! Sen erinomaisuuden huomasin JO ensimmäisellä kerralla! Ruoka tuntuu vaikuttavan vasta pidemmällä tähtäimellä...

tapsarttu

Olipas hubaa eilen. Kävin nimittäin Artun kanssa suolla vaeltamassa. Pitkäkestoisen treenin pääideana ja -tavoitteena oli saada lajinomaista voimaa jalkoihin ja tehdä muutenkin peruskestävyyslenkki. Jossain vaiheessa etenimme kädet puuskassa. Toisaalla taas päätimme ryömiä, kun ei muuten meinnannut eteen päin päästä. Joskus teimme koloja hiirulaisille, joskus kiipesimme puissa. Hauskaa kaikin puolin.

Loppulenkistä teimme avoimella alueella muutamia vetoja. Kilpailualueella lumeen upposi poikkeuksellistakin enemmän. Veto-osuuden loppuun pidettiin vielä yhteislähtökisa (matka noin 50m) seuraavin demokratian asettamin säädöksin.

Sääntö numero yksi: Ei naureta
Sääntö numero kaksi: Lumeen uppoaminen on pakollista

Kesken vedon päädyimme kummallisesti avoimeen painiotteluun... Epäselvyyksien rajamailla toteutettu kisa loppui ajallaan, kilpailun voittajasta ei kuitenkaan jäänyt epäselvyyttä. (Varmistukseksi nyt kuitenkin tosettakoon, että kilpailun voitin minä.)

10milaan on aika noin kuukausi, joka on jo todettu muutamaan otteeseen tällä sivustolla. Silja-rastit pidetään ensi kuun puolessa välissä, ja siellä ainakin itse avaan kisakauden. Kovavauhtisen suunnistuksen lisääntyessä pyritään tavallisesti optimoimaan reitit, poistamaan pienetkin virheet ja käyttämään omia vahvuuksia. Tärkeää on erityisesti juoksureittien optimoiminen ja virheiden poistaminen. Miten tämä käytännössä toimii? Siitä näyttöä Valmennuksellisesta esimerkistä Vaajakosken terän kotisivuilta.

Ohi on!

Kirjoitukset loppuivat tänään. HUH! Mitä ilmeisimmin saan yhden L:n, sillä matematiikka tuntui kulkevan tänään hyvin. Käytin vielä puoli tuntia ylimääräistä aikaa tehtävien tarkisteluun, sillä lähdin koetilasta vasta 12.30...(no joo oikeesti se meni niin, että kaikki tehtävät eivät menneet ihan tuubiin, ja sitten kun sain ne valmiiksi, poistuin pikimmiten paikalta) Adios!

Ylimääräistä aikaa ei ole kovin paljoa tulevina päivinä - lomasta huolimatta!? 4. jakson itsenäisesti suoritettavat Fy ja Ke 2. kurssit pitää lukaista ennen kuin menen suorittamaan ne tuossa huhtikuun alkupuolella. Melko pikaisesti pitää väsätä liikuntadiplomin itsearviointi-osio. Sitten teen portfoliolle loppusilauksen ja palautan senkin - varmaan ennen huhtikuun loppua.

Ensi kuun alussa pakotan itseni pitämään autoista, kun aloitan opiskelun noiden teknisten ihmeiden maailmassa. Menen siis autokouluun. Saa nähdä, pitävätkö huhupuheet paikkansa siitä, että jokainen autokoululainen ajaa vähintää kerran ojaan ja muuta mukavaa. Nopeasti aattelin sen kuitenkin hoitaa ja näillä näkymin teoriakoe läpäistään siinä huhtikuun puolenvälin jälkeen.

Kaiken kaikkiaan olo on nyt reeeeentoutunut - ehkä liiaksikin. Painopiste saa lojua ja olla kokonaan sen hienoimman eli suunnistuksen yllä. Tänään oli tarkoitus mennä korttelikuppiloimaan viimeinen osakilpailu, mutta justiinsa tuli puhelu, että kyyti tökkii. No, ei se aina mene niin kuin elokuvissa, eikä korttelikuppi itse asiassa ollutkaan alkuperäisessä suunnitelmassa. Eipä siitä sitten sen enempää.

Edustuksen valmentaja (joka muuten sai pojan justiinsa) on kertonut tiimille 10milan juoksujärjestyksen. Meikäläinen sai sen parhaimman ja mukavimman kaikista osuuksista. Mikä se sitten lieneekään, se jääköön salaisuudeksi. Olen kuitenkin pyrkinyt katselemaan kaikki viestien startit nähdäkseni, kuinka kovaa minun on juostava, jotta pääsen kärkisijoille lähtökiihdytyksessä. Vähemmän tarkatkin lukijat osaavat varmaan päätellä edellisestä tekstin pätkästä, että aloitan...tai huijaan, että aloitan... tai että olen vain kiinnostunut aloittamisesta tai että... Niin. Speksit osuudelle ovat jo melko selvillä, ja fiilis tuntuu tällä hetkellä hyvältä. En edes panikoi vielä - kilpailu on 37 päivän kuluttua.

Fiilistely ja henkinen valmistautuminen ovat tietenkin jo käynnistyneet. Parhaimmat, katseltavan arvoiset, videot olen löytänyt ympäri juutuubia. Tämä ei ole mainostamista, mutta tällainen sivu herätti videoineen mielenkiintoni. Kyseessä kun on suomalainen kuvanjälki ja suomalaiset suunnistusviestit varsin keskeisiä suuressa osassa kuvamateriaalia. Esimerkki omasta ja melko hyvin toimineesta lähtöspurtista voidaan huomata videossa "Halikko viesti 2009". Vihreäpaitainen, melko komealla askelluksella (paremmaltakin voisi näyttää),yläkroppa heiluen , kuopaisujuoksun saloja hyväksikäyttäen etenevä nuori mies liikehtii kolmantena kohti kaarretta. Ja kyseinen kaveri on vielä lähdön jälkeisessä sillan ylityksessä hyvin mukana (toim. huom! tähän kohtaan on sanottava, että kamera ei näyttänyt sen vihreäpaitaisen pojan kaatumista kaarteessa

Mm. 10milasta ja Jukolasta löytyy hyvää settiä ympäri nettiä (mikä riimi!!). Sitä vain pitää osata löytää. Ennen kuin syvennymme sen enempää teknisiin vempaisiin... otetaan komento takaisin! Menenkin kyykyttämään tänään tuoretta isää ja muita suunnistajanalkuja ja -loppuja sekä jokaista siltä väliltä korttelikuppiin. Kyyti korjaantuikin. Ehkä homma meneekin niin kuin elokuvissa ;). Niin, piti sanoman että ennen kuin syvennytään fiilistelyyn, on muistettava tehdä se työ, jotta itse kisasta tulisi hieman mukavampi kokemus.

Loppu.

Psyyke ennen kaikkea!

Oon muuten koukkuuntunut Facebookiin. Kyllä, minäkin!! Blogitekstin otsikko on viimeisin julkaisemani miete/tekstin pätkä/juttu, mitä olen sinne laittanut. Ei siitä sen vähempää...

Saavuin äsken kotiin Vierumäellä pidetyltä tason 2 valmentajakoulutus-viikonlopulta. Kolme päivää vierähti taas mukavien ja inspiroivien keskustelujen parissa varsin kevyesti. Kurssivetäjä Jani lakasen sanoin: "olen vakuuttunut siitä, että" tai "uskon vakaasti siihen, että"...

- ravinnon merkitys on urheilussa erittäin suuri
- mestareita ei tule vahingossa
- tietoisia riskejä kannattaa ottaa
- harjoittelussa psyyke on tärkein, mikä tarkoittaa sitä, että ->
- kaikki harjoitukset täytyy tehdä laadukkaina, painottaen sanaa laadukas

Eli kun treenataan niin treenataan keskittyneesti eikä vain kunnolla.

Kaikki intohimo, mikä Lakasella tuntuu olevan sekä yleisen tiedon että omien kokemusten ja mielipiteiden kertomiseen, tuntuu vain tarttuvan enemmän ja enemmän omaan pääkoppaan. Oma henkinen kovuus ja tahto mitataan tietysti sillä, että kuinka kauan se intohimo pysyy itselläni päällä. Psyyke kuitenkin tarvitsee ilmeisesti vielä pientä väliaikaista ruokkimista, että saan sen kunnolla käyntiin.

Miten tän nyt päättäisi... "katteellaa syssymmällä" ;) No, ehkä jo Silja-rasteilla jos lunta on riittävän vähän. Mullahan on sinne asti esim. vauhtikestävyyden treenipäivät suunniteltuna, neljän valmentajan voimin:D.

Voeh

Riikka änkee koneellee!!!

Pistän kuvia vaellukselta, joka tehtiin Laten kanssa eilen.




Lunta oli mukavasti, ja nopein tapa edetä oli ryömiminen, kuten Late näyttää.

Terveisiä Mummulle ja Taatalle. Tervehdyin pe-la migreenistä. Tänään oli äidinkielen yo-koe, joka meni melko hyvin. Max 60 pisteestä saan varmaan 45... Luulisin..

Moikka!

Portugali

Leiri on nyt sitten ohi, ja paluu tänne Suomeen kävi melko kivuttomasti. Tai siis, jalathan ovat aika väsyneet ja kaipuu takaisin Portugalin lämpöön suuri, mutta ei tässä nyt paniikkia ole tullut, vaikka näkeekin taas lunta.

Leirin stoori tulee kotisivuillemme maanantaina tai tiistaina, enkä rupea sen kanssa kilpailemaan. Sen sijaan kerron muutamia pointteja matkasta Portugalissa. No, nekin varmaan tulevat ilmi leirikertomuksesta.

- lämmintä ja kosteaa
- vettä satoi, kun olimme majoitustiloissa, mutta aurinko paistoi, kun harjoiteltiin
- etanoita (isoja sellaisia) ja niiden tallaamista sai oikeasti varoa juoksulenkeillä
- hyönteisiä oli yllättävän vähän
- siellä ei ollut ruisleipää!!!
- ruoka oli halpaa ainakin Suomeen verrattuna
- taloissa huonot eristykset, esim. sadevesi tuli ovien raoista sisään
- kaneja (tai siis pupuja) oli järkyttävästi
- suunnistustreenit olivat erinomaisia
- itselläni olivat penikat kipeinä, mutta jokapäiväisen (melkein jokatuntisen) huollon avulla pystyin treenaamaan koko leirin ajan ilman suuria ongelmia
- paljon muuta, mitä ei tullut mieleen

...

Ai niin -> EI OLLUT LUNTA!!! että Khyll!

Harjoittelin kuvaamista:

Tällaista oli normaali (kartassa valkoisella kuvattu) metsä:

Päiväunia rupesin viettämään leirin loppupuolella, alkoivat tulla tarpeeseen:

Oli siellä uima-allas, jossa oli hyvä heilutella jalkoja treenin jälkeen

Paikoin oli tarpeeksi hottia, että piti tehdä lenkkiä ilman paitaa:


Lisää kuvia Antin galleriasta, johon on valikoitu parhaat kuvat.

Eteenpäin! Maaliskuun aikana vedetään kirjoitukset läpi, käydään valmentajakoulutusta, ja huhtikuun alussa Pääsiäisenä lähdetäänkin sitten jo Ruotsiin. Vähän reilu kuukausi on myös kilpailukauden avaukseen. JESS!